300 kävijän blogista portaaliblogiksi

Pohdin monen vuoden ajan blogin avaamista. Erityisesti äitiyslomilla ja hoitovapailla kaipasin kirjoittamista, mutta en kuitenkaan uskaltanut avata blogia. Minua jarruttivat kolme asiaa: ajattelin, että ketään ei kiinnosta minun elämäni, perheemme yksityisyyden varjelu mietitytti enkä keksinyt, mistä edes olisin kirjoittanut. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat kuitenkin niin iso osa minua, että ajatus ei jättänyt minua rauhaan.

Keskellä kiireisintä arkea ja rankinta elämänvaihetta Aava sairastui. Meillä oli 2-vuotias, 7-vuotias ja 10-vuotias lapsi. Mies oli jatko-opinnoissa kaukana ja pääsi kotiin vain viikonlopuiksi. Minulla oli uusi työ yliopiston tiedottajana. Puolentoista vuoden oireilun jälkeen löytyi keliakia, mikä oli helpotus. (Lue tästä postaus Aavan keliakia).

Kun diagnoosista oli kulunut hetki, Keliakialiitto ilmoitti etsivänsä bloggaajia Suunta-verkkopalvelunsa lapsiperheblogiin. Tiesin heti, että se olisi minun juttuni. Oikein pursusin intoa, raivoa, surua ja iloa diagnoosin saamisen vaikeudesta, arjen sujumisesta sekä siitä, että saisin kertoa, mitä tarkoittaa, kun lapsella on keliakia. Hain bloggaajaksi ja pääsin! Keliakialiiton Arjen murusia -blogi avattiin huhtikuussa 2015.

Aloin kirjoittaa suurella innolla. Yhtäkkiä huomasin, että minä julkaisin suurimman osan ryhmäblogin teksteistä. Minua alkoi taas kiehtoa ajatus omasta blogista, jossa voisin kirjoittaa myös naiseudesta, ruuhkavuosista ja lapsiperheen arjesta huumorinkin näkökulmasta.

Heinäkuussa 2015 rohkaistuin ja avasin Vuodatus-nimiseen blogipohjaan blogini nimeltä Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen Kaija Koon Supernaiset-biisin mukaan. Olin vielä aika arka kirjoittamaan enkä oikeastaan tiennyt bloggaamisesta vielä mitään. Olin onnellinen siitä, että minulla oli 300 yksilöllistä kävijää kuussa. Avasin blogilleni Facebook-sivut ja aloin opetella bloggaamisen saloja. Että oikein 300 luki tekstejäni ja Facebook-sivulla oli 100 tykkääjää, se tuntui hurjalta.

Kävijämääräni nousivat nopeasti. Ensin kuukaudessa oli 2000 yksilöllistä kävijää, sitten jo 5000. Tammikuussa 2016 pääsin mukaan Kaksplussan blogiverkostoon, mistä olin todella, todella onnellinen! Blogini muutti Bloggeriin. Tutustuin mielettömän upeaan naisjoukkoon, verkostobloggaajiin, jotka alkoivat ystävällisesti opettaa minulle kaiken, mitä tiesivät bloggaamisesta. WhatsApp-ryhmässämme opin heiltä paljon blogin ulkoasun muokkaamisesta, valokuvien käsittelystä, kuvien koosta ja hyvän blogitekstin sisällöstä. He neuvoivat, miten blogiin saa Facebookin tykkäysnappulan, kuinka usein kannattaa blogata ja miten tehdään yhteistöitä.

En olisi uskonut, miten paljon tsemppiä, kannustusta ja ystävyyttä voi saada muilta bloggaajilta. Se tuli minulle ihan yllätyksenä, kirjoittamisen iloisena lisämausteena! En arvannut etukäteen, miten ryhmässä iloitaan, jos joku kirjottaa erityisen hyvän tekstin, saa hyvän yhteistyön tai saa postaukselleen paljon lukijoita. Se tuntuu tosi hienolta!

