Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun

Synttärit olivat lapsena kauan odotettu tapahtuma. Juhlissa sai karkkia, jäätelökakkua ja limsaa. Oli ilmapalloja ja tikkarinsyöntikilpailu! Kavereiden ojentamista paketeista löytyi kirjepapereita, lyijykyniä, joiden päässä heilui vieterillä hauska eläin sekä hajukumeja, joilla ei voinut pyyhkiä lyijykynän jälkeä, mutta jotka olivat ihania ja mansikalta tuoksuvia. Joskus paketista löytyi karkkia, jota sai vain harvoin. Se oli todellinen juhlapäivä!

Nykyäänkin synttärit ovat lapselle suuri ja odotettu tapahtuma. Koska minä rakastan järjestää juhlia ja vahingossa leipomisinnossani leivon aina liikaa, on minulle ihan sama, onko lapsia kylässä viisi vai kaksitoista. Varsinkin isompien lasten synttäreillä, jolloin voi jo järjestää mukavia askarteluhetkiä ja sketsihahmokilpailuja ja juhlat sujuvat ilman, että kukaan hermostuu tai mikään paikka hajoaa, on kymmenen vierasta ihan hyvä määrä. Pojan synttärit ovat onneksi kesällä, jolloin vilkkaan poikajoukon voi viedä vaikka pelaamaan lipunryöstöä metsään.

Suuressa vierasjoukossa on vain yksi hassu ja vähän kurjakin juttu: lahjojen vuori, todellinen käärepapereista paljastuva ihanuuden Mount Everest. Mediatuottaja Tuomas Rajala kirjoitti juuri aiheesta kirjoituksen Milloin lastenjuhlista tuli tilaisuus mitata lompakon kestokykyä, joten minä päätin pohtia samaa.

Liika lahjamäärä on liikaa

Ajattelen sillä tavalla vanhanaikaisesti, että lapsi ei tarvitse määräänsä enempää lahjoja. Liika on liikaa. Jos kahden päivän kuluttua juhlista on osa lahjoista avaamatta muovikääreistään, on lahjoja liikaa. Jos osa lahjoista on avaamatta vielä viikonkin päästä, on aikuisilla karannut totaalisesti lahjaostosmopo käsistä.

Meidän pian 13-vuotias sai ystäviltään viime vuonna uskomattoman ihania lahjoja, joista hän oli hyvin onnellinen. Kymmenen vieraan ojentamista paketeista nousi aikamoinen vuori ihanuutta tytön ympärille. Kaikista paketeista kuoriutui vähintään 20 euron lahjoja: lahjakortteja, kalliita kirjoja, 20 euron seteli kirjekuoressa. Lapsen silmät loistivat, ja olimme toki iloisia ja kiitollisia.

Mietin tuolloin, lapsen täyttäessä 12 vuotta, että mielestäni 20 euroa vuosi aiemmin luokalle tulleen tytön synttärilahjaan on aivan liikaa. Vanhemmille tulee kiusaantunut olo niin kalliista lahjoista, saati sitten 25 euron tai jopa yli 30 euron lahjoista! Luokkakaverin, siis vanhemmille usein puoliksi vieraan lapsen, synttärilahjaan on 25 euroa mielestäni ihan käsittämättömän paljon!

Kymppikin on iso raha!

 

Ostan lasteni luokkakavereiden lahjat 5‒12 eurolla. Kummilasten, sukulaislasten ja perhetuttujen lahjoihin laitan 15‒25 euroa. Mielestäni niillä summilla saa kivoja lahjoja. Vieläkin halvemmallakin saisi halutessaan. Vanhemmat ja sukulaiset hankkivat sen isomman lahjan, ja ystäviltä riittää joku pieni juttu. Kuuden euron muovailuvahatkin ovat jo huippujuttu päiväkoti-ikäiselle. Ei kaverilahjan tarvitse olla kallis Lego-paketti!

Ajattelevatko vanhemmat, että noin 10 euron lahja on jotenkin nolo, ja lahja liian pieni? Miksi tarrat, askarteluvälineet, tussit, ne meidän aikojemme kirjepaperit, vihkot, tehtäväkirjat, pienet lelut, tyynyliina tai tarjous-cd-levy eivät muka riittäisi? Miksi me opetamme lapsillemme, että alle 20 euron lahja ei ole mitään? "Ei sillä saa mitään", sanovat monet. Kyllä saa, kun vain miettii, kiertelee ja hyödyntää alet.

