Hyvästi kesä!

Kesä syntyy monista eri asioista, kuten auringon valosta ja lämmöstä sekä luonnon väreistä. En sano, että kesään tarvitaan lomaa, koska olen viettänyt muutaman kesän kokonaan ilman lomaa. Sen sijaan sanon, että kesä syntyy siitä, että saa vihdoinkin tehdä asioita ja käydä paikoissa, joista on haaveillut koko pitkän ja pimeän ikisyksyn. 

Kesä syntyy rakkaisiin paikkoihin pääsemisestä. Kesäfiilis on läsnä, kun pääsee lempiuimarannalle, kesämökille, parhaimmalle kesäterassille, rantasaunaan, tiettyyn kesätapahtumaan, ihanien ihmisten lähelle, soutelemaan, sille ainoalle ja oikealle mustikkamättäälle, syömään siihen tiettyyn ravintolaan sen tietyn annoksen tai sille one and only oikealle jäätelökioskille ostamaan pehmiksen. 

Silloin on vihdoin kesä ja voi huokaista, että ihanaa, kyllä tätä on kaivattukin, hyvin taas jaksoin rämpiä läpi pimeyden ja märkyyden. Vihdoinkin mökkisaunan kipakat löylyt saavat kumartumaan alas. Jalkapohjat etsivät tuttuja kiviä järven pohjasta astellessa varovasti uimaan 20-asteiseen veteen. Torilta saa käteensä uudet perunat ja mansikat siltä tuottajalta, jolta joka kesä ostetaan herkkuja kesäpöytään. Tutulla terassilla näkee sattumalta ystäviä vuosien takaa. Uimarannalla on joka vuosi kymmenvuotiaita poikia, jotka hyppivät toisiaan tönien pommilla veteen ihan niin kuin 80-luvullakin. 

Kesän loppuessa mökki siivotaan talvikuntoon. Vedet kylmenevät entisestäänkin ja jäätelökioskit sulkeutuvat. Hyvästellään rakkaat kesäpaikat, ja aletaan odottaa uutta kesää. Kyllä se kesä vielä tulee taas. Kiitos kesä, olit ihana! 

Blogi ja me lomailimme

Blogihiljaisuuden syynä oli yli viikon kestänyt matkamme rakkaaseen Savonlinnaan kahteen mummolaan ja kahdelle kesämökille. Teimme kaikkea sitä, mitä kesällä rakkaassa kesäpaikassa tehdään. Söimme mustikoita, jäätelöä ja rannan puugrillin antimia. Pelasimme isoäidin kanssa Gang of four -korttipeliä lasten nukahdettua siskonpedeilleen. Vaelsimme pitkin metsiä toisen isoäidin kanssa ja palasimme hirmuisten kantarellisaaliiden kanssa. Isoisät peuhasivat lasten kanssa ja kantoivat lisää ja lisää puita saunan uuniin lapsenlapsilleen, jotka lähes asuivat vedessä. Pienimmän uimaan oppiminen on nyt ihan pienestä enää kiinni. 

Matkasimme tänään halki Suomen takaisin kotiin Pirkanmaalle. Kävimme matkalla Valamon luostarissa, jossa A. ja lapset eivät olleet koskaan käyneet. Ajaessamme tunteja ja tunteja ja Itä-Suomen jäädessä yhä kauemmaksi koin tavallaan, että hyvästelimme kesän. Vielä on kesää jäljellä, mutta ei enää sitä meidän perheen oikeaa kesää, johon kuuluu kaikki se, mikä jäi taaksemme kotiseudulle. Mökkisaunan löylyt odottavat meitä ensi kesänä taas. Höyrylaivojen tuuttauksen saamme kuulla sitten, kun on taas eletty uusi talvi. Vain kesän avoinna oleva ravintola odottaa meitä ensi kesänä taas.

Kotiin oli ihana palata, mutta hetken tämä taas kestää. Pirkanmaa, opeta meille, millainen on Pirkanmaan ihana kesä. Kyllä me vielä löydämme sen kesän täältäkin. Pikku hiljaa.

Kuvakooste mökkijuhannuksesta Savonlinnassa

Lapset nukkuivat vielä, joten päätin käyttää aamun oman ajan katselemalla juhannuksena ottamiani valokuvia. Päätin näyttää niistä pienen osan teillekin. 

Meillä oli kyllä elämäni paras juhannus! Kokoonnuimme vanhempieni mökille Savonlinnaan: minä ja lapset, vanhempani ja heidän kaksi koiraansa sekä siskoni miehensä, kolmen tyttönsä ja koiransa kanssa. Joukosta puuttui vain A., joka vietti juhannuksen työmatkalla kaukana poissa. 

