By Pinja -korun arvonnan voittaja

Terveisiä uskomattoman aurinkoisen viikonlopun keskeltä! Nyt avasin ensimmäistä kertaa blogin koko viikonloppuna arpoakseni blogin Facebook-sivulla järjestämäni arvonnan voittajan. 

Palkintona arvonnassani oli By Pinja -silikonikoru, joka on kotimainen, BPA-vapaista silikoni-helmistä ja kestävästä satiininarusta valmistettu koru. Korussa on lukko, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä, joten se sopii hyvin se vauvan äidille että pienen lapsen omaksi koruksi. Korujen idea on antaa pikkukäsille turvallista näperreltävää imetyksen, sylittelyn ja kantamisen ajaksi, jolloin äiti välttyy nipistelyltä ja hiuksista kiskomiselta. Korut sopivat myös pureskeltavaksi hampaiden tehdessä tuloaan. Korut ovat kauniita ihan tavallisinakin koruina.

Arvoin voittajan Random.org-sivustolla. Sivusto arpoi voittajaksi kommentin numero 19. 

Onnea Ida Gardemeister, sinulle lähetetään toivomasi Shiny Twist Smart! Hyvä maku, minulla on muuten juuri sama koru! 

Postaus on toteutettu yhteistyössä By Pinjan kanssa.

Seuraa Pyykkivuoria somessa - Sisältää By Pinjan koruarvonnan ja alekoodin!

Heippa muuton loppuhulinoista! Tällä hetkellä viimeistelen kerrossängyn maalausta pähkinän sävystä valkeaksi, järjestelemme viimeisiä tavaroita laatikoista kaappeihin ja pohdimme taulujen, hyllyjen, mattojen ja sisustusesineiden paikkaa. Vihdoinkin tässä vaiheessa! Näytän teille joitain kuvia kodistamme, kun on oikeasti valmista. 

Muutostamme voi lukea esimerkiksi tästä postauksesta Muuttaja, muista nämä asiat ja katsoa kuvia esimerkiksi Instagramista @hanna.ylipyykkivuorten. Pyykkivuorten some onkin muuten ollut lähiaikoina kovassa käytössä, kun saimme Ylen kautta mahtavasti näkyvyyttä pohtiessani, annammeko tyttärellemme luvan aloittaa vloggaamisen. Lapsi vloggaa - Lue haastattelumme Ylen ja YleX:n jutuista löytyy tästä.  

Oma omenapuu - saavutettu unelma!

Muistan, miten keväällä järjestin arvonnan, kun Pyykkivuorten Facebook-sivulle tuli täyteen 300 tykkääjää. Aloitin tämän blogin heinäkuussa 2015 ja siirryin Kaksplussan blogiverkostoon tammikuussa 2016. Blogin kasvu on ollut huikeaa, mistä olen iloinen. Olin niin innoissani tuosta 300 tykkääjästä keväällä!

Ilokseni huomasin nyt, että blogin Facebook-sivun tykkääjämäärä on kivunnut jo yli 600:n. Mahtavaa, kiitos! Jos kukaan ei lue eikä seuraa, ei bloggaaminen tunnu järkevältä. Kiitos, että luette ja osallistutte keskusteluun blogin kommenttikentässä ja somessa.

By Pinja -korun arvonta

Lupasin aiemmin, että jos 600 Facebook-tykkääjää täyttyy, järjestän arvonnan, joten nyt on sen aika! Saan arpoa yhdelle lukijalleni erityisesti blogimaailmassa vahvasti näkyvän must have -jutun: By Pinja -korun! Arvonnan voittaja saa valita haluamansa aikuisten tai lasten korun! Kannattaa kurkata valikoima! (Löytyy myös kaltaiselleni mustan, harmaan ja valkean ystävälle ihania vaihtoehtoja!)

Kyseessä on kotimainen silikonisia koruja valmistava yhden äidin ja pienen pojan yritys. Korut on valmistettu BPA-vapaista silikonihelmistä, kestävästä satiininarusta sekä lukosta, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä.

