Missä ovat gluteenittomat lasten keksit? Haaste tuotekehittelijöille ja maahantuojille!

‒ Silloin, kun minä olin vielä vehnä, niin silloin minä sain syödä näitä. Äiti, tykkäsinkö minä ihan kauheasti näistä silloin?

‒ Näitä me ei varmaan voida ikinä ostaa, hän sanoo ja vastausta odottamatta jatkaa matkaa jättäen kaupan hyllyyn muropaketin, jossa on Frozen-elokuvan prinsessat kyljessä.

Niin rakas. Luulen, että et syönyt niitä silloin kaksivuotiaana, kun olit vielä omien sanojesi mukaan vehnä eli elimme aikaa, jolloin et ollut saanut vielä keliakia-diagnoosiasi. Ei, en ostaisi sokerisia muroja vaikka olisitkin vehnä, vaikka niissä onkin ihania prinsessan kuvia, joten jatketaan vaan matkaa. 

 

Gluteenittomat keksit vain aikuisten makuun

Tiedätte varmaan, miltä keksihyllyt kaupoissa näyttävät? Iloisia, värikkäitä ja houkuttelevia keksipaketteja aina prinsessakekseistä autokekseihin ja suklaakekseihin. Sitten on se gluteenittomien tuotteiden kohta, joka on ehkä 1/15 osa koko hyllyn tarjonnasta. Ne keksit ovat yksivärisiä ja tylsiä.

Ainoa harmittava asia koko keliakia-sairaudessa on se, että Suomessa myynnissä olevat gluteenittomat keksit, murot ja myslit ovat aina tarkoitettu aikuisten makuun. Pakkaukset ovat yksivärisiä eikä niissä ole yhtään kuvia, vain tekstiä. Keksit ovat ihan hyviä, mutta ulkonäöltään yksinkertaisia ja pelkistettyjä. 

Keliakia on meille ihan tuttu juttu, joka ei harmita, itketä, kiukuta tai mietitytä. Aavan ruoka on ihan samannäköistä ja makuista kuin muillakin. No problem. Mutta silti: hän on lapsi ja koko yhteiskuntamme on täynnä lapsille suunnattuja tuotemerkkejä.  Kaikki paitsi gluteenittomat tuotteet, jotka ovat suunniteltu vain aikuiseen makuun.

Vaaleanpunaisia pupukeksejä!

En tarkoita, että ostaisin kenellekään lapsistamme sokerisia keksejä tai muroja tuosta noin vain, mutta kyllä ne juhlahetkiin kuuluvat. Mikäs sen ihanampaa kuin valita värikkäitä keksejä ystävän tullessa kylään tai kun järjestetään omia syntymäpäiviä. Se vasta on juhlaa!

En ole törmännyt Suomessa missään gluteenittomiin viljatuotteisiin, jotka olisi suunniteltu lapsille. Miksi en? On mahtavaa, että gluteenittomia tuotteita löytyy, kiitos siitä, mutta miksi markkinoilla ei ole edes yhtä keksipakettia, jossa olisi Aavan toiveen mukaan vaikka paketin kyljessä kissan, pupun tai prinsessan kuva ja jossa olisi vaikka kuorrutteena jotain ihanaa vaaleanpunaista?

Ulkomailla ollessamme ostamme omat tuliaiset kotiin aina ruokakaupasta. On ihan mahtavaa löytää kaupoista iloisia paketteja iloisenmuotoisilla kekseillä täytettynä. Viime joulukuussa ostin Aavalle Unkarista hainmuotoisia keksejä. Hän oli tosi onnellinen! 

Keksit Budapestista. Vai ovatko nämä muroja? En tiedä, mutta kelpasivat hyvin!

Kehittele tai maahantuo lasten keksejä!

Keliakia on astman ja diabeteksen lisäksi yleisimpiä lasten pitkäaikaissairauksia. Keliakialiiton mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 1600 keliakiaa sairastavaa alle 16-vuotiasta lasta. Kun tähän määrään lisää vielä vilja-allergiset lapset, on gluteenittomia tuotteita päivittäin käyttäviä lapsia iso joukko. 