 

 

Synttärikutsu voi olla köyhän kauhistus

Kutsu syntymäpäiväjuhlaan on lapsen, ja aikuisenkin, elämässä yksi parhaista asioista. On ihanaa saada kutsu ja osallistua juhlaan! Juhlat kuuluvat elämään, ja silloin saa vähän panostaa asuun, kampaukseen ja lahjaan. Kutsun saaminen voi kuitenkin olla joillekin perheille stressin paikka. Esimerkiksi monilla on meidän tapaan kolme lasta. Jos jokainen lapsista saa vuodessa seitsemän synttärikutsua, tekee se vuodessa 21 lahjaa. Jos jokaiseen lahjaan laittaa kaksikymppisen, tekee se vuodessa 420 euroa. Tämä siis ihan vain koulu- ja päiväkotikavereiden lahjoihin! Tähän päälle tulevat sitten omien, sukulais- ja perhetuttujen lasten lahjat. Ei puhuta mistään pienistä summista!

Jos löytyy rahaa, niin toki voi laittaa, ja onhan lahjan ostaminen ja antaminen ihanaa. Mielestäni ei ole kuitenkaan pakko laittaa niin paljon rahaa lahjoihin, jotka tulevat lapsille, joita ei välttämättä itse edes tunne. Ei lapsi tarvitse kymmenien eurojen lahjakasaa! Tärkeintä on saada ystävät lähelleen, pitää hauskaa ja herkutella! Kannatan myös porukkalahjaa: kalliin Barbien ostamiseen voi osallistua vaikka kolme perhettä, jos sellainen halutaan hankkia.

En halua opettaa lapsilleni, että lyijykynä- ja pyyhekumipaketin tai itse tehtyjen villasukkien tai keksien vieminen olisi jotenkin noloa. En halua, että lastenjuhlista ajatellaan kuten hääkutsusta, että näin monta tulee meiltä sinne syömään, näin paljon täytyy laittaa lahjaan rahaa.

7-vuotisjuhlien budjetti 250 euroa

Juhlat on muodikasta ulkoistaa temppukeskuksiin, mutta kaikkien kukkarosta ei löydy paria sataa lapsen juhliin, eikä pidäkään löytyä. Mielestäni juhlat, joissa pelataan ensin pihalla taskulampun valossa piilosta tai juostaan pää hiessä jalkapallon perässä ja mennään sitten sisälle jätskille, ovat lasten mielestä ihan yhtä kivat kuin vaikeammin ja kalliimmalla toteutetut. 

Jos lastenjuhlien budjetti on jo 250 euroa, niin miltä sitten jatkossa tuntuvat pienemmät synttärit, jos joskus ei lompakon täyte riitäkään kalliisiin juhliin? Toki jokainen lapsi on arvokas ja syntymäpäivä juhlittavan arvoinen, mutta onko itsestäänselvyys, että 7-vuotissynttäreiden kunniaksi tilataan paikalle poni, pelle ja pomppulinna? Mielestäni 7-vuotisjuhlien budjetin ei tarvitse olla yhtä iso kuin vaikka ylioppilasjuhlien tai 30-vuotisjuhlien budjetti.

 

Jokainen saa toki järjestää näköisensä synttärit ja leipoa ja ostaa niin paljon kuin haluaa. Pääasia, että kaikki viihtyvät ja kaikilla, myös aikuisilla, on kivaa. Toisten aikuisten takia ei kannata ryhtyä kilpavarusteluun.

Tärkeintähän on lapsi itse ja hänen suuri päivänsä. "Kukaan ei pidä enää kotona juhlia, joten kotijuhlat ovat parhaita. Kotisynttärit ovat eksoottiset", sanoo 12-vuotias. "Voitaisi pelata polttopalloa puistossa", sanoo 10-vuotias. "Syötäisiin kakkua", huudahtaa viisivuotias.

Onnistuu!

Ideoita lastenjuhlien tarjoiluun!

