Kesä on kesä vaikka ei olisi lomaa

Ihan yhtäkkiä aurinko paistaa. Töistä tullessa on yhä kirkasta valoa kaikkialla. Linnut laulavat. Kevät, sinä tulit! Meillä on enää ihan siellä täällä lunta. Aava on täynnä kuraa ja hiekkaa Frozen-piposta kurahousuihin, kumppareihin ja villasukkiin, kun haen hänet hoidosta. Hän ei maltttaisi millään lopettaa purojen tekemistä.

Minulla on uusi valokuvakehys, joka tulee keittiön seinälle. Katselin tänään kuvia, joita tilaisin kehykseen. Kesäkuvia katsellessa jotenkin tajusin, miten nopeasti kesä tulee eteen. Ei oikeasti mene kauan! Kaksi ja puoli kuukautta sitten oli uusivuosi. Kahden ja puolen kuukauden päästä on kesä.

Uskomatonta, miten siihen vihreyteen sitten tottuu. Kuvia katsoessa hämmästyy, että oliko tosiaan noin kaunista? Ymmärränkö aina nauttia väreistä ja kesän lämmöstä? Tiedän, että en. Toivon aina niin kunnon hellettä, että 18 astetta tuntuu pettymykseltä. Juuri nyt tuollaiset värit ja ulkoilu ilman toppatakkia olisi ihanaa! Olisi ihanaa, jos olisi 18 astetta!

Olen saanut olla samassa työpaikassa osa-aikaisena jo puolitoista vuotta eri työsopimuksilla. Sain kevääksi vielä toisenkin osa-aikaisen työn täydentämään työviikkoni. Kesän kynnyksellä olen uuden edessä: lopetan kummassakin työpaikassani ja menen kolmanteen, ihan uuteen paikkaan hetkeksi. Haaste tuntuu yhtä aikaa jännittävältä, mukavalta, hykerryttävältä ja haikealta ja surulliseltakin vanhojen töiden jättämisen vuoksi.

Työpaikan vaihdoksen vuoksi en ehkä voi pitää yhtään lomapäivää koko keväänä. Tai kenties jokusen, mutta en ainakaan viikkoa. Kesälle sain pari viikkoa lomaa. Olen miettinyt paljon kesää ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Kesään liittyy koululaisten pärjääminen kahdestaan kesäkuun ajan, uuden työn tuoma alkuväsymys, haave päästä kesämökille Savonlinnaan, kahdesta lomaviikosta toisen täyttävän Italian-matkan odotus ja toisen viikon ajatus siitä, että pitäisi käydä kesämökeillä, mummoloissa, serkkujen ja ystävien luona ja ehkä Helsingissä, tehdä kotona siivous- ja remonttihommia, viedä lapsia uimaan, laittaa puutarhaa, lukea kaikki rästissä olevat kirjat ja lehdet, pestä ikkunat ja levätä. En tiedä, mitä näistä ehtisi tehdä.

Koska mummoloihin ja kesämökeille on matkaa 400 kilometriä, emme kesän aikana pääse sinne kuin kerran tai kahdesti. Näitä kuvia katsoessani valahtaa päälle taas valtava kotiseutuikävä ja tunne siitä, että asun ihan väärällä puolella Suomea, ihan liian kaukana ja ihan liian yksin. Onneksi se tunne ei tule usein, enkä onneksi ole oikeasti yksin, kun ympärilläni on perhe. 

Vaikka muuttaisi kuinka kauas, on pohjalla vahvimpana lapsuudenseudulla kasvanut minuus. En ikinä lakkaa olemasta itäsuomalainen. En ikinä!

Ajattelen vahvasti niin, että kesä on myös iltaisin ja työpäivän jälkeen. Heti, kun tulen kotiin, voimme lähteä uimarannalle, metsäretkelle tai torille. Iltaisin ja viikonloppuisin ehtii tekemään vaikka mitä. En menetä kesää, vaikka lomaa on vain pari viikkoa. Sekin on tosi paljon kuitenkin!

Yksi iso haaste kesässä on saada koululaiset edes välillä pois ruutujen äärestä ja ulos. Se ei tule olemaan helppoa, kun olemme itse töissä. Olemme jopa miettineet niin radikaalia vetoa, että lapsille jäisi kotiin vain kännykkä, jolla voi soittaa mutta ei tehdä mitään muuta. Aika on muuttunut, sen tiedän. Yritämme kuitenkin järjestää toisten vanhempien kanssa poikaporukoita mielummin vaikka pelaamaan jalkapalloa yhdessä kuin pelaamaan konsolipelejä tuntikausia. Sopivassa suhteessa kaikkea, se olisi parasta.