Koska asumme kaikki kaukana toisistamme, näemme tällä kokoonpanolla aika harvoin. Kuusi 2-12-vuotiasta serkusta otti kaiken irti toistensa seurasta sekä mökkeilystä.  Oli ihan älyttömän ihanaa olla yhdessä pitkä viikonloppu. Juhannuksen helteinen sää kruunasi kaiken! Koska koko ajan paistoi aurinko, asuivat lapset järvessä. Uimme ja saunoimme tuntiakausia kaksi kertaa päivässä. Aavakin otti hurjan harppauksen eteenpäin uimaanoppimisessa. Ehkä se taito kohta löytyy! 

Mökkitunnelmaan kuuluu meikittömyys, takkuiset hiukset, mökkivaatteet, puskapissat, ulkona syöminen ja kaikki se ihana, mikä rentouttaa. Koska oli niin lämmin, viilettivät lapset koko päivän uikkareissa ja välillä mekoissa ilman pikkareitakin, jos ne nyt olivat sattuneet unohtumaan vaikka ulkohuussin lattialle. Ei sillä niin väliä! Mielestäni blogiin eivät kuulu uimapukukuvat tai kuvat, joissa ollaan täysin rennosti mökkifiiliksessä, joten parhaimmat ja rakkaimmat juhannuskuvat jäävät kotialbumeihin. Voin kuitenkin kuvailla jotain sanoin.

1900-luvun alussa rakennetun saunamökin rappuset. Kuusi serkusta on saatu vaahtokarkkilahjonnalla rappusille rinta rinnan istumaan. Pienet ovat isojen sylissä. Kaikki katsovat kameraan ja kaikkia naurattaa, kun ukki kahlaa vaatteet päällä veteen saadakseen täydellisen kuvan, joka teetetään mökin seinälle. Kuva onnistuu täydellisesti! Nyt he ovat 2-12-vuotiaita, ihan kohta jo 12-22-vuotiaita. Nämä hetket täytyy tallentaa! 

Vilkutamme ohi menevälle Punkaharju-laivalle. Kaksivuotias on juuri avannut sanaisen arkkunsa ja sanoo sylissäni hiljaa: "Ei kukaan vilkuta täällä laivassa". Ei niin, on se kumma. Mökillä kuuluu vilkuttaa ohi meneville höyrylaivoille, sen perinteen hänkin oppii. Paavo-koira hyppii vedessä ja yrittää saada aaltoja kiinni.

Koululaiset nukkuvat teltassa, jonne haluavat mennä jo aikaisin illalla lukemaan 1980-luvun kellastuneita Aku Ankkoja, joita on mökin lasiverannalla vanhassa, ruskeassa matkalaukussa. Aku Ankat luetaan läpi joka kesä. 

Kannetaan järvestä vesi saunaan, josta kannetaan kuuma vesi mökin terassille, jossa on tiskauspaikka. Ulkona tiskaaminen on eksoottista, mutta myös kovaa työtä. Astiamäärästä näkee onnellisuuden määrän: meitä on paljon. 

Keltainen vesilelu, joka kantaa kaksi aikuista, on suuri aarteemme. Kesällä 1987 ostettu lelu on yhä alkuperäisissä ilmoissa. Kun sukulaismies saapuu vierailulle, hän vetää kilpaveneensä perässä koululaisia sillä hurjaa kyytiä. Paras kesämuisto! 

Joka kerta mökillä käydessä näkyy pari rantakäärmettä. Tiedämme missä ne ovat, joten sinne kurkistaminen on kuin vuoristorataan jonottamista. Ei uskaltaisi, mutta kuitenkin on pakko.  Iljettäviä ja inhottavia, mutta täällä nekin asuvat. Rauhoitettujakin mokomat!

Paistetaan vaahtokarkkeja ja makkaraa, grillataan lihaa ja kalaa, syödään uusia perunoita ja raikkaita salaatteja. Jaetaan karkkipussi kuudelle lapselle ja yllätetään heidät, kun kätköistä löytyykin sipsipussi. Kukaan ei käy enää kaupassa, mutta mummi ja ukki ovat varanneet vaikka mitä herkkua. Skoolataan kesälle ja mummin ja ukin hääpäivälle numero 39 ja Henrikin syntymäpäivälle numero 10. Kaasu-uunissa tehty syntymäpäiväkakku on juuri sellainen, kuin mökillä kuuluu ollakin: täynnä rakkautta, mutta ei sellainen sliipattu ja salonkikelpoinen vaan mökkikelpoinen. 

Illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, katsomme yöttömän yön aurinkoa ja läpsimme itikoita. Täydellinen juhannus. Maailman rakkain perhe. Maailman rakkain mökki. Kiitos mummi ja ukki, että pidätte huolta ainoasta elämässäni lapsuudesta asti pysyneestä rakennuksesta ja maisemasta, joka ei ole vuosien varrella vaihtunut. Mökki on paikka, josta tietää ja tuntee jokainen juuren ja kiven ja jonne voi viiden maakunnan ja yhdeksän paikkakunnan jälkeen aina palata, vuodesta toiseen.