Kun meidän Matilda, kohta 13, täytti vuoden, kyselin lähes hädissäni ohjeita kakun tekemiseen. En ollut koskaan tehnyt synttärikakkua! Nykyään rakastan leipomista ja lastenjuhlien suunnittelua emmekä ole koskaan viettäneet lasten synttäreitä missään peuhupaikassa vaan aina kotona. Laskin juuri, että jos jokaiselle lapselle olen pitänyt vain yhdet juhlat, niin se tekee kolmen lapsen kanssa jo 27 juhlat! Jyväskylässä asuessamme pystyimme pitämään vielä erikseen sukulaisille ja kummeillekin tarkoitetut juhlat, joten oikeasti juhlien määrä on paljon enemmän. 

On ihanaa suunnitella tarjoilua ja pohtia kaikkea synttäreihin liittyvää jo hyvissä ajoin. Ymmärrän ja tiedän, että monille lastenjuhlien suunnittelu aiheuttaa jo valmiiksi tilanteen, jossa kaivetaan nitroja kielen alle. Listasin muutamia tarjoiluideoita leipomuksista, joita usein teen. Käytä ihmeessä ideoita!

Makeat kakut ja piirakat

 

 

Parhaat täytekakut syntyvät perunajauhoilla tehdystä pohjasta. Kostutan aina maidolla. Väliin teen rahkan, jossa on kermavaahtoa, maitorahkaa ja vaikka vadelmia, mansikoita tai tummaa suklaata. Maustettuja rahkojakin olen kokeillut. Jos päälle tulevaan kermavaahtoon sekoittaa rahkaa, on vaahto pysyvämpi. Marsipaanista saa kakun päälle hauskan, sileän pinnan. 

Piimähyytelökakkuun tulee muun muassa mangososetta. Ohje tässä postauksessa. 

Jos sinulla on iso pakastin, tee ihmeessä Makea jäädyketorttu, johon tulee marenkia, Daimia ja vaikka vadelmia. Ihanaa! Ohje löytyy Yhteishyvän sivulta täältä.  

Kakun päällä kirjainkynttilöillä Matildan kutsumanimi. Kuvat Matildan Halloween-synttäreiltä.

Meidän perheen suosikkeja ovat jääkaapissa tai pakastimessa tehtävät suklaa-juustokakut, joissa on Digestive-pohja, tuorejuustoa, suklaata, kermavaahtoa ja valkuaisvaahtoa. Tällainen kakku korvaa lähes aina meillä täytekakun. Laitan meidän lemppariohjeen postauksen loppuun. 

Kinderpiirakka on lasten lemppari, mutta leikkaa tarpeeksi pieniä paloja, että et joudu kippaamaan joka lautaselta paloja roskiin juhlien jälkeen (jää enemmän itsellesi). Gluteeniton ohje täältä. 

Mariannetorttu on erilainen ja herkullinen kääretorttu. Suklainen kääretorttu, jonka täytteenä on maustamatonta tuorejuustoa, kermavaahtoa ja Marianne-karkkeja rouhittuna. Yöksi jääkaappiin ja ennen tarjoilua päälle kermavaahtoa ja rouhetta. 

Tiramisu! Lähes aina tehdessäni kokeilen eri reseptiä netistä. 

Jäätelöbaari käy useimmille vieraille hyvin! Muutama laji laktoositonta jäätelöä, eri kastikkeita, karkkeja, marjoja, hedelmiä, nonparelleja, kermavaahtoa ja kenties vohveleita, jos vieraita on suhteellisen vähän ja ehtii pyöritellä palloja. Viitseliäin tekee kaikesta hienon menun ja toimii itse tai antaa päivänsankarin toimia jäätelökioskin tai jäätelöbaarin myyjänä. Vieraille voi jakaa leikkirahoja jäätelökioskia varten. Kioskin voi askarrella isosta pahvilaatikosta. 

Karkkibuffet, jossa karkkeja voi valita kulhoista omaan pussiin tai karkkikioski, jossa päivänsankari myy pikkuruisia popcorn- ja sipsipusseja ja karkkipusseja, jotka on tehty aiemmin valmiiksi. Herkut ostetaan leikkirahoilla.

Marianne-pätkismuffinit. Eri ohjeita netissä. 

Itse tehdyt riisisuklaat riisimuroista. 