Gluteenittomien tuotteiden maahantuoja tai tuotekehittelijä. Ole kiltti ja tuo kauppoihin keliaakikko- ja vilja-allergisille lapsille suunnattuja gluteenittomia tuotteita! Anna lasten nauttia lapsuudessaan siitä, että he saavat onnellisena valita ihanimman keksipaketin ja kantaa sen silmät hehkuen kassalle. Kaikki muutkin lapset saavat valita ihania värejä, muotoja ja makuja lasten maailman aiheista. Miksi eivät hekin?

Tämä voi kuulostaa pieneltä jutulta, mutta meille se on iso juttu.

Kuka ottaa haasteen vastaan? Voisitteko te kehitellä gluteenittomia keksejä, jotka miellyttävät vaativia lapsiasiakkaita? Jos kaipaatte taitavaa piirtäjää tai lisäideoita, niin Aava on kuulemma täysin valmis auttamaan. Hänen taidettaan löytyy Instagramin tililtämme @hanna.ylipyykkivuorten. 

Onko teidän keliaakikko tai vilja-allergikko huokaillut keksihyllyllä? Oletko löytänyt jostain kivoja gluteenittomia tuotteita?

Lapsen keliakia on monelle lapselle pikkujuttu

Aavalla on keliakia, mutta se on hänelle ihan pikkujuttu. Keliakia on ollut perheenjäsenemme nyt kahden vuoden ajan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Olo on luottavainen, turvallinen ja arkinen. Kyllä tästä selvitään ihan hyvin! Katsotaan sitten kouluiässä tai viimeistään murrosiässä asia uusiksi...

Kirjoitan arjestamme silloin tällöin Keliakialiiton Arjen murusia -ryhmäblogiin. Julkaisin juuri Aavan ajatuksia sairaudestaan postauksessa, jolla on sama nimi kuin tällä postauksella. Lue tästä, mitä Aava ajattelee muun muassa gluteenittomien ja gluteenia sisältävien tuotteiden erosta ja erilaisuudestaan kavereihin verrattuna. 

Viikonloppuna Tampere täyttyy sekä Kaksplussan verkostobloggaajista, jotka juhlivat pikkujoulujaan (seuraa blogeja sekä Instaa!) että ympäri maata tulleista gluteenittomuudesta kiinnostuneista messuvieraista. Tampere-talossa 25.-26.11. järjestettävillä Gluteeniton elämä -messuilla on kiinnostava ohjelma! Tule ihmeessä mukaan, jos pääset! Minut tapaat Keliakialiiton bloggaajatapaamisessa lauantaina kello 10! 

Jos aihe kiinnostaa, lue myös nämä:

Aavan keliakia
Lapsen gastroskopia
Taistelen lapseni terveydestä kynsin ja hampain
Aikuisen gastroskopia

Gluteenittomat lasten kesäjuhlat

Kesä on nyt virallisesti avattu! Määräaikainen työsuhteeni loppui tiistaina, ja vaikka olo on todella haikea, surullinen ja hämmentynyt, on kuitenkin työttömäksi jääminen kesäkuun ensimmäisenä päivänä ehkäpä vuoden upein mahdollinen ensimmäinen työttömyyspäivä. 

Kutsuin kesän alkamisen kunniaksi joukon ystäviäni lapsineen viettämään meille äitien ja lasten kesäjuhlia. Suurin osa ystävistä tuli samasta rivitalosta, joten tutut lapset pääsivät hetkessä kunnon juhlamoodiin. Kuusi naista ja 14 lasta skoolasi kesälle, auringolle ja yhdessäololle. Aikuisten laseissa oli jäähilejuomaa, lasten boolia, johon boolivastaava Henrik laittoi Spritea, omenamehua ja omenanpaloja. Hyvää ja raikasta! 

Koska meidän Aavalla on keliakia, ovat juhlat aina aikamoinen stressi äidille. Varsinkin, kun lapsia on paljon ja herkkuja monenlaisia, niin juhlista suurin osa ajasta menee lapsen syömisen kyttäämiseen. "Muista ottaa vain tästä kulhosta." "Älkää kukaan muu ottako tästä Aavan kulhosta!" "Niin, popcornit ovat gluteenittomia, mutta Aavalla pitää olla kontaminaation takia oma astia..." Pienten käsissä keksinmurut leviävät hetkessä, kaveri nappaa toisen lautaselta herkkupalan ja innokkain juhlista huumaantunut keksinmuruhuuli voi muiskauttaa vaikka gluteenisen pusun keliaakikon huulille. 