Tämä ja yllä oleva kuva Valokuvauspalvelu Markku Rintala Tampere.

Kevään aikana opin koko ajan lisää. Kesän ja syksyn aikana aloin kirjoittaa monipuolisemmin ja useammin. Syksyllä 2016 päätin lyhentää blogini nimestä pois läpi lasikattojen -osan. Aloin saada lisää seuraajia sekä Facebookiin että blogini Instagram-tilille @hanna.ylipyykkivuorten.

Joinain kuukausina yksilölliset kävijämäärät hyppäsivät jopa muutamaan kymmeneentuhanteen kävijään, kuten esimerkiksi silloin, kun MTV uutiset jakoi postaukseni pelleistä (lue tästä), kun Yle kirjoitti lapsen tubettamisesta kertovasta postauksestani uutisen (lue tästä) ja kun kirjoitin työssäkäyvän arki-iltojen lyhyydestä ja kodin siistinä pitämisen vinkeistä. Tämä kaikki hämmensi, yllätti ja ilahdutti.

Kiitos, kiitos!

Blogi ei menesty ilman kovaa työtä, mutta vaikka kuinka istuisi kymmeniä tunteja koneen ääressä, se ei yksin riitä. Blogi ei menesty, jos kukaan ei seuraa, lue eikä kommentoi. Kiitos, että te olette siellä! Kiitos, että teette mahdolliseksi elämäni hienoimman harrastuksen!

Keskiviikkona 5.4.2017 blogini siirtyy osaksi Kaksplussan portaalia. Reilussa puolessatoista vuodessa saavutin unelmani, jonka toteutumiseen en uskaltanut uskoa. Kiitos te siellä, että teitte unelmastani totta! Kiitos Otavamedia ja Kaksplus, että uskotte minuun!

Blogiportaali tarkoittaa lyhyesti sitä, että bloggaaja on työsuhteessa portaalin ylläpitäjään ja kirjoittaa blogiaan tietyn sopimuksen mukaisesti.

Uusi osoite

Viimeistään torstaina blogini löytyy osoitteesta http://blogit.kaksplus.fi/ylipyykkivuorten/.  Blogi siirtyy vanhasta osoitteesta automaattisesti uuteen, joten löydät kyllä perille! Samalla näet blogini kolmannen ulkoasun ja kolmannen blogipohjan, kun blogini siirtyy WordPressiin.

 

Nähdään uudessa osoitteessa ja uudessa ulkoasussa!

Muksutreffit Naurusaaressa: naurua ja vauhtia!

Lauantaina koitti kauan odotettu päivä, kun minä ja Aava pääsimme Kaksplussan verkostobloggaajien ja heidän lastensa muksutreffeille! Treffipaikaksemme ja yhteistyökumppaniksemme saimme Vantaan Flamingossa sijaitsevan sisäseikkailupuisto Naurusaaren, jonne ajelimme aamupäivällä. Mukaamme lähtivät myös Matilda ja hänen ystävänsä, jotka tosin vaihtoivat leikkimisen Jumbossa shoppailuun ja ravintolassa syömiseen.

Muksutreffeille osallistui yli 20 bloggaajaa. Heistä lähes kaikki ovat tämän reilun vuoden aikana, minkä olen verkostossa ollut, tulleet jo tosi tutuiksi ja läheisiksikin. Lapset tapasimme ensimmäistä kertaa, mutta tuntui, kun olisin tavannut heidät usein ennenkin. Koko Naurusaari oli täynnä tuttuja pieniä kasvoja, joiden arkea olen seuraillut jo kauan.

Naurusaari tarjosi meille tilat sekä syötävää. Pienet sormet napsivat kasvistikkuja, nakkeja, kalapuikkoja, popcorneja ja karkkeja ja äidit vaihtoivat pari sanaa kahvikupillisen ja lasten perässä juoksemisen lomassa.