 

Suolaiset herkut

 

Pienet parin sormen paksuiset nakkisämpylät minuutiksi uuniin ja väliin keitetty nakki. Tarjoillaan suodatinpussista. Ehdoton suosikki!

Pienet hampurilaiset itsetehtyinä tai valmiina.

Pienet valmiit riisipiirakat ja munavoi.

Kolmioleivät, jotka ovat ihan pieniä ja joissa on hammastikku, jonka päässä on juhliin sopiva koriste. 

Muutaman haukun kokoiset itsetehdyt tai valmiit pikkupitsat lasten lempitäytteillä. 

Hammas- tai cocktailtikut, joissa on itsetehtyjä pieniä lihapullia, prinssinakkeja, kurkkua, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja, juustokuutioita, mozzarellapalloja, ananasta... 

Lohkotut kasvikset ja juurekset ja sipseille tarkoitettu dippi. Vesimelonilohkot.

Kaikenlaiset kinkku-, kala- ja kasvispiirakat, mutta eivätpä niihin lapset yleensä koske. Äidit ja isät syövät kyllä!

Pasteijat, joihin tulee valmistaikinalevyjä, Aura-muruja, kinkkusuikaleita, ananasmurskaa, muna ja pippuria ja paprikajauhetta. Ei vältämättä tosin uppoa lapsiin, mutta aikuiset tykkää.

Kinkku-juustohyrrät, joissa sämpylätaikinan sisällä on esimerkiksi kinkkua, juustoraastetta ja tuorejuustoa. 

 

Suklaa-juustokakku

125 g Digestivejä

n. 50 g voita

125 g tummaa suklaata

2 liivatelehteä

tilkka vettä

2 dl vispikermaa

2 munaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl sokeria

Pinnalle suklaata rouhittuna.

Sulata suklaa, rouhi keksit, sekoita. Vuoraa irtopohjavuoka muovikelmulla (tai oletan, itselläni on silikoninen vuoka aina tässä piirakassa). 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset, sulata suklaa, liota liivatteet kylmässä vedessä. Sekoita tuorejuusto ja sokeri, lisää keltuaiset ja suklaa. Purista liivatteista vesi, sekoita kuumaan veteen. Kaada heti ohuena nauhana tuorejuustoseokseen. Vaahdota kerma, lisää seokseen. Vaahdota valkuaisvaahto, lisää seokseen. Älä vatkaa. 

Kaada pohjan päälle ja pidä yö jääkaapissa. Koristele suklaarouheella ja vaikka mansikoilla. 

Lapseton ottaisi lapsiperheen toukokuun kiireen

Toukokuu on monessa lapsiperheessä todellinen voimainkoitos. Suoraan töistä päiväkodin kautta kotiin, eilinen makaronilaatikko mikroon, lapset äkkiä pöytään, juhlavaatteiden pikainen silitys, nopeat letit tytöille, pojan siistimpien kenkien etsiminen, kameraan muistikortti ja sitten juostaan. Äkkiä, äkkiä, kohta alkaa! Sieltä sitten suoraan sinne toiseen, ehditään just ja just!

Kiireellä päiväkodin ja koulun kevätjuhlaan. Kiireellä partion kevätretkelle, lapsen pianokonserttiin, luokan musiikki-iltaan ja tanssiryhmän esitykseen. Kiire, on mentävä jo! Vaihda nyt äkkiä ne vaatteet! Ei tuota paitaa vaan se siistimpi!

Juhlavaatteiden etsimistä ja silittämistä, lahjojen ja kukkien ostamista ja aikatauluttamista. Hae sinä lapset, niin minä haen ne kukat ja parit sukkahousut, muista kamera, ehditäänkö syödä, muista siirtää se palaveri, nähdäänkö suoraan siellä vai ehditkö kotiin? Nimet opettajan ja valmentajien korttiin! 

Siihen päälle vielä toukokuun viimeisten viikkojen luokkaretket, joissa on tavallisesta poikkeava aikataulu ja jonne on muistettava käydä nostamassa rahaa ja josta lapsi on muistettava hakea siihen ja siihen aikaan. 

Töissä työkaverin läksiäiset ja projektien viimeistelyt ennen kesälomia. Kun lapsilla on todistukset kädessä, on lähdettävä kiireellä ajamaan lakkiaisiin parinsadan kilometrin päähän. 