Ei sille vaan voi mitään, että Suomessa kesään liittyy valtavasti odotuksia. Olisi ihan eri asia, jos lämmintä ja kaunista aikaa olisi kuukausitolkulla. Kuitenkin kuten kirjoitin, en suostu ajattelemaan, että kesä tarkoittaa vain aikaa, jolloin on lomaa. Olkoon kesä siis yhtä paljon touko- ja elokuussakin kuin kesä- ja heinäkuussa, oli sitten lomaa tai ei.

Muistan kerran kuulleeni, miten kaksi kuukautta kesäisin lomaileva sanoi, että hänelle ei ikinä riittäisi neljän-viiden viikon loma. Siinä ajassa ei kuulemma ehtisi mitään. Minä olen ollut monta kesää opiskelijana, kotiäitinä tai työttömänä lasten kanssa kotona, joten tämä kesä on juuri se, mikä kuuluu olla nyt vuorossa. 

Kun on valoa, jaksaa herätä kuudelta ja tehdä illallakin kaikkea kivaa - tai sitten vain lukea kirjaa riippumatossa ja odottaa, että lomalaiset tulevat tarjoilemaan kylmiä juomia. Näin kai se kaikkien äitien kesä sujuu, vai mitä? Heh.

Onko sinulla kesällä lomaa?

Jälleen kotona Pirkanmaalla! Heippa Itä-Suomi ja Keski-Suomi!

Takana reilu puolitoista viikkoa ystävien ja suvun kanssa ja luona Itä- ja Keski-Suomessa. Mieletön helle, rakkaita ystäviä ja maailman paras perhe, kesämökki, serkkuja, koiria, ihanaa ruokaa, isovanhempien huolenpitoa, itikoita, saunomista ja uimista, soutelua, mansikoita, valokuvaamista, riippumatossa lukemista, pienten tyttöjen kikatusta, lasten kesäleiri, Henrikin 10-vuotissynttärit, ystävien kanssa juttelua yömyöhään... 

Tulimme tänään myöhään illalla kotiin. Kaikki ihanat muistot pyörivät päässä. Tälläkin kertaa kyyneleet tulivat silmiini, kun Punkaharju ja Savonlinna jäivät taakse. Ei tähän vaan millään totu. Nyt pesen pyykkiä, käsittelen satoja valokuvia ja opettelen taas elämään Pirkanmaalla. Aina entisissä kotikaupungeissa käytyä on paluu Pirkanmaalle pieni shokki. Vaikka olen oppinut rakastamaan kotikuntaani, olen viiden maakunnan ja yhdeksän paikkakunnan jälkeen vähän niin kuin palasista kokoon liimattu. Minä, mää, mä ja mie yhtä paljon minussa sekaisin. En ole enää itäsuomalainen mutta en täysin keskisuomalainenkaan enää. Pirkanmaalaiseksikaan en itseäni tunnista. 

Aina on iso pala minusta poissa, olin sitten missä tahansa, mutta toisaalta: on paljon rakkaita paikkoja, joihin palata. Palaan näihin ajatuksiin myöhemmin.

Serkkutytöt. Rakastan näitä tyttöjä ja näitä kuvia heistä!

Blogiaiheita on mielessä todella paljon. Yritän ehtiä kirjoittamaan samalla, kun alan valmistella elokuussa tapahtuvaa muuttoa. Sain kotimme välittäjältä luvan julkaista blogissa heidän ottamiaan kuvia talostamme, joten aion esitellä sen ihanan keittiön teille jossain välissä!

Tiistaina 28.6. on luvassa Instagramin @hanna.ylipyykkivuorten seuraajien kesken arvotun Lapsen maailma -lehden tilauksen voittajan julkistaminen! Viimeistään illalla postaan!

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!


Ps. Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Olen iloinen, jos voisit vastata tosi lyhyeen (ja helppoon!) kyselyyn tätä linkkiä klikkaamalla. Vastaaminen kestää oikeasti vain ihan pienen hetken, tyyliin pari minuuttia. Kiitos paljon! :)

 Mökin rantasauna. Maailman kaunein ja tärkein rakennus.

Näin pysyt järjissäsi koululaisen kesälomalla

Kiitos opettajat, kiitos valmentajat, kiitos partion sammot, kiitos luokkakaverit. Kiitos, että olette pitäneet lapsistani huolta koko pitkän talven. Kiitos, että olette antaneet lapsilleni tekemistä ja pitäneet heidät kurissa. 