Oli kyllä ihan huippua tavata kaikkia. Bloggaamisen yksi parhaista asioista onkin juuri nämä tapaamiset, joita on yleensä joku neljä vuodessa. On hauskaa saada kuulua näin mahtavaan porukkaan!

Naurusaaressa riitti touhua kaikille konttaajista vauhdikkaampiinkin menijöihin. Aava kiipeili katon rajassa kulkevissa putkistoissa niin lujaa, että en meinannut kestää perässä, kun välillä yritin. Pupu vain lensi mukana hänen juostessaan paikasta toiseen.

Jotenkin vinkeä tunne tietää paljon ihmisistä, joita ei ole koskaan ennen tavannut tai on tavannut vain kerran-pari kertaa. Aika hauskaa, että on heti puheenaihe, josta voi jutella, kun on lukenut bloggaajan blogista vaikkapa hänen ulkomaanmatkastaan, lapsen sairaudesta tai hänen opiskelustaan.

Saimme kerättyä osan porukasta yhteiskuvaan. Valitettavasti minun kamerani oli ainoa, jolla kuvat otettiin ja valitettavasti kuvat ottanut ohilkulkija ei ihan tarkkoja kuvia saanut... No, mutta samassa kuvassa kuitenkin olemme. Kuinka monta bloggaajaa tunnistat?

Putkistoissa oli huima meno. Yritin saada muksuja poseeraamaan, mutta näin vain kantapäät ja liehuvat letit, kun pikkutyypit juoksivat pitkin putkia. Päät märkinä kaikilla, joten kivaa näytti olevan!

Juoksimme siis lasten perässä, ihastelimme blogeissa odotettujen ja heidän syntymäänsä jännitettyjen vauvojen ja taaperoiden hurjaa kasvua, kävimme välillä tankkaamassa ruokaa ja mehua ja juttelimme ja valokuvasimme. Aika moni tosin jätti kameran suosiolla syrjään, kun pienimpien perässä sai ihan tosissaan juosta. Innokkaimmilta pikkuisilta pääsi kova parku siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotimatkalle...

Yksi bloggaamisen hauskuus on saada testaukseen yhteistyökumppaneilta tuotteita. Tästäkin tapaamisesta lähti mukaan kotiin kassillinen kaikkea ihanaa. Aika paljon saimme myös vauvatavaraa. Osaa tuotteista pääsevät testaamaan meidän lähipiirin pikkuiset, mutta joitakin taidan laittaa myöhemmin arvottavaksi blogin Instagram-tilille @hanna.ylipyykkivuorten. Pysykää kuulolla! 

Oot niin ihana -neuvolakorttikotelon päätin ottaa Aavalle käyttöön, vaikka neuvola-aika on pian ohi. Jääpä ihana muisto! Olen monesti pohtinut, että tilaisinko Oot niin ihana -vauvakirjan Aavalle, mutta en taida enää, kun hän on jo niin iso. Ehkä tilaan sen sitten lahjaksi jollekin muulle.

Erityisesti ihastuin Pikkunorsun kortteihin, joista kaksi tulee meidän keittiöön, kun saan yhden sisustusprojektini valmiiksi. Näytän sen sitten teille! Toinen ilahduttava juttu oli Lushin tuotteet, joihin ihastuin hirmuisesti viime kevään blogitapaamisen jälkeen. Ehdottomasti kokeilun arvoinen tuotemerkki, suosittelen!

Tuo vaaleanpunainen Kiddow-lippis on kyllä syötävän ihana! Toivottavasti Aava suostuu pitämään sitä koko kevään ja kesän, heh. Kotona lapset tappelivat kaikista noista syötävistä herkuista, joita sitten maisteltiin porukalla. Ilahduttavasti oli gluteenittomiakin tuotteita mukana.

Minkä vauvatavaran toivoisit arvottavaksi?