Päätin tällä kertaa järjestää täysin gluteenittomat juhlat. Parasta, mitä keliaakikko voi kuulla juhliin tullessaan, ovat kultaakin arvokkaammat sanat, jotka tarkoittavat, että keliaakikko on yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin vieraat. Ne sanat ovat tällaiset: kaikki on gluteenitonta, voit maistaa kaikkea. 

Gluteenittomuuden toteuttaminen on itse asiassa yllättävän helppoa, vaikka ei olisi ennen tehnyt mitään gluteenittomia tarjottavia. Itse pari vuotta sitten Aavan diagnoosin saatuamme lueskelin aika paljon perusohjeita gluteenittomasta leivonnasta. Esimerkiksi täältä löytyy hyviä vinkkejä vaikka siitä, miten vehnäjauhoja sisältävän reseptin voi muuttaa gluteenittomaksi. Aika rohkeasti olen vaihtanut vehnäjauhot Fin mixiin lähes yksi yhteen. Ehkä vähän vähemmän kannattaa käyttää gluteenittomia jauhoja, että ei tule liian kuivaa. Täytekakun voi hyvin tehdä gluteenittomista jauhoista, mutta itse teen yleensä pelkistä perunajauhoista. Gluteenittomasti leipoessa ja ruokaa laittaessa tulee olla tarkkana, että välineissä tai pöydillä ei ole gluteenia eikä esimerkiksi voita tai levitettä ole käytetty gluteenileipien voiteluun. Gluteenittomat ja gluteenia sisältävät tuotteet eivät myöskään saa olla samoissa tarjoiluastioissa tai muuten joutua kosketuksiin toistensa kanssa vaikkapa samojen ottimien takia. 

Lapset kävivät niin kiireellä herkkujen kimppuun, että en heti edes ehtinyt ottaa muistoksi kuvia. Onneksi ehdin ennen kuin kaikki oli hävinnyt herkkusuiden lautasille ja masuihin. Tarjoilimme ystävillemme mansikka-vadelmatäytekakkua, tomaatti-mozzarella-aurinkokuivattutomaattivartaita, vaahtokarkki-mansikka-suklaakastikevartaita, valkosuklaa-mansikkakeksejä, suklaa-karamelli-suklaahippukeksejä, kikherne- ja linssisipsejä, minttusuklaavohvelipaloja, karkkeja ja viinirypäleitä. Nostin pöytään myös suklaatäytteisiä muroja napsittavaksi, koska luokittelen suklaamurot enemmänkin juhlaherkuksi kuin aamu- tai iltapalaksi.

Pidettiin siis kunnon herkkukestit kesän kunniaksi!

Sen verran hulinaa oli, että en ehtinyt ihan kauaa itse herkutella, kun etsin innokkaille leikkijöille heppatallia ja keittiöastioita ja selvittelin, kuka haluaa violetin ja kuka pinkin mukin ja kuka leikkii kenenkin kanssa... Matilda ystävineen otti ihanasti tilanteen haltuun ja esitti pienille sisällä taikatemppuja, joten me äidit saimme hetken vaihtaa ajatuksia takapihalla ihanassa auringonpaisteessa.

Ihanat ystävät, ihana kesä, ihana luonto. Pitäisi vaan useammin käyttää päivä siivoamiseen ja leipomiseen ja kutsua kaikki rakkaat kylään! On se vaan niin huippua saada koti täyteen ystäviä, naurua ja puheensorinaa. Ei tämä kesä ikuisuuksia kestä, otetaan nyt siitä kaikki irti!

Djeco jäätelökioski taustalla saatu blogin kautta.

Näihin kahteen alla olevaan kuvaan tiivistyy lastenjuhlien tunnelma, eikö totta. Ruuhkavuosien parhaita hetkiä. 

Millaisia kesäjuhlia te järjestätte? Tykkäätkö kutsua talon täyteen väkeä vai vain pari ystävää? Miten eri-ikäisten lasten yhteiset juhlat sujuvat?

 Postaus on toteutettu yhteistyössä Semperin kanssa.

