Parisuhdeaikakateus

Yhtäkkiä olen nähnyt niitä kaikkialla. Facebook-päivityksiä, joissa parit istuvat päät yhdessä ravintolassa kynttilän valossa, festareilla nurmikolla ihmisjoukossa ja etelän uimarannalla saman pyyhkeen päällä. Olen kuullut tarinoita risteilyistä, hotelliviikonlopuista ja kotipäivistä ihan kahdestaan. 

Parit ovat saaneet uppoutua vain toisiinsa. He ovat saaneet rakastua taas toisiinsa, nauraa yhdessä, kävellä käsi kädessä, syödä ruuan lämpimänä ilman kaatuneita (maito)laseja. Tutustumiskohteina on ollut aikuisten konsertit, tapahtumat ja näyttelyt ilman syöttötuoleja, Hevisauruksia ja matkasänkyjä.

Yhtäkkiä olen huomannut, että olen kateellinen. 

Teimme lapset itsellemme

Meillä on aina ollut tukiverkot kaukana. Jyväskylässä asuessamme meillä oli samassa kaupungissa siskoni perheineen ja Aavan kummit perheineen. Mummoloihin oli reilu 200 kilometriä. Nyt Pirkanmaalla asuessamme Jyväskylään on 160 kilometriä ja mummoloihin 400 kilometriä (lue!). 

Olemme tottuneet pärjäämään aina yksin. Emme ole koskaan vieneet lapsia mummolaan kauppareissun ajaksi. Kukaan ei ole koskaan tullut laittamaan meille ruokaa valmiiksi uuniin tai hakenut lasta puolestamme hoidosta työpäivän venyessä. 

Olemme hyvä tiimi emmekä ole koskaan kaivanneet esimerkiksi isoäitiä pesemään meidän ikkunoitamme tai viihdyttämään koululaisiamme. Ajattelen vahvasti, että olemme tehneet lapset itsellemme eikä siinä ole mitään outoa, että hoidamme lapsemme aina itse. Lapsemme ovat ihania ja helppoja tapauksia ja nautimme heidän seurastaan. Kouluarkena meillä on hiljaista kello 21, joten meillä on joka ilta aikaa syödä yhdessä iltapalaa, katsoa Netflix-sarjoja, pelata lautapelejä, näppäillä  puhelimiamme sohvalla kylki käyljessä tai jutella. Sängyssämme ei nuku ketään muuta kuin me kaksi. 

Olemme viettäneet lapsiperhe-elämää jo vuodesta 2003 alkaen. Näinä vuosina olemme saaneet kaksi kertaa käydä kahdestaan viikonpituisella matkalla, kun lähellä toisiaan asuvat isovanhemmat ovat jakaneet lasten hoitovastuun. Jälkeenpäin olen kuullut, että päivät pienten lasten kanssa ovat olleet hyvin rankkoja. Kuitenkin vanhempamme ovat sen meille lyhyestä kesälomastaan suoneet, mistä olen syvästi kiitollinen. Olemme myös päässeet joihinkin juhliin sekä esimerkiksi risteilyille, kun sukulaiset ja ystävät ovat rientäneet apuun. Olen onnellinen, että meillä on sukulaisia, jotka haluavat auttaa, vaikka ovatkin niin kaukana, että hoitoapu on erittäin harvinaista.

Sanatonta yhteistyötä

Olemme hyvä tiimi. Hoidamme lapset sanattomasti ja joustavasti. Toinen antaa iltapalan ja pesee hampaat, toinen lukee iltasadun ja peittelee nukkumaan. Ravintolassa toinen auttaa toisella puolella pöytää, toinen toisella puolella. Jos jonnekin ei voi pienen kanssa mennä, jää toinen leikkimään pienen kanssa ja toinen menee isojen kanssa. Aika usein jakaannumme näin kahteen jengiin.

Joskus otamme maksullisen lapsenvahdin ja käymme vaikka syömässä ja leffassa. Sellainen ilta tulee kalliiksi, mutta myös tarpeeseen. Joskus olemme rohkaistuneet kysymään naapureilta apua ja saaneet sitä. Ainakaan pariin-kolmeen vuoteen emme ole olleet missään yötä ilman lapsia.