Yhteistyössä mukana:

NAURUSAARI | PIKKUNORSU | KIDDOW | LUSH | BATISTE | ECOTOOLS | HIGHPEAK

ELEGANT TOUCH | SILUETTIVERSTAS | OOT NIIN IHANA | LELUPUU | CLOETTA | ELLA'S KITCHENHOUSE OF ORGANIC | HYVINVOINNIN TAVARATALO | MINIONES | AINU

Lue myös

 

Bloggaajatreffit: Aurinkoa, naurua ja valokuvia

Kaksplussan blogiverkoston pikkujoulut

Mielenkiintoisen blogin resepti! Linkitä suosikkiblogisi

Olen pohtinut täydellisen perhelifestyleblogin reseptiä. Auttakaa minua kirjoittamaan sellainen! Vastaa lyhyesti tai halutessasi pitkästikin kysymyksiini, niin kokoan vastauksista postauksen, jonka julkaisen myöhemmin. Aikaa vastaamiseen on lauantai-iltaan 23.7. asti.

1. Millainen on mielestäsi hyvä, kiinnostava ja koukuttava blogi? Mitkä ominaisuudet saavat sinut seuraamaan jotain blogia aktiivisesti ja liittymään blogin seuraajaksi ja tykkääjäksi esimerkiksi Bloggerissa, Facebookissa tai Instagramissa? Mitä etsit blogeista? Mitä haluat tietää jonkun muun, useimmiten tuntemattoman, arjesta? Kiinnostaako sinua lukea asioita samanlaisesta arjesta kuin itselläsi, jolloin haet vertaistukea ja ideoita arkeesi vai haluatko lukea täysin erilaisesta elämästä kuin omasi on? 

2. Lapsiperheblogeja on yhtä paljon kuin Pokemoneja Suomen kaduilla. Olettaakseni siis, en ole kokeillut peliä. Mutta kuitenkin: lapsiperhearjesta kirjoittaa hyvin moni. Mitä sinä haluat lukea lapsiperheblogeista? Miksi luet niitä?

Kumpi tyyli viehättää enemmän näistä kahdesta seuraavasta kärjistetystä vaihtoehdosta?

A. Rakastan näitä ihania tyyppejäni, maailman rakkaimpia ja ihastuttavimpia lapsia! Katsokaa, miten ihania! Meillä on aina siistiä, ostan uusia vaatteita lapsille ja itselleni. Blogista saatte inspiraatiota ihanaan arkeen ja kauniita kuvia siitä, mitä vanhemmuus on onnistuessaan. Blogin ideana on tarjota kauneutta, seesteisyyttä ja iloa. Negatiiviset asiat pysyvät poissa blogista. 

B. Maitolasit kaatuvat, uhmaikäinen ja äiti huutavat kilpaa, kotona on kaaos. Ihana kamala arki, jossa välillä on jokainen perheenjäsen ihan hukassa. Mikään ei ole täydellistä, mutta lapset ovat maailman rakkaimpia. Blogin ideana on kuvata realistisesti ja rehellisesti arkea väsymyksineen ja tappeluineen.

3. Onko hyvän ja kiinnostavan blogin edellytys, että blogissa kerrotaan kaikki avoimesti? Onko salaisuus siinä, että tunnet blogin lapset kuin naapurin tai siskosi muksut? Tiedät syntymäajat, nimet, päiväkodin nimen, pottatreenit ja sairaudet. Bloggaajasta itsestään tiedät pakaratreenin aikataulut, seurustelusuhteet ja työpaikan. Jos näitä, kärjistäen tottakai, ei kerro, eikö blogi ole yhtä kiinnostava kuin kaiken avoimesti kertova blogi? Tuleeko blogeja lukiessa kiusaantunut olo, vai onko se juuri se juttu, että saa lukea kaiken? Jääkö blogi liian pintapuoliseksi, jos ei kerro kaikkea? 