Saako sanoa ääneen, että koululaisten lomalle jääminen on perheelle pienoinen shokki? Yhtäkkiä koululaisilla on kaksi kuukautta aikaa olla vain. Monet lapset tuntuvat ajattelevan, että kun ei ole koulua, ei ole mitään velvollisuuksia, sääntöjä eikä rajoitteita.

Voisi kuvitella, että koululaiset kirmaavat kesälaitumille kuin varsat pukkihypellen, että ehei, ihan muulta näyttää. Näyttää enemmänkin etanamaiselta kuin varsamaiselta liikkumiselta.

Asettelen kukkahatun päähäni, esiliinan eteeni ja kaulimen käteeni ja kuin kunnon Justiina alan kouluttaa koululaisistani reippaita oriita ja tammoja. Kesälaitumilla ei olla kuin karhut talviunilla! Kukat kutreillani listasin muutamia asioita, jotka nousevat esiin hyvin vahvasti koululaisten ensimmäisinä kesälomapäivinä.

Uimaranta ja eväät, muuta he eivät kaipaa lomaltaan.

 

1. Uni

Koululaiset haluavat valvoa myöhään ja nukkua myöhään. Kun perheessä työssäkäyvät joutuvat heräämään kello 6 tai 6.30 ja joutuvat siksi menemään nukkumaan kello 22 tai 23, ei ole reilua, että koululaisjengi kukkuu illat ja nukkuu myöhään, lähes puolille päivin. Ei käy. Kello 22 sänkyyn ja 9 on oltava aamupalalla! Aamupala kello 9 on ihan eri asia kuin aamupala kouluarkena kello 7.

2. Ruokailu

Työssäkäyvä isä syö aamupalan kello 7, lounaan töissä kello 12 ja päivällisen kotiin tultua kello 17. Äiti ja pikkusisar ovat aamupalalla kello 8 ja viimeistään kello 12 heillä on kiljuva nälkä. Koululaiset tulevat aamupalalle kello 11, joten heidän ruokailurytminsä on aamusta asti sekaisin. Ei käy! Samaan rytmiin muiden kanssa! Jos kotona pitää elää hiljaista ikkunaverhoilla suljettua elämää kello 11 tai jopa kello 12 asti, menee puolet päivästä hukkaan! Illalla nukutaan, aamulla lähdetään ulos aurinkoon!

Kasvisten, marjojen ja hedelmien menekki on sataprosenttinen, kun pakkaa ruuat mukaan ja vie jengin metsään tai rantaan.

3. Kännykkä

Kun koululainen ei saa enää pelata Xboxilla, palaa kännykkä käteen. Youtube-videoiden ja kännykkäpelien parissa menee helposti koko päivä. Tai menisi, jos ei sattuisi olemaan tiukkisperheen lapsi. Kännykät ovat yön toisessa huoneessa ja kännykän saa, kun on sen aika. Puheluun ja viestiin saa vastata, mutta maratonvestittelyt sallitaan vain erityisellä kännykkäajalla. Kun koululainen menettää kännykän, kuluu vain hetki, ja koululaiset, jotka ovat ihan oikeasti vasta lapsia, löytyvät pelaamasta lautapeliä tai leikkimästä Legoilla tai jopa barbieilla. Huvittavinta on alkumarinan jälkeen lastenhuoneesta kuuluva innostunut "Hei, nythän me voidaan leikkiä näillä". Niinpä, nythän te voitte leikkiä!

4. Siivoaminen

Aamupala-astiat, voit, maidot ja leivät pöydällä tuntikausia? Omassa huoneessa täysi kaaos, toissapäivän uimarantaretken uikkarit ja pyyhkeet märkinä kassissa eteisessä. Koululaiset ehkä ansaitsivat loman, jolloin vanhemmat ovat töissä ja he saavat elää kuin pellossa. Koska minä olen työtön, joutuvat koululaiset kestämään komenteluani joka päivä. Missä he sitten oppivat siisteyttä ja tavaroista huolehtimista, jos eivät kotona? Miksi kodin viihtyisyydestä ja puhtaudesta huolehtiminen ei kuuluisi myös heille? Muista tyhjentää se astianpesukone! Petaa sänkysi! Kaikki kaapinovet kiinni! Jos otat jotain, laitat takaisin, kun et enää tarvitse!