Jos haluan mennä elokuviin, konserttiin tai teatteriin, yön yli -reissusta puhumattakaan, on helpointa aina mennä ystävän kanssa. Lapset saavat jäädä kotiin isän kanssa, jolloin heillä on varmasti kaikki hyvin. Voin mennä rauhallisesti ja nauttia täysillä. 

Olen lähiaikoina kuitenkin pysähtynyt miettimään tarkemmin parisuhdetta. Olen saanut kokea ystävien kanssa upeita hetkiä ja reissuja, joita muistellemme yhä vedet silmissä nauraen. Älyttömän kivoja muistoja! Olen kuitenkin pohtinut, miten huonoa on parisuhteelle sellainen, että kaikki aikuisten reissut ja kokemukset saadaan ystävän kanssa eikä puolison, joka on kuitenkin se paras ystävä, elämän valittu ja rakastaja.  

Ensi vuonna olemme olleet yhdessä 20 vuotta, ja meillä on ollut paljon upeita kokemuksia yhdessä. Silti tällä hetkellä pysähdyn aina, kun kuulen tai luen, miten helposti ja huolettomasti muut voivat tehdä asioita yhdessä puolisonsa kanssa. Pikkulapsiaika on meillä nyt ohi, joten enää ei ole sellaista polttavaa rakkauskuplaa, jossa kääritään koko perhe kuplamuoviin ja sylitellään peittojen alla yhdessä. Silloin ei haluakaan mitään muuta kuin pussailla pieniä varpaita ja katsoa, kun vauva kikattaa. Nyt lapsemme haluavat jo tehdä muutakin kuin istua ja nukkua äidin ja isän sylissä 24/7.

Seuraavat 20 vuotta kotona

Olemme halunneet kolme lasta, jotka saimme opiskelujen ja töiden ajoittamalla tavalla isoilla ikäeroilla. Jos ajattelee, että 15-vuotias voi jäädä yksin kotiin vanhempien lähtiessä toiseen kaupunkiin vaikka festareille, niin meillä se tekee kotiin sidottua elämää yhteensä 23 vuotta, jos odotamme, että kuopus on 15-vuotias eikä häntä hoida kukaan muu kuin me itse. Isovanhemmat kyllä auttaisivat meitä mielellään, mutta tuntuu hyvin hankalalta järjestää parisuhdeviikonloppu, kun isovanhemmat, joilla on omat työnsä, harrastuksensa ja menonsa, asuvat kuuden tunnin matkan päässä. Elämä on vienyt meidät tänne eikä sille taas voi mitään.

Täytyykö parisuhde unohtaa 20 vuodeksi? Ei ihme, että moni eroaa pikkulapsiaikana, jos noin kauan täytyy odottaa. Itsellehän ne lapset tehdään, mutta eikö pieni breikki tekisi kaikille hyvää?

En kadu yhtäkään päätöstämme tehdä uusi lapsi. Rakastan lapsiperhe-elämää lähes suurperheen kokoisessa perheessämme yli kaiken enkä muuta kaipaa, mutta en myöskään halua, että rakastamani mies muuttuu vain yhteistyökumppanikseni ja kollegakseni Perhe Oy:ssä sekä samanlaiseksi rakkauden ilmentymäksi, jota kokee lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan.  Haluan nähdä hänet myös rakastajanani, en vain toisena perheen taloudenhoitajana.

Ei ole helppoa pyytää ystäviltä apua varsinkaan kolmelle lapselle, mutta me pyysimme. Ystävät riensivät apuun, vaikka heillä on omatkin lapset ja omat menonsa. Me saamme jättää lapset rakkaiden ystävien huomaan ja lähteä tällä viikolla yhdeksi yöksi pois! Pääsemme Tallinnaan ihan kahdestaan. Saamme kävellä kahdestaan, syödä kahdestaan rauhassa ja jutella kokonaisia lauseita. Nimemme eivät ole silloin vain "Äitiäiti Äitiäiti Katso" ja "Iskäiskä Iskäiskä Katso". 

Ajatus kahdesta päivästä tuntuu viikon irtiotolta. Kiitos ystävät jo etukäteen!

Hyvästi kesä!

Kesä syntyy monista eri asioista, kuten auringon valosta ja lämmöstä sekä luonnon väreistä. En sano, että kesään tarvitaan lomaa, koska olen viettänyt muutaman kesän kokonaan ilman lomaa. Sen sijaan sanon, että kesä syntyy siitä, että saa vihdoinkin tehdä asioita ja käydä paikoissa, joista on haaveillut koko pitkän ja pimeän ikisyksyn. 