Vaikka korut ovat tarkoitettu pääasiassa imetys- ja kantamiskoruksi, käyvät ne hyvin ihan tavallisiksi koruiksikin. Käy siis kaikenikäisille ihan tavallisina koruina. Lasten versioissa toki on kiva, että koru on turvallinen ja kestävä eikä pieni imeskelykään haittaa mitään. Koruja suositellaan myös vauvan kutittaville ikenille, joten loistava lapsen koru!

Arvontaan pääset osallistumaan näin: 

1. Tykkää Pyykkivuorista Facebookissa: www.facebook.com/ylipyykkivuorten

2. Tykkää By Pinjasta Facebookissa: www.facebook.com/bypinja

3. Kerro blogin Facebook-sivulla tämän blogitekstin kommenttikentässä, minkä lasten tai aikuisten korun valitset, jos voitat.

Viimeinen päivä osallistua kilpailuun on lauantai 10.9.!

 

Alekoodi voimassa tiistaihin 6.9.!

Yli pyykkivuorten lukijat voivat myös tilata itselleen oman By Pinja -korun koodilla YLIPYYKKIVUORTEN, jolla saa koko valikoimasta -10% tiistaihin 6.9. asti. Koodi siis lakkaa voimasta, kun päivä kääntyy keskiviikon puolelle. Kurkista koruvalikoima tästä. Mistä tykkäät eniten?

Postaus on toteutettu yhteistyössä By Pinjan kanssa.

Kesän paras reissu. Osa 2/2: Lapsiperhe hotellissa

Vietimme koko lauantain Linnanmäellä. Sää oli ihan mielettömän upea: yli 25 asteen helle samaan aikaan, kun kotikonnuilla Tampere tulvi kaatosateessa. Lue kesän parhaan reissumme Linnanmäki-osuus tästä. 

Linnanmäeltä lähdettyämme ajoimme Helsingin keskustaan, jossa parkkeerasimme P-Kluuvin pysäköintihalliin. Siitä olikin lyhyt matka kävellä viettämään reissun toista kohokohtaa: hotelliyöpymistä. 

Meidän koko perhe rakastaa hotelleja. Lapset oikein odottivat taas, että saa kirjautua sisään, laittaa  hississä avainkortin sille kuuluvaan koloon, etsiä oikean oven ja sitten tapella siitä, kuka saa avata oven ja kuinka nopeasti vihreä valo syttyy. Joskus menemme sisään pienissä porukoissa, että jokainen lapsi saa itse avata oven. 

Sisällä huoneessa pitää heti tutkia kaikki paikat ja varata, kuka nukkuu missäkin. Nopein purkaa laukustaan yöpukunsa ja unilelunsa omalle paikalleen, että ei jää kenellekään epäselväksi, kenen pää painuu juuri kyseisille puhtaille, valkeille lakanoille. 

Linnanmäki-reissumme sai arvoisensa huipennuksen, kun saimme Original Sokos Hotel Helsingiltä käyttöömme Superior-huoneen, jonne mahduimme koko perhe. Ison perheen kanssa on aina aika ahdasta yöpyä varsinkin, kun lapset ovat jo niin isoja, että montaa heistä ei mahdu ottamaan kainaloon. 

Kuvat ennen sänkyjen avaamista.

Huoneessamme oli leveä parisänky ja kaksi vuodesohvaa, joihin sai pedattua 120-senttisen sängyn. Aivan loistava huone meidän perheellemme! Tilaakin oli niin paljon sänkyjen ympärillä, että emme törmäilleet huonekaluihin emmekä toisiimme. Enää emme tarvinneet esimerkiksi vauvansänkyä tai pottaa, mutta niitäkin olemme aikoinaan kovasti hotelleista valmiiksi tilailleet.