Kun kaikesta tästä on selvitty, voi laittaa Facebookiin kuvia lapsista ja heidän  todistuksistaan, stidendeistään ja hymytyttö-patsaistaan ja huokaista helpotuksesta ja ylpeydestä.

Kiire on etuoikeus

Lapsiperheen kiire on onnellista kiirettä, joka on etuoikeus. On onnellista juosta töistä kotiin, napata lapsi päiväkodin pihalta kainaloon ja istua kohta lapsi sylissään koulun tai harrastuksen kevätjuhlassa kyynelehtimässä vanhemman lapsen taidokasta esiintymistä katsoessaan.  

Toukokuu on monelle tahattomasti lapsettomalle vuoden raskainta aikaa. Äitienpäivästä alkaa juhlakausi, jolloin some täyttyy ylpeiden vanhempien kehuilla ja ihanien lasten kuvilla. 

Vanhemmilla ja isovanhemmilla on oikeus olla ylpeitä lapsistaan ja kertoa se. Meilläkin koululaiset tekivät niin suuren työn hyvien todistustensa eteen, että saamme olla ylpeitä ihan heidän itsensä takia.

Toukokuussa ajattelen kuitenkin aina heitä, joiden käteen ei juhlamekkoinen pikkutyttö tai kauluspaitainen ja vaaleahousuinen pikkupoika ojenna posket ylpeydestä hehkuen juuri saamaansa todistusta ja käske äidin tai isän katsoa heti ja kehua. 

Ollaan ylpeitä lapsistamme, mutta samalla muistetaan, että moni ottaisi valittamamme kiireen meiltä itselleen. Kun kehut lastasi tai lapsenlastasi muille, kehu sopivuuden rajoissa. Sinulla voi olla jotain, mitä joku toinen olisi halunnut myös itselleen. 

Ruuhkavuosien kiire on etuoikeus.

Aiheesta lisää: Lapsettomien lauantai: Ei kenenkään äiti.

Gluteenittomat lasten kesäjuhlat

Kesä on nyt virallisesti avattu! Määräaikainen työsuhteeni loppui tiistaina, ja vaikka olo on todella haikea, surullinen ja hämmentynyt, on kuitenkin työttömäksi jääminen kesäkuun ensimmäisenä päivänä ehkäpä vuoden upein mahdollinen ensimmäinen työttömyyspäivä. 

Kutsuin kesän alkamisen kunniaksi joukon ystäviäni lapsineen viettämään meille äitien ja lasten kesäjuhlia. Suurin osa ystävistä tuli samasta rivitalosta, joten tutut lapset pääsivät hetkessä kunnon juhlamoodiin. Kuusi naista ja 14 lasta skoolasi kesälle, auringolle ja yhdessäololle. Aikuisten laseissa oli jäähilejuomaa, lasten boolia, johon boolivastaava Henrik laittoi Spritea, omenamehua ja omenanpaloja. Hyvää ja raikasta! 

Koska meidän Aavalla on keliakia, ovat juhlat aina aikamoinen stressi äidille. Varsinkin, kun lapsia on paljon ja herkkuja monenlaisia, niin juhlista suurin osa ajasta menee lapsen syömisen kyttäämiseen. "Muista ottaa vain tästä kulhosta." "Älkää kukaan muu ottako tästä Aavan kulhosta!" "Niin, popcornit ovat gluteenittomia, mutta Aavalla pitää olla kontaminaation takia oma astia..." Pienten käsissä keksinmurut leviävät hetkessä, kaveri nappaa toisen lautaselta herkkupalan ja innokkain juhlista huumaantunut keksinmuruhuuli voi muiskauttaa vaikka gluteenisen pusun keliaakikon huulille. 

Päätin tällä kertaa järjestää täysin gluteenittomat juhlat. Parasta, mitä keliaakikko voi kuulla juhliin tullessaan, ovat kultaakin arvokkaammat sanat, jotka tarkoittavat, että keliaakikko on yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin vieraat. Ne sanat ovat tällaiset: kaikki on gluteenitonta, voit maistaa kaikkea. 