Kesä syntyy rakkaisiin paikkoihin pääsemisestä. Kesäfiilis on läsnä, kun pääsee lempiuimarannalle, kesämökille, parhaimmalle kesäterassille, rantasaunaan, tiettyyn kesätapahtumaan, ihanien ihmisten lähelle, soutelemaan, sille ainoalle ja oikealle mustikkamättäälle, syömään siihen tiettyyn ravintolaan sen tietyn annoksen tai sille one and only oikealle jäätelökioskille ostamaan pehmiksen. 

Silloin on vihdoin kesä ja voi huokaista, että ihanaa, kyllä tätä on kaivattukin, hyvin taas jaksoin rämpiä läpi pimeyden ja märkyyden. Vihdoinkin mökkisaunan kipakat löylyt saavat kumartumaan alas. Jalkapohjat etsivät tuttuja kiviä järven pohjasta astellessa varovasti uimaan 20-asteiseen veteen. Torilta saa käteensä uudet perunat ja mansikat siltä tuottajalta, jolta joka kesä ostetaan herkkuja kesäpöytään. Tutulla terassilla näkee sattumalta ystäviä vuosien takaa. Uimarannalla on joka vuosi kymmenvuotiaita poikia, jotka hyppivät toisiaan tönien pommilla veteen ihan niin kuin 80-luvullakin. 

Kesän loppuessa mökki siivotaan talvikuntoon. Vedet kylmenevät entisestäänkin ja jäätelökioskit sulkeutuvat. Hyvästellään rakkaat kesäpaikat, ja aletaan odottaa uutta kesää. Kyllä se kesä vielä tulee taas. Kiitos kesä, olit ihana! 

Blogi ja me lomailimme

Blogihiljaisuuden syynä oli yli viikon kestänyt matkamme rakkaaseen Savonlinnaan kahteen mummolaan ja kahdelle kesämökille. Teimme kaikkea sitä, mitä kesällä rakkaassa kesäpaikassa tehdään. Söimme mustikoita, jäätelöä ja rannan puugrillin antimia. Pelasimme isoäidin kanssa Gang of four -korttipeliä lasten nukahdettua siskonpedeilleen. Vaelsimme pitkin metsiä toisen isoäidin kanssa ja palasimme hirmuisten kantarellisaaliiden kanssa. Isoisät peuhasivat lasten kanssa ja kantoivat lisää ja lisää puita saunan uuniin lapsenlapsilleen, jotka lähes asuivat vedessä. Pienimmän uimaan oppiminen on nyt ihan pienestä enää kiinni. 

Matkasimme tänään halki Suomen takaisin kotiin Pirkanmaalle. Kävimme matkalla Valamon luostarissa, jossa A. ja lapset eivät olleet koskaan käyneet. Ajaessamme tunteja ja tunteja ja Itä-Suomen jäädessä yhä kauemmaksi koin tavallaan, että hyvästelimme kesän. Vielä on kesää jäljellä, mutta ei enää sitä meidän perheen oikeaa kesää, johon kuuluu kaikki se, mikä jäi taaksemme kotiseudulle. Mökkisaunan löylyt odottavat meitä ensi kesänä taas. Höyrylaivojen tuuttauksen saamme kuulla sitten, kun on taas eletty uusi talvi. Vain kesän avoinna oleva ravintola odottaa meitä ensi kesänä taas.

Kotiin oli ihana palata, mutta hetken tämä taas kestää. Pirkanmaa, opeta meille, millainen on Pirkanmaan ihana kesä. Kyllä me vielä löydämme sen kesän täältäkin. Pikku hiljaa.

Jälleen kotona Pirkanmaalla! Heippa Itä-Suomi ja Keski-Suomi!

Takana reilu puolitoista viikkoa ystävien ja suvun kanssa ja luona Itä- ja Keski-Suomessa. Mieletön helle, rakkaita ystäviä ja maailman paras perhe, kesämökki, serkkuja, koiria, ihanaa ruokaa, isovanhempien huolenpitoa, itikoita, saunomista ja uimista, soutelua, mansikoita, valokuvaamista, riippumatossa lukemista, pienten tyttöjen kikatusta, lasten kesäleiri, Henrikin 10-vuotissynttärit, ystävien kanssa juttelua yömyöhään... 