Päästyämme huoneeseen levähdimme pienen hetken ja lähdimme sitten tutustumaan kesä-Helsinkiin. Sää oli yhä lempeä, vaikka kello oli jo yli seitsemän illalla. Yli 20-asteisena porottava aurinko, Esplandilla piknik-eväitä syövät seurueet, nauravat lapset ja kaikkialta maailmasta tulleet turistit tekivät tunnelmasta hyvin keskieurooppalaisen. 

Raitarakkaudestani: valitsin Aavan vaatteet, muut valitsivat omansa itse. Tällä kertaa perheemme raitakokoonpano oli sattumalta 3/5. Ja huom: en osta enkä valitse mieheni vaatteita. Raidat on vaan parhaita!

Kuuntelimme katusoittajia. Aava tanssi sydämensä kyllyydestä röyhelöhelmat ja hiukset hulmuten musiikin tahdissa. 

Katusoittajien lisäksi Esplanadilla oli katutaiteilija tekemässä valtavan suuria saippuakuplia. Lapsijoukko kirkui, nauroi, juoksenteli ja jahtasi kuplia. Aava olisi voinut jäädä siihen koko loppuillaksi nappaamaan kohti pilvetöntä taivasta leijailevia suuria saippuakuplia.

Kuplien sijaan Matilda ja Henrik metsästivät muiden kouluikäisten ja vähän vanhempienkin tapaan Pokemoneja. Niitä oli kuulemma niiiiiiiin paljon enemmän kuin kotona Pirkanmaalla!

Kävelimme Kauppatorille katsomaan presidentinlinnaa, laivoja ja uutta meriallasta. Palatessamme hotelliin lapset uppoutuivat vaahtokylpyyn. Kylvyn jälkeen unta ei tarvinnut odotella hetkeäkään. 

Mikä on äitien ja isien mielestä parasta hotellilomassa? No tietysti se tuoksuva, herkullinen ja jonkun muun laittama aamupala! Sinne menimme aamulla heti, kun unisin oli herännyt ja pienin saatu irti lastenohjelmien katselemisesta. Onneksi muuten hotelleissa on telkkari, että saa rauhassa aamulla vielä torkkua hetken, käydä suihkussa tai meikata. Kyllä nyt lomalla saa surutta nauttia lastenohjelmista (ja suihkusta)!

Aavan keliakia on meille aina pieni jännitysmomentti, mutta onneksi Suomen hotelleissa ja ravintoloissa homma toimii hyvin. Aava bongaili innoissaan gluteenittomuudesta kertovia symboleja ja sai keittiöstä sämpylän ja muffinssin, jotka näyttivät tietysti meidän mielestämme paremmilta kuin meillä muilla. Se meidän muiden kateushuudahdus Aavan herkuista on osa Aavan itsetunnon ja sairauden kanssa sinuiksi pääsemisen kasvatusta, mikä on tällä hetkellä onnistunut ihan hyvin. 

Lastenpöydästä Aava sai ihan itse ottaa mehua, mikä oli viisivuotiaalle kova juttu. Kymmenenvuotias insinöörimme taas oli innoissaan siitä, että mehupöydästä sai valita mehun tablettia käyttämällä. Hauskaa teknologiaa. 

Tykkäsin Original Sokos Hotel Helsingin ravintolan sisustuksesta, joka oli hauska sekoitus uutta ja vanhaa. Löysimme toisesta huoneesta samaa sarjaa olevan vanhan vitriinikaapin, kuin meillä kotona.  Me olemme perineet omamme A:n isovanhemmilta, joten hotellinkin kaappi oli taatusti vanha ja historiaa nähnyt. Kenties se oli ollut hotellissa jo silloin, kun tämä ensimmäinen suomalainen suurhotelli perustettiin. 

Erilaiset pöytä- ja sohvaryhmät toivat ravintolaan kodikkuutta ja persoonallisuutta. Upea sekoitus uutta ja vanhaa, vintagea ja modernia!