Herkullinen kanapasta + lauantain kuvia

Tänään lauantaina nukuimme pitkään. Aava heräili ennen meitä muita ja oli katsellut hetken telkkaria, sulkenut sitten telkkarin ja katsellut Bamse-lehtiä. On niin ihanaa, että hän on tuollainen superrauhallinen (ollessaan yksin, kavereiden kanssa lähtee kyllä pelleilyihin mukaan), että uskallamme ihan hyvin nukkua hänen katsoessaan sohvalla viltin alla hetken aamun lastenohjelmia.

Aamupalan jälkeen lähdimme läheiseen ostoskeskukseen, jossa oli paljon kaikenlaista kivaa, kuten iso MLL:n kirppistapahtuma, pomppulinna, kasvomaalauksia ja muun muassa kuntomittauksia ostoskeskuksen kuntosalilla. Pakotin A:n (siis mieheni, josta käytän blogissa kirjainta A.) aerobiseen kuntotestaukseen saatuani itse suurena yllärinä toiseksi parhaan tuloksen. Haastoin hänet katsomaan, kummalla on parempi. No, juoksua harrastava mies vetäisi tulokseksi huippuarvosanan, ja paukutteli henkseleitään sillä tiedolla loppupäivän... Ehkä, ehkä, siis ehkä, minäkin yritän nyt tässä keväällä aloittaa sen juoksuharrastuksen, vaikka tällä Porin juoksukoululla.

Aava pääsi pomppimaan ja sai maalata seinällä olevaan isoon paperiin. Me teimme muutamia ostoksia. Kotona siivoilimme, luimme lehtiä ja juttelimme lasten kanssa. Pelasin Henrikin kanssa Love letter -korttipeliä ja voitin. Hurei!

A. on ihan älyttömän hyvä kokki ja haluaa tehdä ruuan aina, kun vain ehtii. Tänään hän teki tosi hyvää kanapastaa, jonka reseptin saan jakaa teille.

A:n gluteeniton kanapasta neljälle

Laita vesi kiehumaan pastaa varten

400 g kanafileitä pieniksi suikaloituna
voita paistamiseen, fileisiin suolaa, pippuria ja pizzamaustetta
puolikas sipuli
2 valkosipulin kynttä
Kypsennä kanat ja lisää sipulit, paista hetki.
2 dl valkoviiniä (tai 2 dl vettä, jossa on sitruunamehua)
1 tl sitruunamehua (viinin lisäksi siis)
150 g pestoa
1 tl sokeria
2 dl kermaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
Halutessasi lisää kastikkeeseen parmesania

Laita pastat (neljälle) kiehumaan ja anna kastikkeen hautua vähintään pastan kiehumisen ajan.

Lisää kastikkeeseen lopussa puolikkaita kirsikkatomaatteja, anna hetken pehmetä kastikkeessa. 

Tarjoa erikseen tai sekoita valmiiksi. Annosten päälle voi ripotella vielä parmesania. Lapsille voit tarjota ketsuppia, mutta älä vain laita omaan annokseesi tai ruuan maut katoavat. ;)

 
Ruuan jälkeen Henrik, Matilda ja naapurin Sohvi tekivät elokuvia imovie-sovelluksella ja minä, A. ja Aava lähdimme kävelylle. Aava pyöräili ja me kävelimme läheiseen leikkipuistoon, jonka läheisessä metsässä myös leikimme. 

Illalla etsimme kahdelle pienemmälle netistä uusia polkupyöriä ja nautimme vain lauantain kiireettömyydestä.

Aamupalalla muuten ihastelimme, kun läheisen tallin ratsukko laukkasi pellollamme koiran juostessa vieressä. Ihanaa maalaisromantiikkaa ihan lähellä Tamperetta!

Mukavaa viikonloppua teille!

Travallen asu saatu blogin kautta. Katso Travallen alekoodi tästä postauksesta! Voimassa 17.4. asti!

Kurkistus ostoskassiin: viikon arkiruuat

Kävin maanantaina kaupassa ostamassa ruokaa sadalla eurolla. Esittelin ruuat tässä postauksessa. Alla kuva ostoksistani.

Kävimme eilen lauantaina uudestaan kaupassa, kun leivät, lähes kaikki hedelmät ja salaattiainekset, pääruoka-ainekset, jugurtit ja lähes kaikki maidoista olivat loppuneet. Mies oli tämän viikon työmatkalla, mutta se ei suuremmin vaikuttanut ruuan kulumisen tahtiin.

Tiistaina tein itelleni salaatin töihin evääksi. Salaatin joukkoon laitoin aiemmin paistamiani kanafileitä.