4. Millaiset postaukset ovat kiinnostavimpia perhelifestyleblogissa? Kiinnostaako sinua erityisesti perusarki leikkipuistotarinoineen, lasten kasvupäivitykset, aihepäivitykset kuten kodin sisustus, remontointi, ruoka, bloggaajan oma terveys ja kauneus, matkat tai ravintolasuositukset vai kenties hyväksi havaittujen tuotteiden tuote-esittelyt, arvonnat ja alennuskoodit?

5. Linkitä suosikkiblogisi. Kerro, miksi palaat lukemaan tiettyä blogia aina vain uudelleen. Miten se eroaa muista blogeista? Mikä saa sinut lukemaan jokaisen postauksen ja seuraamaan sitä? Voit myös linkittää oman blogisi ja kertoa, mistä asioista kirjoitat. Jos haluat, kerro myös, missä minä olen onnistunut.

PS. Postauksen kuvat ovat tältä päivältä. Tänään oli arkinen lomapäivä, jolloin  muun muassa Matilda lähti Roihu-leirille, meillä oli kylässä Aavan ystävä, tein tytöille pahvilaatikoista majan, ostin torilta mansikoita ja siivosin ja pakastin ne, kävin Aavan kanssa uimarannalla, Henrik ja A. kävivät frisbeegolfradalla ja kirjastossa, Henrik leikkasi nurmikon, pakkasin muuttoa varten, siivosin ja tein ruuaksi broilerin koipia vesi-sitruuna-suola-pippurikastikkeella ja riisillä. Kiinnostiko kuulla tämä arkinen pikapostaus? :) 

Bloggaaminen: kivaa ajanvietettä vai kovaa työtä?

Kävin tänään puhumassa bloggaamisesta vierailijana Pirkkalassa Kauppakeskus Veskan Vauhtipäivillä. Puhuin Pirkkalan seurakunnan Kapsäkki-ryhmätilassa bloggaamisesta ja blogimaailmasta. Ajattelin julkaista samoja ajatuksia myös blogissani. Olen sen verran vähän aikaa vasta blogannut, että saa kyllä korjata, jos olen ymmärtänyt jonkin asian väärin.

 

Miksi joku bloggaa? Miksi joku lukee blogeja?

Toiset rakastavat kirjoittamista, toiset rakastavat lukemista. Blogien kirjoittaminen on harrastus, jonka avulla saa yhdistää rakkauden kirjoittamiseen ja valokuvaukseen sekä kirjoittaa kuulumisiaan itselleen muistiin sekä ystävien ja sukulaisten luettavaksi. Joko samanlaisessa tai täysin erilaisessa elämäntilanteessa elävien arki kiinnostaa usein myös heitä, jotka eivät tunne bloggaajaa.

Blogeja luetaan viihtymisen ja kiinnostuksen vuoksi samaan tapaan kuin vaikka aikakauslehtiä tai tarinoita. Leivonta- ja muotiblogeista saa uusia ideoita, lapsiperheblogeista vertaistukea ja vaikka laihdutusblogista onnistumistarinoiden tuomaa toivoa ja tsemppiä omaan elämään. Blogi voi olla kaikille avoin tai esimerkiksi salasanan takana.

Blogeista saa vinkkejä arjen sujuvuuteen tai saa blogin avulla matkustaa pois arjesta täysin erilaiseen elämään. Blogien kirjoittamisesta tai lukemisesta voi olla hyötyä myös työnhaussa sekä monin tavoin työelämässä. Esimerkiksi yritykset ja järjestöt markkinoivat itseään myös blogien avulla.

Kuka voi avata blogin?

Blogin voi avata kuka vain. Blogia voi kirjoittaa nimimerkillä tai nimellä ja yksityiselämästään tai työstään. Voi kirjoittaa kaiken paljastaen tai vain jotain kertoen ihan sillä tavalla, kuin itsestä tuntuu oikealta. 