Aamupalan jälkeen otimme vielä hetkeksi 1930-luvulla rakennetun hotellin haltuumme. Täynnä virtaa olevat lapset taisivat ottaa muutaman innokkaan juoksuaskeleen pitkillä käytävillä ja muutaman innokkaan pompun ihanan pehmeällä sängyllämme. Hups... Mutta kun välillä sitä vaan riehaantuu, kun on niin kivaa. Onneksi Sokos Hotellit vastasi minulle Instagramissa, että antaa mennä vain, heh.

Minäkin olisin voinut tehdä ihan hyvin vaikka kärrynpyöriä käytävällä, mutta A. ei antanut. Sanoi, että sovi rouvashenkilölle. Käyttäydyin sitten ihan asiallisesti,  mutta kun oli niin hyvä meininki, niin vähän olisi tehnyt mieli irroitella!

Kävimme vielä kurkistamassa leikkihuonetta, jossa Aava näppäili innoissaan tietokonetta, jonka näyttönä toimi Onni Oravan kuva. Eipä siihen muuta tarvittu. Tilassa oli kivasti monenlaisia leluja. 

Emme tällä kertaa ehtineet käydä katsomassa koko kaupungin paljastavaa näköalaa saunaosastolla, koska kiirehdimme vielä tervehtimään pientä lasten serkkua, joka asuu Helsingissä. Iltasella ajelimme kotiin.

Sellainen oli meidän kesän paras reissu. Hotelli ihan Helsingin ytimessä oli kyllä nappiosuma: lapset jaksoivat nauttia kesäillasta huvipuiston jälkeenkin, kun ei tarvinnut kulkea pitkään päästäkseen sinne, missä tapahtuu kaikkea kivaa. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti istuneet syömään eväitä puistoon muiden perheiden keskelle. Ehkä ensi kerralla sitten!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotellien kanssa.

Koira lehmän kakassa & arvonnan voittaja

Tänään oli ihana vilinäpäivä! Meillä oli täällä yksi hoitolapsi, yksi naapurintyttö, kaksi Jyväskylästä saapunutta tyttöä, kolme omaa lasta, koira ja kaksi äitiä. Just sellainen hulinapäivä, johon kuului koiran karkailua lehmälaitumelle, aurinkoa, lasten naurua ja iloa, ystävyyttä ja kesän riemua. Ja sitä eilen alkanutta pyykinpesua...

Vielä en ehtinyt käsitellä kuvia, mutta ehdin arpoa Lapsen maailma -lehden tilauksen voittajan! Onnea Ulla Kadun aurinkoisella puolella -blogista! 

Bloggaaminen: kivaa ajanvietettä vai kovaa työtä?

Kävin tänään puhumassa bloggaamisesta vierailijana Pirkkalassa Kauppakeskus Veskan Vauhtipäivillä. Puhuin Pirkkalan seurakunnan Kapsäkki-ryhmätilassa bloggaamisesta ja blogimaailmasta. Ajattelin julkaista samoja ajatuksia myös blogissani. Olen sen verran vähän aikaa vasta blogannut, että saa kyllä korjata, jos olen ymmärtänyt jonkin asian väärin.

 

Miksi joku bloggaa? Miksi joku lukee blogeja?

Toiset rakastavat kirjoittamista, toiset rakastavat lukemista. Blogien kirjoittaminen on harrastus, jonka avulla saa yhdistää rakkauden kirjoittamiseen ja valokuvaukseen sekä kirjoittaa kuulumisiaan itselleen muistiin sekä ystävien ja sukulaisten luettavaksi. Joko samanlaisessa tai täysin erilaisessa elämäntilanteessa elävien arki kiinnostaa usein myös heitä, jotka eivät tunne bloggaajaa.

Blogeja luetaan viihtymisen ja kiinnostuksen vuoksi samaan tapaan kuin vaikka aikakauslehtiä tai tarinoita. Leivonta- ja muotiblogeista saa uusia ideoita, lapsiperheblogeista vertaistukea ja vaikka laihdutusblogista onnistumistarinoiden tuomaa toivoa ja tsemppiä omaan elämään. Blogi voi olla kaikille avoin tai esimerkiksi salasanan takana.