5. Tylsyys

Nykylapsi tarvitsee tylsyyttä. Elämä ei lopu tablettien ja kännyköiden takavarikoimiseen. Mars metsään siitä! Hae kaveri mukaan ja rakentakaa maja! Askarrelkaa itse lautapeli! Tehkää pikkusiskon leikkikeittiöön ruokia taikataikinalla! Käy kävelyllä tai pyöräilemässä! Leipokaa vaikka suklaakeksejä! Jos et keksi mitään, niin istut ja tuijotat vaikka varpaitasi.

6. Ulkoilu

Onhan se todella outoa, että 80-luvun lapsena tunsin kodin ja kesämökin läheisten metsien ja rantojen jokaisen kiven, puron ja kaatuneen puun, mutta nykylapset täytyy pakottaa ulos ja metsään. Me rakensimme patoja, hypimme kivillä ja teimme metsään salaisia kaupunkeja, mistä taatusti nykylapsetkin tykkäisivät, mutta eivät tunnu ilman aikuista enää osaavan! Osa toki rakastaa ulkoilua, mutta aika moni koululainen mielummin pelaa porukalla videopelejä kuin lipunryöstöä. Kun peliaika loppuu yhdestä kodista, siirrytään pelaamaan toiseen kotiin. Ei käy! Nyt koululaiset sinne luontoon leikkimään Poliisia ja roistoa! 

7. Huvipuistot ja humputukset

Yhä tuntuu, että moni vanhempi ajattelee, että lapsi tarvitsee lomaansa Särkänniemia ja Linnanmäkiä. Toki lapset niistä nauttivat, mutta eivät ne ole loman edellytys. Millään mittapuulla mitattuna onnistuneen loman ei tarvitse sisältää kallista hurvittelupäivää. Miltei enemmän lapsi iloitsee ihan pienistä asioista yhdessä vanhemman kanssa koettuna. Ei, vaikka sataa, me emme mene tänään Funparkkiin. Pelataanko yhdessä lautapeliä? Mennäänkö pelaamaan jalkapalloa? Laitetaanko kumpparit jalkaan ja mennäänkö metsään ottamaan valokuvia, keräämään kukkia tai rakentamaan nyt vihdoinkin se maja? Mennäänkö iltapalalle rantakalliolle? Uidaan samalla. Haluaisiko joku onkia?

8. Aikataulut

Aikuinen määrää aikataulun. Kun on kotiintuloaika, on kotiintuloaika. Jos aikuinen sanoo, että tänään ei käy yökyläily, ei käy yökyläily. Toki joskus voi vähän joustaa, mutta noin niin kuin periaatteessa. Siksi, että minä olen aikuinen ja minä sanoin. Siksi, että meidän perheessä tehdään näin. Ihan sama saako Juulia ja Jonne vielä jäädä, sinä et saa jäädä.

Jäätelö, kesäpäivän ehdoton kruunu.

9. Yhdessä ja yksin

Aikuisen tehtävänä ei ole järjestää hovinarrina jatkuvasti lapsilleen tekemistä. Eniten lapsi kaipaa vanhemmiltaan huomiota ja hyväksyntää ja läsnäoloa, vaikka aikuinen tekisi samalla omia askareitaam. Aikuinen laittaa ruuan, määrää suunnan, tahdin ja aikataulut, vaatettaa ja käskee kotiin, suihkuun ja sänkyyn. Lapsen pitää keksiä itsekin tekemistä. Jos et keksi mitään tekemistä, on aika lähteä pihalle. Siellä kyllä keksit.

10. Hengitä syvään ja rentoudu

Pakene riippukeinuun naistenlehden ja kylmän siiderin, kahvin  tai suklaalevyn kanssa. Anna välillä periksi, lupaa lapsi kaverinsa luo yökylään tai anna hänen leipoa välittämättä sitä seuraavasta jäätävästä kaaoksesta keittiössä (mutta ei saa leipoa, jos aikuisille ei tarjota!). Sammuta kännykkä ja kuuntele linnunlaulua. Kohta he ovat jo 20-vuotiaita, ennemmin tai myöhemmin...


PS. Ihan oikeasti kesä kotona lasten kanssa on unelmien täyttymys hyvin monellakin tapaa. Ensimmäisen viikon jälkeen löytyy aina se balanssi ja shokki muuttuu onnellisuudeksi. Ruutuajasta ja puolille päivin nukkumisesta olen silti tosissani. Joku roti pitää olla kahden kuukauden loman aikana! Kiva, että (huumorilla tehty) teksti on herättänyt keskustelua blogissa ja blogin Facebook-sivulla. 

Lupaa lapsille kivaa tekemistä ja valtaa itse riippumatto.