On olemassa erilaisia blogipohjia, joihin rakennetaan oma blogi joko ihan alusta asti tai niin, että osa on jo valmiina. Netti on täynnä ohjeita esimerkiksi Blogger-pohjan asentamiseen, joten kaikki osaavat kyllä muokata blogeja. Parasta apua saa muilta bloggaajilta. 

Mistä aiheesta voi kirjoittaa? Kiinnostaako ketään?

Blogata voi esimerkiksi työstä, vapaa-ajasta, harrastuksesta tai projektista. Projekti voi olla talon rakentaminen, vauvan odotus tai puolen vuoden asuminen toisessa maassa. Blogi voi keskittyä yhteen aiheeseen, kuten leivontaan, tai olla lifestyleblogi, joka käsittelee kaikkea henkilön elämään liittyvää.

Blogin aihepiiriä ja postauksia kannattaa pohtia tarkasti, tai sitten kirjoittaa vain siitä aiheesta, mikä milloinkin tulee mieleen. Kirjoittaisinko kaikesta elämässäni vai vain rakkaimmasta harrastuksestani? Mistä asioista minulla on mielipiteitä ja kokemuksia, joita lukijat mielellään lukisivat? Tiettyyn aiheeseen liittyviä kirjoituksia kannattaa jakaa somessa aiheeseen liittyvissä ryhmissä.

Usko pois: sinun arkesi ja elämäsi kiinnostavat kyllä.

Miten bloggaamisesta saa tuloja tai ammatin?

Suurin osa blogeista on niin sanotusti kirjoittajan omia, itsenäisiä blogeja. Osa blogeista kuuluu blogiportaaliin, joissa osassa saa bloggaamisesta kuukausipalkan tiettyjen sopimusten täyttyessä. Portaalien blogeille asettamat vaatimukset vaihtelevat hyvin paljon. Blogiportaaliin kuuluvissa blogeissa on usein muita blogeja enemmän mainoksia ja erilaisia yhteistyöbloggauksia.

Bloggaaja voi saada tuloja myös mainostamalla erilaisia tuotteita. Palkkiona voi olla ilmaisia tuotteita, alennuksia tuotteista tai rahapalkkioita.

Saavatko bloggaajat jatkuvasti ilmaisia tavaroita?

Bloggaaminen on aikaa vievää ja välillä hyvinkin vaativaa. Tasokas postaus, jonka kuvat on käsitelty ja teksti hiottua, voi viedä aikaa valokuvien ottamisesta postauksen julkaisuun ja sen jakamiseen tuntikausia.

Kuka tahansa voi aloittaa blogin. Kuka tahansa bloggaaja voi ehdottaa yhteistyötä, mutta on selvää, että tuotteita saadakseen on blogin oltava tasokas ja blogilla on oltava suuret lukijamäärät. Lukijamääriä seurataan muun muassa Google analyticsilla, joka mittaa yksilöllisiä kävijöitä esimerkiksi teksti-, päivä-, viikko- ja kuukausitasolla. Kukaan bloggaaja ei saa tuotteita tuosta noin vaan, vaan blogin ja blogin suosion eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Yritykset asettavat erilaisia vaatimuksia blogin sisällölle ja kävijämäärälle.

Bloggaajien käyttäminen tuotteiden markkinoinnissa on jo hyvin tavallista. Bloggaaja saa tuotteen alennuksella tai ilmaiseksi ja esittelee tuotetta rehellisesti kirjoituksessaan. Blogin lukijamäärästä riippuen tuote voi tulla tuhansien, jopa kymmenientuhansien lukijoiden tietoisuuteen, joten blogimarkkinointi usein kannattaa. Pääsääntöisesti bloggaajat esittelevät vain tuotteita, joihin he uskovat ja jotka sopivat blogin ajatusmaailmaan. Yhteistyötä voi ehdottaa joko bloggaaja tai yritys.