Blogeista saa vinkkejä arjen sujuvuuteen tai saa blogin avulla matkustaa pois arjesta täysin erilaiseen elämään. Blogien kirjoittamisesta tai lukemisesta voi olla hyötyä myös työnhaussa sekä monin tavoin työelämässä. Esimerkiksi yritykset ja järjestöt markkinoivat itseään myös blogien avulla.

Kuka voi avata blogin?

Blogin voi avata kuka vain. Blogia voi kirjoittaa nimimerkillä tai nimellä ja yksityiselämästään tai työstään. Voi kirjoittaa kaiken paljastaen tai vain jotain kertoen ihan sillä tavalla, kuin itsestä tuntuu oikealta. 

On olemassa erilaisia blogipohjia, joihin rakennetaan oma blogi joko ihan alusta asti tai niin, että osa on jo valmiina. Netti on täynnä ohjeita esimerkiksi Blogger-pohjan asentamiseen, joten kaikki osaavat kyllä muokata blogeja. Parasta apua saa muilta bloggaajilta. 

Mistä aiheesta voi kirjoittaa? Kiinnostaako ketään?

Blogata voi esimerkiksi työstä, vapaa-ajasta, harrastuksesta tai projektista. Projekti voi olla talon rakentaminen, vauvan odotus tai puolen vuoden asuminen toisessa maassa. Blogi voi keskittyä yhteen aiheeseen, kuten leivontaan, tai olla lifestyleblogi, joka käsittelee kaikkea henkilön elämään liittyvää.

Blogin aihepiiriä ja postauksia kannattaa pohtia tarkasti, tai sitten kirjoittaa vain siitä aiheesta, mikä milloinkin tulee mieleen. Kirjoittaisinko kaikesta elämässäni vai vain rakkaimmasta harrastuksestani? Mistä asioista minulla on mielipiteitä ja kokemuksia, joita lukijat mielellään lukisivat? Tiettyyn aiheeseen liittyviä kirjoituksia kannattaa jakaa somessa aiheeseen liittyvissä ryhmissä.

Usko pois: sinun arkesi ja elämäsi kiinnostavat kyllä.

Miten bloggaamisesta saa tuloja tai ammatin?

Suurin osa blogeista on niin sanotusti kirjoittajan omia, itsenäisiä blogeja. Osa blogeista kuuluu blogiportaaliin, joissa osassa saa bloggaamisesta kuukausipalkan tiettyjen sopimusten täyttyessä. Portaalien blogeille asettamat vaatimukset vaihtelevat hyvin paljon. Blogiportaaliin kuuluvissa blogeissa on usein muita blogeja enemmän mainoksia ja erilaisia yhteistyöbloggauksia.

Bloggaaja voi saada tuloja myös mainostamalla erilaisia tuotteita. Palkkiona voi olla ilmaisia tuotteita, alennuksia tuotteista tai rahapalkkioita.

Saavatko bloggaajat jatkuvasti ilmaisia tavaroita?

Bloggaaminen on aikaa vievää ja välillä hyvinkin vaativaa. Tasokas postaus, jonka kuvat on käsitelty ja teksti hiottua, voi viedä aikaa valokuvien ottamisesta postauksen julkaisuun ja sen jakamiseen tuntikausia.

Kuka tahansa voi aloittaa blogin. Kuka tahansa bloggaaja voi ehdottaa yhteistyötä, mutta on selvää, että tuotteita saadakseen on blogin oltava tasokas ja blogilla on oltava suuret lukijamäärät. Lukijamääriä seurataan muun muassa Google analyticsilla, joka mittaa yksilöllisiä kävijöitä esimerkiksi teksti-, päivä-, viikko- ja kuukausitasolla. Kukaan bloggaaja ei saa tuotteita tuosta noin vaan, vaan blogin ja blogin suosion eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Yritykset asettavat erilaisia vaatimuksia blogin sisällölle ja kävijämäärälle.

