Joskus yhden päivän aikana tapahtuu niin paljon, että saman verran voi tapahtua jonain muuna aikana vaikkapa viikon aikana.
Minulla ja Aavalla oli tänään vielä yksi lomapäivä, ja olin asettanut tämän päivän bucket list -suunnitelmaani ihan muutaman jutun...
Ensimmäinen tavoite oli saada nauttia auringosta ja lämmöstä, kun se kuulemma huomenna katoaa. Toinen oli viettää aikaa Aavan kanssa kahdestaan. Kolmas oli siivota ja pestä pyykkiä, neljäs tehdä paria eri blogipostausta ja käsitellä niihin liittyviä kuvia ja viides mutta tärkein osallistua Matildan tulevan yläkoulun vanhempainiltaan. Tämä viimeinen tietysti aiheutti jo etukäteen sekä odottavan fiiliksen tulevasta luokkajaosta ja luokanvalvojasta että hyvin hämmentyneen ajatuksen siitä, että on pian seiskaluokkalaisen vanhempi, kun itsekin pääsi yläkoulusta tyyliin kymmenen vuotta sitten. Tai jotain sinne päin...
Heräsin aamulla ennen seitsemää ja kun isommat hoitivat itse omia aamutoimiaan ja Aava nukkui, valitsin ja käsittelin sopivia kuvia Kreetan-matkasta kertovaan postaukseen, jota yritän ehtiä kirjoittaa tällä viikolla. Löytyi muun muassa tällaisia kuvia.
Pesin pyykkiä ja lajittelin kuivia vaatteita. Kun Aava heräsi, söimme aamupalaa ja lähdimme pikku hiljaa kävelemään kylän keskustaan. Kävellessä Aava pysähtyi about jokaisen voikukan kohdalla ja poimi niitä ison kimpun onnellisena naureskellen ja lauleskellen. Hän oli valinnut jalkaansa tennarit, joista toinen irtosi jalasta kantapään kohdalta. Hyppelimme käsi kädessä ja rallattelimme, että "vapaapäivä on parasta, kengät irtoo jalasta". Jatkoimme myös, että "tänään emme kalasta" ja että "sitruunoita emme varasta", koska muistelimme Kreetalla haaveilleemme sitruunavarkaudesta, kun puut notkuivat sitruunoita.
Ajelimme bussilla Tampereelle. Bussissa matkustaminen on meidän lapsistamme todella eksoottista ja jännittävää, koska emme ole oikeastaan koskaan joutuneet tai saaneet matkustaa bussilla.
Kävimme etsimässä Aavalle lippistä parista kaupasta, mutta emme löytäneet vaatimustasoa vastaavaa lippistä. Siis Frozen-lippistä, ymmärrätte varmaan sen. Kävimme syömässä kevyen lounaan. Tämän jälkeen suuntasimme aurinkoon lähelle Tammerkoskea. Ihmiset istuivat nurmikolla vilttien päällä juttelemassa, lukemassa, kirjoittamassa läppärillä ja syömässä jäätelöä puolilta päivin tavallisena tiistaina. Aurinko lämmitti jo kuumasti.
Kävelimme ja loppumatkassa jo juoksimme kohti päämääräämme: Pikku Kakkosen puistoa! Koska vapaapäivä on parasta, annoin luvan siihen, että puistossa kengät irtosivat jalasta. Leikimme puistossa jonkin aikaa ja kävimme sen jälkeen vielä ostamassa jäätelöt jäätelökioskista. Kesän ensimmäiset!
Olimme kotona vähän ennen kahta. Aava jäi ulos ja minä aloin pestä parveketta. Kun olin saanut sen tehtyä, laitoin perunat kiehumaan ja imuroin yläkerran kodistamme. Koululaisetkin tulivat kotiin. Pesin pyykkiä päivän aikana kolme koneellista ja vein varastoon tavaroita.
Matilda lähti tutustumaan yläkouluun. Me muut söimme savulohta, perunoita ja salaattia. Henrik lähti sählyyn ja me veimme Aavan ystävän luo hoitoon ja lähdimme yläkoulun vanhempainiltaan. Kummallinen fiilis lähteä yläkouluun!
Osasin käyttäytyä, ei päässyt aivopieruja, kuten
päiväkodin vanhempainillassa. Onhan se kuitenkin aika hassu fiilis olla oman lapsensa yläkoulun vanhempainillassa, kun itsekin on iältään tyyliin 22 vuotta. Tai jotain sinne päin! Fiksulta touhulta kuulosti nykyajan yläkoulu. Hyvillä mielin lähetämme vauvamme syksyllä isojen kouluun.
Kotona hoidimme Aavan iltatoimet ja minä yritin vähän kysellä Matildalta koealuetta aiheesta energia. Siis yritin, mutta en osannut esittää oikeita kysymyksiä, kun en oikein osannut vastauksia itsekään... Kirjoitin marraskuussa otsikolla
Ollapa päivän koululainen. Sieltä voi lukea, millaisia asioita kuudesluokkalainen opettelee. Voin tiivistää: kamalan vaikeita!
Nyt kello on 21.50 ja pohdin, että kirjoitanko vielä postausta lomastamme. Se taitaa nyt jäädä.
Tiivistys vapaapäivästä: leikki-ikäinen haluaisi oikeasti olla koira, että saisi olla aina ulkona tai lintu, että saisi lentää tai perhonen, että saisi haistella kukkia. Keskimmäinen on vielä aika pieni, vaikka näyttelee isoa. Sen huomasin muutamassa otteessa tänään. Vanhin sai luokalleen yllättäen jopa neljä ystäväänsä, mikä on upea juttu. Miehen kanssa oli hauska käydä ihan kahdestaan jossain, kun aikoihin ei olla käyty missään kahdestaan. Vaikka se oli vanhempainilta, oli tunne yhteisestä, tärkeästä asiasta tärkeämpi kuin joku muu kahdestaan vietetty asia olisi ollut. Jo vierekkäin istuminen ilman perinteistä riitojen selvittelyä, älä potki edessä istuvan selkänojaa -komentoja ja rusinoiden kaivamista laukusta oli luksusta.
Vapaapäivä: ihmisen parasta aikaa. Uusin voimin huomiseen työpäivään!