Tiistaina illalla tein kalakeiton, johon laitoin perunoita, porkkanoita, kukkakaalia, ihan vähän sipulia, vettä, maitoa, lohifileestä leikkaamiani kuutioita, mausteita ja puolikkaan Koskenlaskijaruoka-purkin. Kuivattu ruohosipuli on lempparimausteeni, sitä laitoin tähänkin. Keittoa söi tiistaina minun lisäkseni kolme lasta ja kylässä oleva aikuinen ja lapsi.

Keskiviikkona söin töissä kalakeitoa. Illalla tein kinkkukiusauksen, johon laitoin kinkkulaatikon, peruna-juuresseikoituksen, mausteita, kaksi purkkia kermaa ja loput Koskenlaskijasta. Päälle vähän juustoraastetta. Mitä kauemmin tämä ruoka on uunissa, sen parempaa siitä tulee! Kaksi tuntia 200 c on ihan hyvä. Täydellinen ruoka laittaa uuniin ulkoilun ajaksi.

Kiusauksen kanssa söimme salaattia, johon  laitoin salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, omenaa, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa ja auringonkukan siemeniä.

Torstaina söin töissä loput kalakeitot. Illalla päätin tehdä juurespihvejä, mutta se oli virhe. Lue torstaistamme tästä. Ilmeisesti tein liian paksuja pihvejä tai laitoin liikaa perunaa, mutta pihvit siis maistuivat pelkältä raa´alta perunalta. Yök! Tänään paistan niitä vielä uunissa. Katsotaan miten käy.

Söimme loput kiusauksesta sekä maistelimme pihvejä. Kävimme K-kaupassa, josta ostimme jäätelöt, emme muuta.

Perjantaina minun piti tehdä salaatti taas töihin, koska aineksiakin oli niin hyvin vielä. Olin aamulla niin väsynyt ja oli niin kiire, että ostin ruokatunnilla läheisestä kaupasta sellaisen pakastealtaan  thaikuution.

Illalla Matilda laittoi meille ruokaa suunnittelemansa menun mukaan. Saimme kasviksia ja dippikastiketta, tacopeltiä ja suklaavaahtoa.

Tacopeltiin hän laittoi nachoja, jauhelihaa, juustokastiketta, salsakastiketta ja juustoraastetta. Suklaavaahtoon tuli suklaata, kananmunia, kuohukermaa ja ripaus sokeria.

Tacopelti oli pienimmille liian tulinen, joten ensi kerralla pitää valita vähemmän tulinen salsa. Ruokaa jäi runsaasti vielä jääkaappiin.

Jos nyt olisin valitsemassa tämän viikon ostoksia, ostaisin kalaa enemmän ja tekisin keiton, jota söisimme kolme päivää. Se keitto oli tosi hyvää. Juurespihvejä en ihan äkkiä kokeile uudestaan, hih. Sen sjaan olisin tehnyt gluteenittomista Finmix-jauhoista ja pakastepinaatista pinaattilettuja.

Mitäs ruokia te ostatte ensi viikoksi?

Taistelen lapseni terveydestä kynsin ja hampain!

Tiesitkö tämän meistä?

 

"Tervetuloa Iidan 6-vuotissyntymäpäiville ensi viikon tiistaina!" 

Ihanaa saada kutsu, mutta... Huoh. Apua! Uusi tuttavuus, uusi, jännittävä tilanne. Onneksi kutsussa on puhelinnumero, johon voi laittaa viestin ja selittää, selittää ja selittää... 

Aava ei ole vielä käynyt yksin kuin lähimpien ystäviemme luona, mutta hän kasvaa koko ajan, ja ensimmäiset kyläilyt vieraissa paikoissa yksin ovat täällä hetkenä minä hyvänsä. Tavalliset leikkikyläilyt ovat ihan helppo juttu, mutta synttärijuhlat minua pelottavat. 

Näen edessäni tilanteen, jossa sokerihumalaiset lapset juoksevat ympäriinsä, pikkukädet ojentuvat keksikulhoihin ja lautaset vaihtuvat kavereiden kesken. 

Näen kakun pöytään kantamisen. Kakun päällä on Elsan ja Annan kuva ja kaikki hihkuvat. Aava kalpenee. Minä olen kotona huolesta mykkyrällä ja pidän puhelinta koko ajan kädessäni. Kohta joku kuitenkin soittaa sieltä. 