Bloggaajien käyttäminen tuotteiden markkinoinnissa on jo hyvin tavallista. Bloggaaja saa tuotteen alennuksella tai ilmaiseksi ja esittelee tuotetta rehellisesti kirjoituksessaan. Blogin lukijamäärästä riippuen tuote voi tulla tuhansien, jopa kymmenientuhansien lukijoiden tietoisuuteen, joten blogimarkkinointi usein kannattaa. Pääsääntöisesti bloggaajat esittelevät vain tuotteita, joihin he uskovat ja jotka sopivat blogin ajatusmaailmaan. Yhteistyötä voi ehdottaa joko bloggaaja tai yritys.

Bloggaajat saavat usein myös lukijoilleen alennuskoodeja tai arvontoja esittelemältään yritykseltä, joten lukijat hyötyvät bloggaajan antaman käyttö- ja vertaistukikokemuksen ja suosittelun lisäksi myös rahallisesti tuotteiden blogiesittelyistä. 

Braun BNC015WH-RC herätyskello saatu blogin kautta.

 

Oma ja lasten yksityisyys

Bloggaajan ja hänen lastensa yksityisyys on asia, joka nousee jatkuvasti esille. Jokainen päättää tämän asian itse. On päätettävä, mitä tietoja voi ja haluaa kertoa ja mitkä kannattaa jättää kertomatta. Jos kirjoittaa lapsen päiväkotipäivästä, ei välttämättä ole oleellista, missä päiväkodissa lapsi on hoidossa. Kotia voi kuvata ilman, että kertoo oman kotiosoitteensa. Isovanhemmista voi kirjoittaa kertomatta heidän nimiään ja kuvaamatta heidän kasvojaan.

Mielestäni moni asia on ehkä jopa kiinnostavampi ilman hyvin tarkkoja yksityiskohtia. Lapsen uhmakohtaus on kenties jopa hauska yleisellä tasolla, kun ei joudu tuntemaan myötähäpeää lapsen puolesta. Jos ideana on äitien vertaistuki, voi asian esittää lasta nolaamattakin. Joihinkin tapahtumiin voi samaistua paremmin, jos asiat on kerrottu hieman yleisemmällä tasolla.

Itse kirjoitan lapseni sairaudesta Keliakialiiton Arjen murusia -ryhmäblogissa, joka on ollut toiminnassa nyt vuoden. Pohdin hyvin kauan jonkunlaisen blogin avaamista. Lopulta lähdin mukaan Arjen murusiin ja pian sen jälkeen avasin myös tämän blogin. Sairaudesta puhumisen koin tärkeäksi vertaistuen vuoksi sekä sairauden vaikean diagnosoinnin ja jatkuvasti eteen tulevien ammattilaistenkin tekeminen ruokamokien vuoksi. Toki lapsen sairaudesta kirjoittaminen mietitytti ja mietityttää yhä, mutta olen kokenut tähän mennessä kirjoittamisen vain positiivisena. Keliakiablogiin liittyessäni otin lapsista puhuessani käyttöön heidän toiset nimensä kutsumanimien sijaan, mitä noudatan myös tässä blogissa. 

Blogeissani lapsillani on siis käytössä toiset nimet ja peitän kuvissa heidän kasvonsa. Sukunimellämme ja kotikunnallamme ei ole blogimaailmassa merkitystä. Omasta ja mieheni työstä en kirjoita juurikaan.

Miten löytää uusia blogeja? Miten blogeja voi seurata?

Kiinnostavia blogeja voi löytää selaamalla eri aikakauslehtien ja blogiportaalien sivuja, joita löytää netin hakukoneilla. Blogeja löytää myös blogiyhteisöistä, kuten Bloglovinista ja Blogipolusta tai blogipalveluista, kuten Bloggerista, Wordpressistä tai Vuodatuksesta. Blogiportaaleja ovat muun muassa Bella-blogit, Indiedays, Kaksplus, Anna ja Fitnes-blogit. Blogien lukijaksi liittymällä näkee aina suoraan suosikkiblogiensa uudet päivitykset.