Tulimme tänään myöhään illalla kotiin. Kaikki ihanat muistot pyörivät päässä. Tälläkin kertaa kyyneleet tulivat silmiini, kun Punkaharju ja Savonlinna jäivät taakse. Ei tähän vaan millään totu. Nyt pesen pyykkiä, käsittelen satoja valokuvia ja opettelen taas elämään Pirkanmaalla. Aina entisissä kotikaupungeissa käytyä on paluu Pirkanmaalle pieni shokki. Vaikka olen oppinut rakastamaan kotikuntaani, olen viiden maakunnan ja yhdeksän paikkakunnan jälkeen vähän niin kuin palasista kokoon liimattu. Minä, mää, mä ja mie yhtä paljon minussa sekaisin. En ole enää itäsuomalainen mutta en täysin keskisuomalainenkaan enää. Pirkanmaalaiseksikaan en itseäni tunnista. 

Aina on iso pala minusta poissa, olin sitten missä tahansa, mutta toisaalta: on paljon rakkaita paikkoja, joihin palata. Palaan näihin ajatuksiin myöhemmin.

Serkkutytöt. Rakastan näitä tyttöjä ja näitä kuvia heistä!

Blogiaiheita on mielessä todella paljon. Yritän ehtiä kirjoittamaan samalla, kun alan valmistella elokuussa tapahtuvaa muuttoa. Sain kotimme välittäjältä luvan julkaista blogissa heidän ottamiaan kuvia talostamme, joten aion esitellä sen ihanan keittiön teille jossain välissä!

Tiistaina 28.6. on luvassa Instagramin @hanna.ylipyykkivuorten seuraajien kesken arvotun Lapsen maailma -lehden tilauksen voittajan julkistaminen! Viimeistään illalla postaan!

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!


Ps. Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Olen iloinen, jos voisit vastata tosi lyhyeen (ja helppoon!) kyselyyn tätä linkkiä klikkaamalla. Vastaaminen kestää oikeasti vain ihan pienen hetken, tyyliin pari minuuttia. Kiitos paljon! :)

 Mökin rantasauna. Maailman kaunein ja tärkein rakennus.

Näin pysyt järjissäsi koululaisen kesälomalla

Kiitos opettajat, kiitos valmentajat, kiitos partion sammot, kiitos luokkakaverit. Kiitos, että olette pitäneet lapsistani huolta koko pitkän talven. Kiitos, että olette antaneet lapsilleni tekemistä ja pitäneet heidät kurissa. 

Saako sanoa ääneen, että koululaisten lomalle jääminen on perheelle pienoinen shokki? Yhtäkkiä koululaisilla on kaksi kuukautta aikaa olla vain. Monet lapset tuntuvat ajattelevan, että kun ei ole koulua, ei ole mitään velvollisuuksia, sääntöjä eikä rajoitteita.

Voisi kuvitella, että koululaiset kirmaavat kesälaitumille kuin varsat pukkihypellen, että ehei, ihan muulta näyttää. Näyttää enemmänkin etanamaiselta kuin varsamaiselta liikkumiselta.

Asettelen kukkahatun päähäni, esiliinan eteeni ja kaulimen käteeni ja kuin kunnon Justiina alan kouluttaa koululaisistani reippaita oriita ja tammoja. Kesälaitumilla ei olla kuin karhut talviunilla! Kukat kutreillani listasin muutamia asioita, jotka nousevat esiin hyvin vahvasti koululaisten ensimmäisinä kesälomapäivinä.

Uimaranta ja eväät, muuta he eivät kaipaa lomaltaan.

 

1. Uni

Koululaiset haluavat valvoa myöhään ja nukkua myöhään. Kun perheessä työssäkäyvät joutuvat heräämään kello 6 tai 6.30 ja joutuvat siksi menemään nukkumaan kello 22 tai 23, ei ole reilua, että koululaisjengi kukkuu illat ja nukkuu myöhään, lähes puolille päivin. Ei käy. Kello 22 sänkyyn ja 9 on oltava aamupalalla! Aamupala kello 9 on ihan eri asia kuin aamupala kouluarkena kello 7.