Gluteenittomuuden toteuttaminen on itse asiassa yllättävän helppoa, vaikka ei olisi ennen tehnyt mitään gluteenittomia tarjottavia. Itse pari vuotta sitten Aavan diagnoosin saatuamme lueskelin aika paljon perusohjeita gluteenittomasta leivonnasta. Esimerkiksi täältä löytyy hyviä vinkkejä vaikka siitä, miten vehnäjauhoja sisältävän reseptin voi muuttaa gluteenittomaksi. Aika rohkeasti olen vaihtanut vehnäjauhot Fin mixiin lähes yksi yhteen. Ehkä vähän vähemmän kannattaa käyttää gluteenittomia jauhoja, että ei tule liian kuivaa. Täytekakun voi hyvin tehdä gluteenittomista jauhoista, mutta itse teen yleensä pelkistä perunajauhoista. Gluteenittomasti leipoessa ja ruokaa laittaessa tulee olla tarkkana, että välineissä tai pöydillä ei ole gluteenia eikä esimerkiksi voita tai levitettä ole käytetty gluteenileipien voiteluun. Gluteenittomat ja gluteenia sisältävät tuotteet eivät myöskään saa olla samoissa tarjoiluastioissa tai muuten joutua kosketuksiin toistensa kanssa vaikkapa samojen ottimien takia. 

Lapset kävivät niin kiireellä herkkujen kimppuun, että en heti edes ehtinyt ottaa muistoksi kuvia. Onneksi ehdin ennen kuin kaikki oli hävinnyt herkkusuiden lautasille ja masuihin. Tarjoilimme ystävillemme mansikka-vadelmatäytekakkua, tomaatti-mozzarella-aurinkokuivattutomaattivartaita, vaahtokarkki-mansikka-suklaakastikevartaita, valkosuklaa-mansikkakeksejä, suklaa-karamelli-suklaahippukeksejä, kikherne- ja linssisipsejä, minttusuklaavohvelipaloja, karkkeja ja viinirypäleitä. Nostin pöytään myös suklaatäytteisiä muroja napsittavaksi, koska luokittelen suklaamurot enemmänkin juhlaherkuksi kuin aamu- tai iltapalaksi.

Pidettiin siis kunnon herkkukestit kesän kunniaksi!

Sen verran hulinaa oli, että en ehtinyt ihan kauaa itse herkutella, kun etsin innokkaille leikkijöille heppatallia ja keittiöastioita ja selvittelin, kuka haluaa violetin ja kuka pinkin mukin ja kuka leikkii kenenkin kanssa... Matilda ystävineen otti ihanasti tilanteen haltuun ja esitti pienille sisällä taikatemppuja, joten me äidit saimme hetken vaihtaa ajatuksia takapihalla ihanassa auringonpaisteessa.

Ihanat ystävät, ihana kesä, ihana luonto. Pitäisi vaan useammin käyttää päivä siivoamiseen ja leipomiseen ja kutsua kaikki rakkaat kylään! On se vaan niin huippua saada koti täyteen ystäviä, naurua ja puheensorinaa. Ei tämä kesä ikuisuuksia kestä, otetaan nyt siitä kaikki irti!

Djeco jäätelökioski taustalla saatu blogin kautta.

Näihin kahteen alla olevaan kuvaan tiivistyy lastenjuhlien tunnelma, eikö totta. Ruuhkavuosien parhaita hetkiä. 

Millaisia kesäjuhlia te järjestätte? Tykkäätkö kutsua talon täyteen väkeä vai vain pari ystävää? Miten eri-ikäisten lasten yhteiset juhlat sujuvat?

 Postaus on toteutettu yhteistyössä Semperin kanssa.

Lapsen synttärit ilman stressiä

Tänään oli vihdoikin se päivä. Kolmas kerta toden sanoi. Vihdoin Aava oli tervehtynyt flunssastaan ja saimme pidettyä hänelle 5-vuotissynttärijuhlat kolmannella yrityksellä. Hän on todella jo viisivuotias (lue)!

Rakastan juhlien järjestelyä. Minusta hyvät juhlat ovat aina mielummin överit kuin vajarit. Tarjoilu: paljon, monimutkaista ja haastavia juttuja. Koristelu: tietty teema viimeisen päälle. Siivous: mielellään myös kaapit ja laatikot siisteiksi.