Kannattaa kokeilla oman blogin avaamista: vasta kokeilemalla näkee, mikä juttu toimii itsellä ja mikä ei. Blogimaailma, lukeminen tai kirjoittaminen, tuo uuden harrastuksen, johon saattaa vaikka jäädä koukkuun. 


EDIT: Ehkä oman postauksensa vaatisi myös blogitekstien anonyymi kommentointi. Mitä ajatuksia se herättää?

Esittelyssä Aavan kevätlook. MUKANA TRAVALLEN ALENNUSKOODI

Nyt, kun katson tuota lumisadetta, tuntuu uskomattomalta, että tiistaina oli niin ihanan keväinen sää! Aurinko paistoi aamusta asti ainakin kello 18 asti niin kirkkaasti, että tarvitsi aurinkolasit. Oli kyllä vahvasti kevään fiilis: lupaus kuumasta auringosta, lumien sulamisesta, ensimmäisten leskenlehtien nousemisesta, jäätelökioskien aukeamisesta, tennareista, hyppynaruista ja ruutuhyppelystä letit heiluen. 

Olin luvannut Aavalle, että aurinkoisena päivänä menemme ihan kahdestaan kylän keskustaan. Hän potkuttelisi potkupyörällään ja minä hölkkäisin vieressä. Yhteisen retken kruunaisi neljävuotiaan tämänhetkisen elämän isoin ilo: gluteeniton jäätelötötterö K-kaupasta. 

Tiistaiaamuna sanoin, että tänään me tytöt toteutamme sen retken ja koska sää on niin loistava, saa hän vihdoinkin ottaa käyttöön uuden kevätasunsa. Voi sitä pienen tytön riemua! Hän ryntäsi yläkertaan ja kuului sanovan Henrikille hiukan ilkikurisella äänellä, että "Taitaisi sinustakin olla kivaa ihan kahdestaan lähteä äidin kanssa jäätelölle!". Voi pientä kehuskelijaa! 

Loppujen lopuksi illalla oli kauppareissuja ja pieni ystävä kylässä, joten totesimme yhteistuumin, että siirretään jäätelöreissu myöhemmäksi. Tennarit ja  välikausiasu oli kuitenkin luvattu korkata, joten kävimme niitä testaamassa ihan kotipihan leikeissä. 

Takki Remu välikausi, housut Remu välikausihenkselihousut ja pipo Travallen lasten neulepipo. Saatu blogin kautta.

Nuo tennarit eivät olleet vielä ihan hyvät lumiseen maahan, mutta kun välikausiasun alla oli paljon lämmintä vaatetta, menivät ne jo ihan hyvin lyhyissä ulkoleikeissä! Olen aina ajatellut, että kun lapsella on laadukkaat ulkovaatteet, on asiasta kiitollinen joka kerta, kun lapsi lähtee ulos. Jos taas ulkovaatteet ovat huonot, ottaa aikuista päästä joka kerta lapsen pukiessa, ulkoillessa ja riisuessa. Huonot vaatteet kiristävät, istuvat huonosti, eivät pidä vettä ja tuulta ja hajoavat helposti.

Mielestäni Travallen Remun vaatteiden hinta-laatusuhde on erinomainen. Lähivuosina meille on päätynyt kuitenkin ihan eri merkkejä, joten olin innoissani, kun Travalle tarjosi meille testaukseen Aavalle välikausiasua. Siispä testailemme nyt, miten tuotteet ovat kehittyneet muutamassa vuodessa. Tällä pienellä happihyppelyllä, jonne ehdittyämme se aurinko oli harmiksemme jo karannut, vaatteet pitivät tytön kuivana, sallivat hurjat hypyt rivitalopihamme isoilta kiviltä ja näyttivät ja tuntuivat kivoilta.

