Näin pysyt järjissäsi koululaisen kesälomalla

Kiitos opettajat, kiitos valmentajat, kiitos partion sammot, kiitos luokkakaverit. Kiitos, että olette pitäneet lapsistani huolta koko pitkän talven. Kiitos, että olette antaneet lapsilleni tekemistä ja pitäneet heidät kurissa. 

Saako sanoa ääneen, että koululaisten lomalle jääminen on perheelle pienoinen shokki? Yhtäkkiä koululaisilla on kaksi kuukautta aikaa olla vain. Monet lapset tuntuvat ajattelevan, että kun ei ole koulua, ei ole mitään velvollisuuksia, sääntöjä eikä rajoitteita.

Voisi kuvitella, että koululaiset kirmaavat kesälaitumille kuin varsat pukkihypellen, että ehei, ihan muulta näyttää. Näyttää enemmänkin etanamaiselta kuin varsamaiselta liikkumiselta.

Asettelen kukkahatun päähäni, esiliinan eteeni ja kaulimen käteeni ja kuin kunnon Justiina alan kouluttaa koululaisistani reippaita oriita ja tammoja. Kesälaitumilla ei olla kuin karhut talviunilla! Kukat kutreillani listasin muutamia asioita, jotka nousevat esiin hyvin vahvasti koululaisten ensimmäisinä kesälomapäivinä.

Uimaranta ja eväät, muuta he eivät kaipaa lomaltaan.

 

1. Uni

Koululaiset haluavat valvoa myöhään ja nukkua myöhään. Kun perheessä työssäkäyvät joutuvat heräämään kello 6 tai 6.30 ja joutuvat siksi menemään nukkumaan kello 22 tai 23, ei ole reilua, että koululaisjengi kukkuu illat ja nukkuu myöhään, lähes puolille päivin. Ei käy. Kello 22 sänkyyn ja 9 on oltava aamupalalla! Aamupala kello 9 on ihan eri asia kuin aamupala kouluarkena kello 7.

2. Ruokailu

Työssäkäyvä isä syö aamupalan kello 7, lounaan töissä kello 12 ja päivällisen kotiin tultua kello 17. Äiti ja pikkusisar ovat aamupalalla kello 8 ja viimeistään kello 12 heillä on kiljuva nälkä. Koululaiset tulevat aamupalalle kello 11, joten heidän ruokailurytminsä on aamusta asti sekaisin. Ei käy! Samaan rytmiin muiden kanssa! Jos kotona pitää elää hiljaista ikkunaverhoilla suljettua elämää kello 11 tai jopa kello 12 asti, menee puolet päivästä hukkaan! Illalla nukutaan, aamulla lähdetään ulos aurinkoon!

Kasvisten, marjojen ja hedelmien menekki on sataprosenttinen, kun pakkaa ruuat mukaan ja vie jengin metsään tai rantaan.

3. Kännykkä

Kun koululainen ei saa enää pelata Xboxilla, palaa kännykkä käteen. Youtube-videoiden ja kännykkäpelien parissa menee helposti koko päivä. Tai menisi, jos ei sattuisi olemaan tiukkisperheen lapsi. Kännykät ovat yön toisessa huoneessa ja kännykän saa, kun on sen aika. Puheluun ja viestiin saa vastata, mutta maratonvestittelyt sallitaan vain erityisellä kännykkäajalla. Kun koululainen menettää kännykän, kuluu vain hetki, ja koululaiset, jotka ovat ihan oikeasti vasta lapsia, löytyvät pelaamasta lautapeliä tai leikkimästä Legoilla tai jopa barbieilla. Huvittavinta on alkumarinan jälkeen lastenhuoneesta kuuluva innostunut "Hei, nythän me voidaan leikkiä näillä". Niinpä, nythän te voitte leikkiä!

4. Siivoaminen

Aamupala-astiat, voit, maidot ja leivät pöydällä tuntikausia? Omassa huoneessa täysi kaaos, toissapäivän uimarantaretken uikkarit ja pyyhkeet märkinä kassissa eteisessä. Koululaiset ehkä ansaitsivat loman, jolloin vanhemmat ovat töissä ja he saavat elää kuin pellossa. Koska minä olen työtön, joutuvat koululaiset kestämään komenteluani joka päivä. Missä he sitten oppivat siisteyttä ja tavaroista huolehtimista, jos eivät kotona? Miksi kodin viihtyisyydestä ja puhtaudesta huolehtiminen ei kuuluisi myös heille? Muista tyhjentää se astianpesukone! Petaa sänkysi! Kaikki kaapinovet kiinni! Jos otat jotain, laitat takaisin, kun et enää tarvitse!

5. Tylsyys

Nykylapsi tarvitsee tylsyyttä. Elämä ei lopu tablettien ja kännyköiden takavarikoimiseen. Mars metsään siitä! Hae kaveri mukaan ja rakentakaa maja! Askarrelkaa itse lautapeli! Tehkää pikkusiskon leikkikeittiöön ruokia taikataikinalla! Käy kävelyllä tai pyöräilemässä! Leipokaa vaikka suklaakeksejä! Jos et keksi mitään, niin istut ja tuijotat vaikka varpaitasi.