Bloggaajat saavat usein myös lukijoilleen alennuskoodeja tai arvontoja esittelemältään yritykseltä, joten lukijat hyötyvät bloggaajan antaman käyttö- ja vertaistukikokemuksen ja suosittelun lisäksi myös rahallisesti tuotteiden blogiesittelyistä. 

Braun BNC015WH-RC herätyskello saatu blogin kautta.

 

Oma ja lasten yksityisyys

Bloggaajan ja hänen lastensa yksityisyys on asia, joka nousee jatkuvasti esille. Jokainen päättää tämän asian itse. On päätettävä, mitä tietoja voi ja haluaa kertoa ja mitkä kannattaa jättää kertomatta. Jos kirjoittaa lapsen päiväkotipäivästä, ei välttämättä ole oleellista, missä päiväkodissa lapsi on hoidossa. Kotia voi kuvata ilman, että kertoo oman kotiosoitteensa. Isovanhemmista voi kirjoittaa kertomatta heidän nimiään ja kuvaamatta heidän kasvojaan.

Mielestäni moni asia on ehkä jopa kiinnostavampi ilman hyvin tarkkoja yksityiskohtia. Lapsen uhmakohtaus on kenties jopa hauska yleisellä tasolla, kun ei joudu tuntemaan myötähäpeää lapsen puolesta. Jos ideana on äitien vertaistuki, voi asian esittää lasta nolaamattakin. Joihinkin tapahtumiin voi samaistua paremmin, jos asiat on kerrottu hieman yleisemmällä tasolla.

Itse kirjoitan lapseni sairaudesta Keliakialiiton Arjen murusia -ryhmäblogissa, joka on ollut toiminnassa nyt vuoden. Pohdin hyvin kauan jonkunlaisen blogin avaamista. Lopulta lähdin mukaan Arjen murusiin ja pian sen jälkeen avasin myös tämän blogin. Sairaudesta puhumisen koin tärkeäksi vertaistuen vuoksi sekä sairauden vaikean diagnosoinnin ja jatkuvasti eteen tulevien ammattilaistenkin tekeminen ruokamokien vuoksi. Toki lapsen sairaudesta kirjoittaminen mietitytti ja mietityttää yhä, mutta olen kokenut tähän mennessä kirjoittamisen vain positiivisena. Keliakiablogiin liittyessäni otin lapsista puhuessani käyttöön heidän toiset nimensä kutsumanimien sijaan, mitä noudatan myös tässä blogissa. 

Blogeissani lapsillani on siis käytössä toiset nimet ja peitän kuvissa heidän kasvonsa. Sukunimellämme ja kotikunnallamme ei ole blogimaailmassa merkitystä. Omasta ja mieheni työstä en kirjoita juurikaan.

Miten löytää uusia blogeja? Miten blogeja voi seurata?

Kiinnostavia blogeja voi löytää selaamalla eri aikakauslehtien ja blogiportaalien sivuja, joita löytää netin hakukoneilla. Blogeja löytää myös blogiyhteisöistä, kuten Bloglovinista ja Blogipolusta tai blogipalveluista, kuten Bloggerista, Wordpressistä tai Vuodatuksesta. Blogiportaaleja ovat muun muassa Bella-blogit, Indiedays, Kaksplus, Anna ja Fitnes-blogit. Blogien lukijaksi liittymällä näkee aina suoraan suosikkiblogiensa uudet päivitykset.

Kannattaa kokeilla oman blogin avaamista: vasta kokeilemalla näkee, mikä juttu toimii itsellä ja mikä ei. Blogimaailma, lukeminen tai kirjoittaminen, tuo uuden harrastuksen, johon saattaa vaikka jäädä koukkuun. 


EDIT: Ehkä oman postauksensa vaatisi myös blogitekstien anonyymi kommentointi. Mitä ajatuksia se herättää?