Mieheni sanoin semmoisestahan voi tulla ihan hulluksi. Nii-iin, kyllä. Tai ainakin ennen h-hetkeä pikkuisen stressaantuneeksi. Mutta kun rakastan juhlia ja niiden järjestelyä!

Aavan sairastuminen vei meidän juhlat sellaiseen rakoon, johon liittyi vanhempieni vierailu Itä-Suomesta samalla viikolla, jolloin oli myös paljon töitä ja koko ajan lähestyvään matkaamme valmistautuminen. Halusin viettää jokaisen vapaan hetken vanhempieni kanssa.

Yhtäkkiä päätin, että tarpeeksi hyvä on täydellinen. Halusin tehdä kakun, koska itselläni on syntymäpäivä huomenna. Siksi tein kakun, ja myös siksi, että rakastan leipomista. Kakun lisäksi ostin sipsejä, keksejä, karkkia, jäätelöpuikkoja ja kasviksia. Yleensä leivon paljon ja monenlaista, mutta nyt päätinkin ottaa rennosti juhlat.

En siivonnut kaappeja enkä laatikoita. Makuuhuoneemme on täynnä matkalaukkuja ja vaatekasoja, joihin tartun huomenna. Ratkaisin ongelman sulkemalla makuuhuoneen oven. En imuroinut siksi, että ehkä täytyy ja että juhlien takia on tapana.

Pyysin isoilta sisaruksilta ohjelmaa. Matilda lupasi jäjestää tarinallisen seikkailuradan alakertaan ja maalata kasvomaalauksia. Henrik lupasi järjestää pikkuautokisan autoradallaan. Aava lietsoi itseään hurmostilaan ystäviään odotellessaan.

Talo täyttyi prinsessoista, joiden lisäksi saimme kylään hämähäkin, jääkiekkoilijan ja Cars-miehen. Kuten aina juhlissamme, lapset istuivat rinkiin ja pyörittivät vuorotellen pulloa. Se, ketä pullo osoitti, ojensi lahjansa, jonka Aava avasi innosta täristen. Hän sai sylinsä täyteen ihania prinsessatavaroita. Voi onnea!

Sisarusten ohjelmat olivat big success. Lapset hiipivät, tekivät kuperkeikkoja, hyppivät tyynykivillä ja ryömivät sängyn alla. Kyseessä oli kadonneen kissanpennun mysteeri. Löytyihän se lopulta. Jengi istui hiljaa sohvalla ja kuljetti pientä pehmolelua sylistä syliin silittäen sitä hiljaa. Uskomaton tunnelma! Tyttärestäni tulisi loistava opettaja tai päiväkodin täti!

Aava aloitti juhlat violetissa mekossa, vaihtoi kohta vaaleanpunaiseen ja päätti juhlat siniseen asuun. Kunnon gaalapukeutumisen hengessä siis!

Herkkuja oli juuri sopivasti, ja kakkua jäi hakeville vanhemmillekin. Kun juhlat olivat loppuneet ja sokerihumalassa hihittelevät, suklaanassuiset pikkutyypit lähteneet kotiin, näytti kotimme juuri siltä, miltä sen pitääkin näyttää onnistuneen juhlan jälkeen. Kun joka paikka on täynnä leluja ja keittiö täynnä tiskivuoria, tietää, että kotona on ollut elämää ja hyvää arkea. Tuli mieleen aikaisempi tarinani onnellisesta elämästä, lue sekin!

Hyvät bileet, ikionnellinen pikkuinen. Kiitos ystäville, että tulitte juhlimaan!

Ps. Minä ja Aava olemme mukana äänestyksessä, jonka voittajapari kuvataan Kaksplussan kesäkuun lehden kanteen! Olisi ihan huippusynttärilahja meille päästä studiokuvaukseen. Äänestysaikaa on vielä viikko jäljellä. Äänestykseen pääsee tästä linkistä. Kiitos tuhannesti meitä jo äänestäneille, olette ihania! 

 Pöydän alla luola, josta kissanpentu löytyi. Serpentiiniä, epämääräisiä lelukasoja. Aloitettuja ja keskenjääneitä leikkejä. Patja, joka oli juoksuhiekkaa, jossa täytyi edetä ryömien.