6. Ulkoilu

Onhan se todella outoa, että 80-luvun lapsena tunsin kodin ja kesämökin läheisten metsien ja rantojen jokaisen kiven, puron ja kaatuneen puun, mutta nykylapset täytyy pakottaa ulos ja metsään. Me rakensimme patoja, hypimme kivillä ja teimme metsään salaisia kaupunkeja, mistä taatusti nykylapsetkin tykkäisivät, mutta eivät tunnu ilman aikuista enää osaavan! Osa toki rakastaa ulkoilua, mutta aika moni koululainen mielummin pelaa porukalla videopelejä kuin lipunryöstöä. Kun peliaika loppuu yhdestä kodista, siirrytään pelaamaan toiseen kotiin. Ei käy! Nyt koululaiset sinne luontoon leikkimään Poliisia ja roistoa! 

7. Huvipuistot ja humputukset

Yhä tuntuu, että moni vanhempi ajattelee, että lapsi tarvitsee lomaansa Särkänniemia ja Linnanmäkiä. Toki lapset niistä nauttivat, mutta eivät ne ole loman edellytys. Millään mittapuulla mitattuna onnistuneen loman ei tarvitse sisältää kallista hurvittelupäivää. Miltei enemmän lapsi iloitsee ihan pienistä asioista yhdessä vanhemman kanssa koettuna. Ei, vaikka sataa, me emme mene tänään Funparkkiin. Pelataanko yhdessä lautapeliä? Mennäänkö pelaamaan jalkapalloa? Laitetaanko kumpparit jalkaan ja mennäänkö metsään ottamaan valokuvia, keräämään kukkia tai rakentamaan nyt vihdoinkin se maja? Mennäänkö iltapalalle rantakalliolle? Uidaan samalla. Haluaisiko joku onkia?

8. Aikataulut

Aikuinen määrää aikataulun. Kun on kotiintuloaika, on kotiintuloaika. Jos aikuinen sanoo, että tänään ei käy yökyläily, ei käy yökyläily. Toki joskus voi vähän joustaa, mutta noin niin kuin periaatteessa. Siksi, että minä olen aikuinen ja minä sanoin. Siksi, että meidän perheessä tehdään näin. Ihan sama saako Juulia ja Jonne vielä jäädä, sinä et saa jäädä.

Jäätelö, kesäpäivän ehdoton kruunu.

9. Yhdessä ja yksin

Aikuisen tehtävänä ei ole järjestää hovinarrina jatkuvasti lapsilleen tekemistä. Eniten lapsi kaipaa vanhemmiltaan huomiota ja hyväksyntää ja läsnäoloa, vaikka aikuinen tekisi samalla omia askareitaam. Aikuinen laittaa ruuan, määrää suunnan, tahdin ja aikataulut, vaatettaa ja käskee kotiin, suihkuun ja sänkyyn. Lapsen pitää keksiä itsekin tekemistä. Jos et keksi mitään tekemistä, on aika lähteä pihalle. Siellä kyllä keksit.

10. Hengitä syvään ja rentoudu

Pakene riippukeinuun naistenlehden ja kylmän siiderin, kahvin  tai suklaalevyn kanssa. Anna välillä periksi, lupaa lapsi kaverinsa luo yökylään tai anna hänen leipoa välittämättä sitä seuraavasta jäätävästä kaaoksesta keittiössä (mutta ei saa leipoa, jos aikuisille ei tarjota!). Sammuta kännykkä ja kuuntele linnunlaulua. Kohta he ovat jo 20-vuotiaita, ennemmin tai myöhemmin...


PS. Ihan oikeasti kesä kotona lasten kanssa on unelmien täyttymys hyvin monellakin tapaa. Ensimmäisen viikon jälkeen löytyy aina se balanssi ja shokki muuttuu onnellisuudeksi. Ruutuajasta ja puolille päivin nukkumisesta olen silti tosissani. Joku roti pitää olla kahden kuukauden loman aikana! Kiva, että (huumorilla tehty) teksti on herättänyt keskustelua blogissa ja blogin Facebook-sivulla. 

Lupaa lapsille kivaa tekemistä ja valtaa itse riippumatto.

 

Villi käsikynkkätanssi teinin kauhuksi

Olen tehny sellaisen ihmiskokeen, että ensin olen ollut töissä kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä ja sitten viettänyt illan siivoten, kaupassa käyden ja ruokaa laittaen. Kun lapsikin on ulkoillut jo päiväkodissa, olen ajatellut, että ei siksi tarvitse mennä ulos.

Loppuhuipennuksena lasten simahdettua en ole lähtenyt itsekään lenkille vaan olen avannut tietokoneen ja blogannut koko loppuillan ja vähän yötäkin. Kaiken tämän mausteeksi olen näppäillyt puhelintani ja lukenut somea, viestiketjuja, uutisia ja blogeja aina silleen sopivasti pitkin päivää.