Tykkään, että vaatteet ovat mielummin vähän reiluja kuin niin sanotusti liian sopivia. Huhtikuussa viisi vuotta täyttävän Aavan asu on kokoa 116 cm. Housut ovat ainakin ylhäältä vielä reilut, kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkyy, mutta hyvin voi käyttää. 

Tykkään siitä, että pieni tyttö näyttää tytöltä, joten pinkki takki sopii meille hyvin. Siniset housut raikastavat kokonaisuuden ja ovat väriltäänkin ihanan kuraystävälliset. Takin malli on tyttömäinen ja toimiva. Aavan oma kommentti asustaan oli, että "Takki on tosi ihana prinsessakukkatakki. Hattu on tosi ihana prinsessakukkahattu. Housut on ihan tyhmät poikien housut, mä oisin halunnut pinkit.". Rehellinen kommentti käyttäjältä siis! Äidin mielestä pinkit housut olisivat tuoneet ällösöpön kokonaisuuden, mutta sinisten housujen kanssa toimii.

Meidän Henrik, 9, tykkää väreistä, kuten oranssista, keltaisesta, vihreästä ja punaisesta. Katselin, että sen värisiä takkeja saa Remulta jopa koossa 146 cm! Miksi lapsen pitäisi näyttää aikuiselta, jos hän voi ja tykkää myös pitää iloisia värejä? Mustaan ehtii kyllä kyllästyä sitten myöhemminkin. Ehkäpä tilaankin hänelle jonkun noista väreistä, jos osataan vain päättää! Sitä paitsi näissä takeissa on kunnon heijastimet! Vauhdikkaalla pojalla kun ei mitkään roikkuvat heijastimet ja heijastinliivit kestä päällä ja se jos mikä ahdistaa äitiä varsinkin syksyn tullen...

Travallen vaatteet ommellaan Virossa heidän omassa tehtaassaan, jossa käytetään paljon kotimaisia materiaaleja. Tuotteet ovat siis EU-alkuperää. Materiaalit ovat veden- ja tuulenpitäviä, housuosan saumat on teippattu ja tuotteet hengittävät. Lahkeen sisäsaumat on poistettu, vetoketjut suojattu tuulilistoilla ja tuotteissa on hyvät heijastimet. Superkevyt asu kuivuu nopeasti ja mikä parasta: tuotteet kestävät miedolla lämmöllä myös koneellisen kuivauksen. Saa siis hoitopäivän jälkeen heittää asun koneeseen ja taatusti on seuraavana aamuna kuivat vaatteet hoitoon laitettavaksi. Leikkipuistoleikeissä myös turvallinen irtohuppu on tärkeä juttu.

Oletko tykännyt Travallen Remusta? Nyt kannattaa harkita vahvasti Remua välikauteen, koska sain Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogin lukijoille alekoodin! Klikkaa itsesi Travallen sivuille tästä ja kurkista, millainen asu olisi teille hyvä! Koodilla REMU16K saat 20 prosentin alennuksen 17.4. asti! Kirjoita koodi REMU16K yhteen ilman välejä.

Mistä väristä tai kuosista te tykkäätte? Minä nyt himoitsen tuota oranssia takkia Henrikille, kun hän sitä väriä toistaiseksi ainakin niin rakastaa.

Nyt vain sitten odotan, että lumisade loppuu ja sää lämpenee, että ei tarvitse enää joka aamu tapella neidin kanssa, joka kiukkuaa kyyneleet silmissään, että "Haluan päiväkotiin sen mun ihanan pinkin prinsessakukkatakin ja sen pipon! Oikeesti äiti mä haluan ne jo! Ja tennarit!"

Niin haluaa äitikin. Haluan jo laittaa toppavaatteet pois ja pukea kevyttä ja värikästä päälle! Kiitos käynnistä talvi! Tervetuloa kevät! Haluamme jo hyppimään hyppynarulla ja ihastelemaan, miten mullan alta nousee värikkäitä kukkia!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Travallen kanssa.