Siksi laitan etukäteen viestin tai soitan. Kirjoitan: "Hei, kiitos kovasti kutsusta! Aava on tulossa innoissaan! Onko keliakia teille tuttu? Otamme mielellämme Aavalle omat eväät mukaan."

Pelottavat juhlat

Keliaakikolle ja hänen perheelleen juhlat ja kyläilyt ovat jännittävä ja vähän pelottavakin asia. Se, että Aavalle ei ole mitään syötävää, ei pelota eikä harmita. Ei tarvitse ollakaan, me tuomme kyllä omat eväät mukaan. Omia eväitä ei tarvitse sääliä, ne tarkoittavat mielenrauhaa ja onnea. Ne maistuvat terveydelle ja turvallisuudelle. 

Se, mikä minua on pelottaa, on hyvää tarkoittava tietämättömyys. Gluteenittomaksi luvattu tuote sisältääkin jotain kiellettyä, välineet eivät ehkä olekaan puhtaat, vehnäjauhopölyä lentelee, gluteenittomat ja vehnäjauholliset pullat koskettavat toisiaan tai popcorn-astiaan leviää keksinmurusia pienten juhlijoiden käsistä. 

Keliakia on autoimmuunisairaus, joka ei parane. Se ei ole yliherkkyyttä eikä allergiaa. Keliakiassa ei ole herkkyysasteita: keliaakikko ei voi syödä gluteenia koskaan ikinä missään yhtään. Ei edes maistaa pikkuisen. Keliakiassa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine eli gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja vaurioittaa suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. 

Haastetta tuo myös joidenkin ravintoloiden tietämättömyys: kun gluteeniton tuote valmistetaan friteerausastiassa tai parilalla, jossa käsitellään myös gluteenia, muuttuu gluteeniton tuote gluteenia sisältäväksi. Gluteeniton ei olekaan enää gluteeniton, vaikka ruokalistassa lukisi niin. Siispä tämän kuultuamme nousemme tyynesti ja vaihdamme ravintolaa, mikä välillä harmittaa kaikkia. Käy esimerkiksi näin.

Vanhemman, ja myöhemmin kouluikäisenä ja nuorena Aavan itse, on aina kyseenalaistettava ja varmistettava kaikkialla. Luettava tuoteselosteet ihan kaikesta, jopa nonparelleista ja liemikuutioista. Jos ruuan tehnyt ei tiedä, onko jauhelihakeitossa käytetyissä mausteseoksissa gluteenia, ei Aava sitä keittoa syö, ei sitten yhtään.

Erityisen ihana

Meidän Aava on erityisen ihana, mutta ei erilainen lapsi kuin muut. Se, että joutuu koko ikänsä selittämään ruokavaliotaan, perustelemaan ja jättämään päivästä toiseen väliin tarjotut pullat ja sämpylät (koska harvoin on tarjolla gluteenitonta, jos asia ei ole etukäteen tiedossa), vaatii kuitenkin vahvan itsetunnon ja keliaakikon "sairaan tarkan" minuuden. Sitä me rakennamme vanhempina joka päivä.

Arjessamme keliakia ei näy juuri mitenkään, siitä ei tehdä mitään numeroa. Minulla on IBS, joten käytän itsekin gluteenittomia tuotteita. Teemme kaikki ruuat kotona gluteenittomana, ja leivomme gluteenittomasti. Vain puurot, leivät ja murot tarjoillaan meillä kahdella puolella pöytää erilaisista astioista; toisella puolella kolmelle syöjälle, toisella kahdelle.  

Alun shokin jälkeen vanhemmista tulee leijonaäitejä ja -isiä, jotka taistelevat terävin kynsin lapsensa terveemmän arjen puolesta. Jos arkemme keliakiaperheenä kiinnostaa, lue myös Keliakialiiton ryhmäblogia Arjen murusia. Sieltä löydät muun muassa tekstin Aavan keliakian löytymisestä.

Aavan sanoin: Toiset on gluteenittomia, toiset on vehniä. Jos minä syön vehnää, sairastun. Jos syön gluteenitonta, pysyn terveenä. Ainut mikä harmittaa, on että prinsessakeksejä en saa enää syödä. Ei se sen kummempi juttu ole.