2. Ruokailu

Työssäkäyvä isä syö aamupalan kello 7, lounaan töissä kello 12 ja päivällisen kotiin tultua kello 17. Äiti ja pikkusisar ovat aamupalalla kello 8 ja viimeistään kello 12 heillä on kiljuva nälkä. Koululaiset tulevat aamupalalle kello 11, joten heidän ruokailurytminsä on aamusta asti sekaisin. Ei käy! Samaan rytmiin muiden kanssa! Jos kotona pitää elää hiljaista ikkunaverhoilla suljettua elämää kello 11 tai jopa kello 12 asti, menee puolet päivästä hukkaan! Illalla nukutaan, aamulla lähdetään ulos aurinkoon!

Kasvisten, marjojen ja hedelmien menekki on sataprosenttinen, kun pakkaa ruuat mukaan ja vie jengin metsään tai rantaan.

3. Kännykkä

Kun koululainen ei saa enää pelata Xboxilla, palaa kännykkä käteen. Youtube-videoiden ja kännykkäpelien parissa menee helposti koko päivä. Tai menisi, jos ei sattuisi olemaan tiukkisperheen lapsi. Kännykät ovat yön toisessa huoneessa ja kännykän saa, kun on sen aika. Puheluun ja viestiin saa vastata, mutta maratonvestittelyt sallitaan vain erityisellä kännykkäajalla. Kun koululainen menettää kännykän, kuluu vain hetki, ja koululaiset, jotka ovat ihan oikeasti vasta lapsia, löytyvät pelaamasta lautapeliä tai leikkimästä Legoilla tai jopa barbieilla. Huvittavinta on alkumarinan jälkeen lastenhuoneesta kuuluva innostunut "Hei, nythän me voidaan leikkiä näillä". Niinpä, nythän te voitte leikkiä!

4. Siivoaminen

Aamupala-astiat, voit, maidot ja leivät pöydällä tuntikausia? Omassa huoneessa täysi kaaos, toissapäivän uimarantaretken uikkarit ja pyyhkeet märkinä kassissa eteisessä. Koululaiset ehkä ansaitsivat loman, jolloin vanhemmat ovat töissä ja he saavat elää kuin pellossa. Koska minä olen työtön, joutuvat koululaiset kestämään komenteluani joka päivä. Missä he sitten oppivat siisteyttä ja tavaroista huolehtimista, jos eivät kotona? Miksi kodin viihtyisyydestä ja puhtaudesta huolehtiminen ei kuuluisi myös heille? Muista tyhjentää se astianpesukone! Petaa sänkysi! Kaikki kaapinovet kiinni! Jos otat jotain, laitat takaisin, kun et enää tarvitse!

5. Tylsyys

Nykylapsi tarvitsee tylsyyttä. Elämä ei lopu tablettien ja kännyköiden takavarikoimiseen. Mars metsään siitä! Hae kaveri mukaan ja rakentakaa maja! Askarrelkaa itse lautapeli! Tehkää pikkusiskon leikkikeittiöön ruokia taikataikinalla! Käy kävelyllä tai pyöräilemässä! Leipokaa vaikka suklaakeksejä! Jos et keksi mitään, niin istut ja tuijotat vaikka varpaitasi.

6. Ulkoilu

Onhan se todella outoa, että 80-luvun lapsena tunsin kodin ja kesämökin läheisten metsien ja rantojen jokaisen kiven, puron ja kaatuneen puun, mutta nykylapset täytyy pakottaa ulos ja metsään. Me rakensimme patoja, hypimme kivillä ja teimme metsään salaisia kaupunkeja, mistä taatusti nykylapsetkin tykkäisivät, mutta eivät tunnu ilman aikuista enää osaavan! Osa toki rakastaa ulkoilua, mutta aika moni koululainen mielummin pelaa porukalla videopelejä kuin lipunryöstöä. Kun peliaika loppuu yhdestä kodista, siirrytään pelaamaan toiseen kotiin. Ei käy! Nyt koululaiset sinne luontoon leikkimään Poliisia ja roistoa! 