Tätä kun toistaa viikon niin alkaa käyttäytyä kuin lapsi, jolla on 39 astetta kuumetta, mutta joka hyppii sisällä mielipuolisena seinille. Siitä tulee niin vetämätön olo, että tuntuu, kuin olisi ottanut purkillisen rauhoittavia, mutta silti lahkeet lepattavat. Levoton, ärtynyt ja samalla vetelä olo.

Löysin itseni tänään illalla ensin makaamasta olohuoneen matolta selälläni tuijottamassa itseäni suurin silmin kattolampussa olevasta peilistä. Sen jälkeen löysin itseni niskaseisonnasta. Siis asennosta, jossa jalat ovat suorina kohti kattoa ja kädet ovat vyötäröllä. Ohikulkeva jengi huokaili ja pyöritteli silmiään.

Ärtynyt ja vetämätön olo ei mennyt ohi. Testasin lapsille kiukuttelua. Sanoivat, että heihin on turha purkaa omaa huonoa fiilistä. Ei siis toiminut se. Sitten muistin eilisen. Tapahtui seuraavaa: (Kuva Facebookista blogin sivulta, jonne muuten lupasin arvonnan, kun saan 300 tykkääjää täyteen. Tilanne on nyt 276, joten lähellä ollaan!)



Kerroin myöhemmin tälle lastentarhanopettajalle, että sain päivän naurut lasten musiikkimausta. Hän kertoi, että valitettavasti esimerkiksi "Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä" ei ole musiikkitietoisen varhaiskasvatuksen asiakaskunnan keskuudessa mikään hitti, kun suunnitellaan päiväkodin spektaakkelimaista kevätjuhlashow´ta.

Olin ihan täydellisesti unohtanut noin hyvän klassikkokipaleen, jonka koreografian ydin on vanha kunnon käsikynkkäpyörähtely! Eihän se ole edes mikään vanhakaan laulu! Minäkin esitin sen ihan juuri äskettäin kauniin hameeni pyörähdellessä rytmikkäästi. Se oli ensimmäisen luokan kevätjuhla eikä siitä ole edes kauan. Vastahan se oli vuosi 1988.

Koska minua tänä iltana väsytti koko viikon tuntien ja tuntien ruutuaikani, päätin ottaa itsestäni ja perheestäni kaiken irti. Tempaisin vuorollaan miehen, teinin ja melkeinkymmenenveen raivokkaaseen käsikynkkätanssiin ja lauloin sydämeni kyllyydestä. Laulakaa mukana, kyllä te muistatte:

Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä! Tule, joudu, oma kulta, että saatais häitä! Hauska on olla, kun löysin oman kullan! Oman kullan kainalossa on niin lysti olla! 

Voit myös laulaa jokaisen virkkeen aina kahteen kertaan, jos haluat. Minä lauloin, mutta lopulta ilman tanssikaveria, koska he kaikki pakenivat. Sen sijaan Aava ryntäsi nauraen tanssiparketilleni kahden serkkutyttönsä kanssa. He olivat pukeutuneet prinsessoiksi, joten otin tilanteen kuninkaallisen yleisöni edessä täysillä vastaan. Vedin heitä tanssittaen muun muassa vanhat kunnon Vesivehmaan jenkan ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Kikan Mä haluun viihdyttää ja Apinamies olivat myös ihan siinä kielen päällä, mutta jätin prinsessayleisön edessä laulamatta.

Lopulta ymmärsin, että laitteiden ja sisäilman tuomaan ärtymykseen auttaa ulkoilu, joten vein kaikki viisi lasta puoliväkisin pihalle. Miehen jätin siivoamaan keittiötä. Tai hän jäi ihan vapaaehtoisesti, koska tiskit vyöryivät jo olohuoneen puolelle.

Aavan (oik.) vaatteet Travalle, saatu blogin kautta. Alekoodi voimassa 17.4. asti, katso täältä!

Tein lapsille läheisessä puistossa ruutuja, joita hyppelimme. Sitten lähti vähän niin sanotusti ei lapasesta vaan kengän kärjestä, ja tein ruuduista valtavan pitkän ruudukon, joka kiemurteli ympäri pihaa. Minä olin ehkä lopulta innokkain hyppelijä, muu jengi teki hiekasta ja risuista ruokaa.

Keinuimme ja lapset kiipesivät puuhun. Isommat rullaluistelivat. Oli vahvasti kevään fiilis. Ärtynyt olo lieveni, mutta sain kuitenkin vielä illalla palautetta, että kaikkeen lasten elämän tämänhetkiseen surkeuteen on syynä se, että äidin huono fiilis tarttui.

Mitä opin tänään: ärtyvään oloon auttaa kunnon villi tanssi, ruutuhyppelu ja niskaseisonta. Ja että maanantaina aloitan sen Porin juoksukoulun ja otan itseäni niskasta kiinni.

Kirjoitin toiseen blogiini tunteistani keliaakikon äitinä Omakuva-harjoituksen avulla. Käy kurkistamassa tästä! Eipä mulla muuta tänään. Mukavaa viikonloppua siskot! Ja veljetkin, jos joku mieskin lukee. :)