7. Huvipuistot ja humputukset

Yhä tuntuu, että moni vanhempi ajattelee, että lapsi tarvitsee lomaansa Särkänniemia ja Linnanmäkiä. Toki lapset niistä nauttivat, mutta eivät ne ole loman edellytys. Millään mittapuulla mitattuna onnistuneen loman ei tarvitse sisältää kallista hurvittelupäivää. Miltei enemmän lapsi iloitsee ihan pienistä asioista yhdessä vanhemman kanssa koettuna. Ei, vaikka sataa, me emme mene tänään Funparkkiin. Pelataanko yhdessä lautapeliä? Mennäänkö pelaamaan jalkapalloa? Laitetaanko kumpparit jalkaan ja mennäänkö metsään ottamaan valokuvia, keräämään kukkia tai rakentamaan nyt vihdoinkin se maja? Mennäänkö iltapalalle rantakalliolle? Uidaan samalla. Haluaisiko joku onkia?

8. Aikataulut

Aikuinen määrää aikataulun. Kun on kotiintuloaika, on kotiintuloaika. Jos aikuinen sanoo, että tänään ei käy yökyläily, ei käy yökyläily. Toki joskus voi vähän joustaa, mutta noin niin kuin periaatteessa. Siksi, että minä olen aikuinen ja minä sanoin. Siksi, että meidän perheessä tehdään näin. Ihan sama saako Juulia ja Jonne vielä jäädä, sinä et saa jäädä.

Jäätelö, kesäpäivän ehdoton kruunu.

9. Yhdessä ja yksin

Aikuisen tehtävänä ei ole järjestää hovinarrina jatkuvasti lapsilleen tekemistä. Eniten lapsi kaipaa vanhemmiltaan huomiota ja hyväksyntää ja läsnäoloa, vaikka aikuinen tekisi samalla omia askareitaam. Aikuinen laittaa ruuan, määrää suunnan, tahdin ja aikataulut, vaatettaa ja käskee kotiin, suihkuun ja sänkyyn. Lapsen pitää keksiä itsekin tekemistä. Jos et keksi mitään tekemistä, on aika lähteä pihalle. Siellä kyllä keksit.

10. Hengitä syvään ja rentoudu

Pakene riippukeinuun naistenlehden ja kylmän siiderin, kahvin  tai suklaalevyn kanssa. Anna välillä periksi, lupaa lapsi kaverinsa luo yökylään tai anna hänen leipoa välittämättä sitä seuraavasta jäätävästä kaaoksesta keittiössä (mutta ei saa leipoa, jos aikuisille ei tarjota!). Sammuta kännykkä ja kuuntele linnunlaulua. Kohta he ovat jo 20-vuotiaita, ennemmin tai myöhemmin...


PS. Ihan oikeasti kesä kotona lasten kanssa on unelmien täyttymys hyvin monellakin tapaa. Ensimmäisen viikon jälkeen löytyy aina se balanssi ja shokki muuttuu onnellisuudeksi. Ruutuajasta ja puolille päivin nukkumisesta olen silti tosissani. Joku roti pitää olla kahden kuukauden loman aikana! Kiva, että (huumorilla tehty) teksti on herättänyt keskustelua blogissa ja blogin Facebook-sivulla. 

Lupaa lapsille kivaa tekemistä ja valtaa itse riippumatto.

 

Kreeta - ystävällinen, aurinkoinen ja siisti saari

Tässä kuvassa pääsee helposti ensimmäisen iltapäivän tunnelmaan. Se hetki, kun olet juuri vaihtanut farkut shortseihin tai hameeseen ja kävelet heti rannalle ja mietit, että vihdoinkin olemme täällä. Loma, vihdoinkin!

 

Luostari korkealla vuoren päällä

Nousimme pienen kaupunkijunan kyydissä kapeaa vuoristotietä niin korkealle, että olimme aivan vuoren päällä. Korkealla meren, kaupungin, metsien ja vuorten laella kohosi ylväs luostari, 1600-luvun puolivälissä rakennettu Holy Patriarchal Stavropegic Monastery of Chrysopigi.

Nousimme pois junasta ja kävelimme hiljaa jonossa sisään luostariin. Näimme ikoneita, frescoja ja sellaista pysähtynyttä ja kaunista tunnelmaa, jota länsimaalainen harvoin kohtaa. Me, suuri joukko satunnaisia junan kyytiin nousseita pohjoismaalaisia, kuuntelimme kauniisti englantia puhuvan nunnan kertomusta luostarin historiasta. Jopa englantia osaamattomat lapset kuuntelivat hiljaa. Kauas taakse jäi hotellien uima-altaat, turistikaupat ja hiekkarannat. Näimme jotain, mitä osa ei osaa edes etsiä, vaikka kävisi hyvin lähellä.

Sisällä luostarissa pidimme kamerat visusti kasseissa, että emme vain loukkaisi. Vasta ulkona uskalsimme kuvata huikeaa maisemaa kaiken sen historian ympärillä.

Kaksi sympaattista vuohea.

Lyhyt lento, helppo matka

Matkustamme useimmiten omatoimisesti valitsemalla sopivia lentoja ja kiinnostavia hotelleja. Tällä kertaa saimme koko perheelle lomaviikon toukokuun ensimmäiseksi viikoksi. Koska halusimme ehdottomasti lämpöä, huomasimme, että helpoiten ja halvimmalla pääsemme toivomanamme aikana Kreetalle Aurinkomatkojen valmismatkalle. Ovathan valmismatkat helppo ja kiva ratkaisu, joten lähdimme innolla matkaan vappupäivänä 2016.  

Matkaseurueena meillä oli oma perheemme: Aava, 5, Henrik, pian 10, ja Matilda, 12, sekä äiti ja isä. Odotimme matkaltamme yhteistä aikaa koko perheelle, lyhyttä lentoa, lämpöä, hyviä ruokaelämyksiä, tutustumista lähikaupunkeihin, shoppailua ja uimista.

Valitsimme kohteeksemme Agia marinasta Oscar suites & villages -hotellin, josta varasimme kahden kerroksen huoneiston. Hotellialue osoittautui todella kauniiksi ja toimivaksi ja huoneisto erittäin tilavaksi.

Perillä! Talon tarjoamat tervetuliaisjuomat.

Tiesimme, että uima-altaan vesi ei ollut lämmitettyä. No, se olikin aika hyytävää. Tai riippuu keneltä kysyy... Lasten mielestä oikein lämmintä.

Tämä on ihan huippu kuva! Olimme lähdössä syömään ja otimme ennen sitä vähän kuvia. Sattumalta takana käveli hotellin työntekijöitä. Harmi, että tuo shampanja ei ollut tulossa meille...

Alussa kylmää ja hiljaista

Toukokuun ensimmäinen viikko oli käytännössä vielä talvea, mikä kyllä näkyi. Sää oli paikallisten mukaan kuin loka-marraskuussa: 14‒20 astetta, välillä kovaa tuulta ja välillä sadetta. Kun ei tuullut eikä ollut pilviä, tuntui 20 astetta jopa 25 asteelta. Kuin Suomen kesä siis!

Meille sattui myös sillä tavalla huono tuuri, että kausi oli vasta alkamassa, joten osa liikkeistä oli vielä kiinni. Mikä hassuinta, vappupäivänä Kreetalla olikin pääsiäissunnuntai, minkä jälkeen tuli pääsiäismaanantai. Ja sen jälkeen juhlittiinkin myöhässä vappua ja kukan päivää, joten hiljaista oli... Toisaalta turistikaupat ja Hanian basaari olivat auki, joten ihan hirmuisesti emme huomanneet näiden pyhien vaikutusta.

Hanian basaarit

Loppuviikosta sää alkoi parantua, ja kaksi viimeistä päivää olivat ihan kunnolla kuumia. Olimme uima-altaalla ja meren rannassa, kävimme upeissa ravintoloissa ja kiertelimme kaupoissa.

Kävimme pari kertaa bussilla Haniassa, jossa kiertelimme basaareja, kävimme venetsialaisessa satamassa ja katselimme korkealla kukkulalla maisemia. Bussilla oli ihan helppo kulkea, vaikkakin edestakainen bussimatka viidelle olikin lähes 20 euroa. Helppoa kuitenkin!

Haniassa katselimme matkamuistoja: laadukkaita oliiviöljyjä, oliivikäsivoiteita, mausteita ja nahkalaukkuja. Minä ja Matilda ostimme kumpikin yhden laukun, Henrik osti kreikkalaisen pienen haarniskakypärän, lapset ostivat puisen shakkilaudan, mieheni osti oliiviöljyjä ja puukauhan ja pikkuinen Aava osti vettä sisältävän pallon, joka lätsähteli maahan heittäessä. Hyviä ostoksia siis!

Alla kuvia Haniasta. 

Uskomaton väriloisto

Vaikka toukokuun ensimmäinen viikko olikin viileä (onhan sanomattakin selvää, että seuraavalla viikolla sää oli jo 28-32 astetta koko viikon), oli keväinen Kreeta upean kaunis. Kaikkialla kukki pinkkejä, keltaisia ja punaisia kukkia. Näimme hedelmien painosta notkuvia sirtuuna- ja appelsiinipuita. Ehdoton juoma onkin Välimerellä matkustaessa fresh orange juice, siis tuore, paikan päällä puristettu appelsiinimehu.

  

Ystävällisyys yllätti

Matkustaessamme kaupunkinjunalla, kävellessämme pikkukujilla turistialueiden ulkopuolella sekä asioidessamme kaupoissa ja ravintoloissa törmäsimme aina samaan: ystävällisyyteen ja siisteyteen. Kaikkialla oli puhdasta, siistiä ja turvallista.

Ihmiset hymyilivät sydämellisesti ja olivat kohteliaita ja iloisia. Turisteista välitettiin oikeasti!

Meidän Aavalla on vaaleat hiukset lähes vyötärölle, joten ehkä senkin takia pieni prinsessamme sai kuninkaallista kohtelua. Myös muille lapsillemme oltiin heittämässä yläfemmaa ja pörröttämässä hiuksia. Huomio oli kohteliasta ja iloista, ei millään tavalla kurjaa. Aavakin alkoi alun ujostelun jälkeen nauttia kovasti huomiostaan.

Kävimme joka ilta syömässä eri ravintoloissa. Erityisen hyvää ruokaa, ystävällistä tarjoilua, upeita maisemia ja keliakian huomioimista saimme Agia marinan ravintoloista nimeltä Mitsos, Horiatiko ja Socrates. Erityisesti paikalliset kalaruuat ja cyrus maistuivat meille hyvin.

Auringonlasku ravintola Socratesin terassilta kuvattuna.

Hotellin aamupala. Rakastan lomilla sitä aamun tunnetta, kun kello on vasta vaikka kahdeksan, aurinko paistaa kuumana, aamupala on ihanaa ja koko päivä on vielä edessä. Se tunne on ihan parasta lomalla!

 

Minolainen kulttuuri hämmästytti

Koska keskiviikko oli sateinen ja kylmä, lähdimme Aurinkomatkojen retkelle pääkaupunkiin Iraklioniin sekä Knossoksen pronssiajan palatsiraunioihin. Kävimme Iraklionissa juuri seitsemän vuoden remontin jälkeen avatussa arkeologisessa museossa tutustumassa minolaiseen historiaan.

Loppujen lopuksi raunioilla kierrellessämme oli ihan huippuhyvä sää, joten kiva oli kierrellä. Huikea kokemus oli tutustua kulttuuriin tuhansien vuosien takaa. Kiertelimme myös Iraklionin kaupungin basaarialueella.

Museossa sai kuvata lähes kaikkea. Kaikki lapset kuvasivat itselleen muistoja, myös pienin tietysti vanhempien kännyköillä. Pikkuinen turisti herätti muissa museokävijöissä hilpeyttä.

Yhdessä oloa, rentoutumista ja uusia kokemuksia

"Parasta lomalla on saada olla kaikki yhdessä", sanoi kuudesluokkalainen Matilda. Se on ihan totta. Me saimme monta hyvää muistoa, joita voimme muistella kotona, kuten lasten kauan odotetun Fish therapy -kalahoidon.

Voisimme ehdottomasti palata Kreetalle sinisen meren, hyvän ruuan, ystävällisten ihmisten ja siistin, turvallisen ja kauniin ympäristön vuoksi, mutta enää en uskaltaudu matkaan toukokuun alussa. Rakastamme lämpöä ja kuumaa hellettä, ja haluamme lomallamme saada nauttia lämmöstä. Säähän voi olla mitä vain koska vain, mutta lähempänä kesää olisi kenties lämpöä enemmän varmemmin.

 
Suosittelemme erityisesti lapsiperheelle Kreetan Agia marinaa. Hiljaista, rauhallista, kaunista ja ihanaa! 

Ps. Lue myös postaus Ajatuksia uima-altaalla. Lue myös Kaksplussan Kädenjälkiä sydämessä -blogin Nean matkakertomus hänen perheensä matkasta Turkkiin toukokuussa 2016. Nean postauksen voit lukea tästä.