Vanhempainillat: tuskaiset piinapenkit

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen päiväkodin ensimmäinen vanhempainilta. Miten jännittävää! Siellä toisten vanhempien kanssa tärkeänä nukkekodin keittiön kokoluokkaa olevissa tuoleissa valmiina kirjoittamaan sääntöjä ylös, keskustelemaan ja verkostoitumaan! Päiväkodissa jo, meidän pikkuinen! Täällä jaetaan muiden vanhempien kanssa elämämme parhaita vuosia! Ihanaa! Tossut ja reput, kaappisängyt ja nimikoidut naulakot! Supersöpöä!

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen luokan ensimmäinen vanhempainilta. Täällä sitä nyt istutaan, koululaisen vanhempana. Siinä vieressä istuvat Jaana ja Reetta, kumpikin samalta kadulta, saatiin lapset samalle luokalle. Ajatella, koululaisia jo! Vastahan he syntyivät! Nyt jo istutaan täällä ja puhutaan läksyistä ja iltapäiväkerhoista. Ollaan päästy nextille levelille, nyt meillä iltaisin päällystetään kirjoja ja opetellaan lukemaan. Meidän Ville tosin opettelee jo kertotauluja.

Kolmannen lapsen toisen päiväkodin, perheen päivähoitohistorian yhdeksännen hoitopaikan, ensimmäinen vanhempainilta. Jep jep. Onhan sinne mentävä, että hoitajat näkevät kummankin meidän naaman. On mentävä, koska olemme uusia. On mentävä, koska välitämme ja haluamme mennä. Koskaan emme ole jättäneet yhtään vanhempainiltaa väliin emmekä aiokaan jättää. On kunnia-asia olla vanhempi ja saada mennä työpäivän jälkeen keskiviikkoiltana päiväkodille kello 18.

Odotuksena on kuulla ruoka-, uni- ja loma-ajoista, hakemisesta ja tuomisesta, käsihygieniasta, vaatteiden nimikoinnista, varavaatteista ja kuravaatteiden pesusta. BINGO, kaikki käydään läpi. Näiden lisäksi sivutaan vasua sekä puhutaan uudesta mobiilisovelluksesta, jolla lapset kuitataan sisään ja ulos. Kännykkäasia on selvitetty viidessä minuutissa, kunnes on vanhempien kysymysten aika.

 

Puolen tunnin ajan käydään läpi yksityiskohtaisesti kännykän käyttöä ja sisältöä sekä kännykän turva-asioita, vaikka vanhempien osuus on vain "lätkä kännykkään ja klik". Insinööri-isät innostuvat ja haluavat kuulla lisää. Vanhempien kysymyksille ei näy loppua. Puolessa tunnissa sitä oppii koko pienen pyöreän pöydän lasten allergiat ulkoa, ne kun ehtii lukea kunkin kohdalta pöytälevystä aika monta kertaa vanhempien kysellessä, mitä lukee kännykän näytössä, jonka vain hoitajat näkevät.

Kun arki-iltana istuu kaksi tuntia 110-senttiselle tarkoitetussa tuolissa kuuntelemassa, että kädet on hyvä pestä ja kuumeisena ei tulla hoitoon, alkaa lyhyellekin äidille käydä minituoli epämukavaksi. Syy, miksi vanhempainillat venyvät tuskaisiksi piinapenkeiksi, ei ole hoitajissa tai opettajissa. Vanhempainiltoja venyttävät erityisesti Meidän Tiina -vanhempi, Ope, ope -vanhempi ja Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi.

Meidän Tiina -vanhempi

Meidän Tiina -vanhemmalle tulee opettajan puhuessa usein mieleen oma kullannuppu, minkä hän tuo kaikkien tietoisuuteen. Aina sopivassa välissä hän huikkaa, että "No meidän Tiina on puhunut juuri tuosta..." ja kertoo mielellään pitkänkin monologin. Vanhempi kertoo Tiinan ajatuksia päiväkodista tai koulusta sekä kavereista ja opettajista. Joskus Tiinalla ei mene hyvin, ja vanhempi tuo sydäntäraastavasti kertoen esille Tiinan hyvinkin henkilökohtaisia ongelmia. Usein Tiina kuitenkin tykkää tosi paljon opettajasta, minkä vuoksi Meidän Tiina -vanhempi on vähintäänkin Ope, ope -vanhemman bestis.

Ope, ope -vanhempi

Ope, ope -vanhempi jumaloi luokan opettajaa tai ryhmän lastentarhanopettajaa. Hän ei käytä tästä aikuisesta etunimeä, vaan viittaa innokkaasti ja huikkii "ope, ope" viitatessaan. Hän on opettajan säestäjä, jonka mielestä tällä luokalla on maailman paras ope, jonka ideat ovat häikäiseviä. Hän istuu usein eturivissä, paitsi jos oman mussukan pulpetti on taaempana. Silloin hän saattaa sanoa, että olisihan edempää nähnyt paremmin, mutta voihan hän nyt tässä samalla siivota Pekan pulpetin, että haluaako ope kurkistaa, miten on nyt siistimpi ja työskentely helpompaa. Hän harkitsee, voisiko pyytää opea Facebook-kaverikseen tai jopa yhteisille sauvakävelyille.

Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi

Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi innostuu silloin, kun suurin osa vanhemmista kalpenee. Opettaja mainitsee sanan "leirikoulu" tai "luokkaretki". Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi alkaa heti tehdä jaettujen opetussuunnitelmapapereiden kulmaan listaa siitä, mitä hän leipoo. Tältä vanhemmalta karkaa mopo käsistä ihan saman tien. Hän ehdottaa myyjäisten lisäksi keksipakettien myymistä, vanhempien osallistumista hyväntekeväisyysjuoksutapahtumaan sekä lasten valmentamista kiertävään sirkustemppuesitykseen, josta perittäisi joku kiva pikku maksu ovella.

Meidän paras luokka -vanhempi

Meidän paras luokka -vanhempi on yhdistelmä Ope, opea ja Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempaa. Hän puhuu luokasta kuin opiskelisi siinä itse ja intoilee kaikesta. Hän itse on niin täynnä me-henkeä, että muiden ei ole pakko edes yrittää. Hän kyllä järjestää ja osallistuu! Meidän paras luokka -vanhempi on mielellään esimerkiksi vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja.

Neuloja-vanhempi

Neuloja-vanhempi tekee käsillään koko ajan. Jos hän ei neulo, hän piirtää paperinkulmaan tai näppäilee puhelintaan. Hänen ajatuksensa harhailevat muualla ja pian myös muiden ajatukset, koska hän kilisyttelee pulpetinkanteen puikkojaan. Pahimmassa tapauksessa hän pyytää opettajalta saksia kesken tämän lauseen, että saisi pääteltyä valmiin villasukan. Hän saattaa myös lähteä vastaamaan puheluun.

Olen täällä, koska on pakko -vanhempi

Myyjäiset-vanhemman intoillessa Olen täällä, koska on pakko -vanhempi kaivautuu syvemmälle penkkiinsä. Hänen päässään vilisee kolmen lapsen luokan joulumyyjäisiin leipominen ja tuotteiden myyminen, yhden luokan halloween-discon valvontatehtävät, sählyporukan vessapaperien myyminen ja tapahtumien narikkapalvelu, ensi kesän sukutapaamisen järjestelyvastuu, työmatkat ja -palaverit sekä nuorimman uhma. Hän näkee silmissään syksyn mahatautikierteen sekä läksyistä, luistimista, sisäliikuntavaatteista ja pianoläksyistä muistuttamisen, väsyneet illat ja väsyneet aamut. Hän näkee joulukuun kalenterin, jossa ei tule olemaan kuin yksi vapaa ilta (jolloin hankitaan kaikki joululahjat ja -ruuat), muulloin on harrastusten, koulun, työpaikan ja päivähoidon joulujuhlia. Tip tip, tip tap, tipe, tipe, tip tap ja maistuisiko glögi? Kyllä kiitos, terästettynä.

EVVK-vanhempi

EVVK-vanhempi loistaa poissaolollaan.

 

Jäätävä hiljaisuus

Viimeksi päiväkodin vanhempainillassa kävin läpi lähes nuo kaikki roolit ja päädyin ihan vahingossa Olen täällä, koska on pakko -vanhempaan. Vanhempainillassa kerrottiin, että vanhempaintoimikuntaan tarvitaan kiihkeästi uusia jäsenia. Aktiivivanhemmat ja hoitajat alkoivat innoissaan kertoa, mitä kaikkea vanhempaintoimikunta voisi järjestää lapsille. Olisi hyvä olla myyjäiset, sukkien myymistä, autonrenkaiden vaihtamista ja kirpputoria. Sitten se tapahtui: aloin nähdä lasten harrastusporukoiden talkoot, luokkien myyjäiset ja seurojen jouluesitykset. Vanne alkoi puristaa päätä ja paidankaulus kurkkua.

Minulta lipsahti. Päässäni ajattelin, että olen hauska. Voin kertoa, en ollut. Se oli aivopieru.

‒ Multa valuu jo hiki, naurahdin.

Tuli jäätävä hiljaisuus, kaikki pysähtyivät tuijottamaan järkyttyneen näköisinä. Juuri, kun lueteltiin ihanaa koko perheen tekemistä, jossa verkostoituu ihanasti, keskeyttää joku urpo. 

Lastentarhanopettaja tuijotti minua hämmästyneenä yhtenä isona kysymysmerkkinä.

‒ Sulta valuu jo hiki?

Aloin soperrella, että kolmen lapsen kanssa talkoita riittää. Yritin korjailla, kehuin, että varmasti kivoja retkiä järjestävät. En onnistunut pelastamaan tilannetta. Puheen aloittanut vanhempi sanoi, että retket voidaan järjestää myös niin, että vanhemmat maksavat suoraan eivätkä osallistu. Toinen lastentarhanopettaja katsoi minua ja sanoi, että kyllä kaikki lapset aina pääsevät retkelle, hekin, joiden vanhemmat eivät ole maksaneet tai tehneet mitään.

En minä sitä tarkoittanut! Kyllä minä osallistun, joka ikiseen tapahtumaan olen osallistunut ja mokkapaloja leiponut peltitolkulla. Olen ollut aina yksi aktiivisimmista ja jatkossakin olen, mutta saa minua hengästyttää, jos jo päiväkotiryhmän takia olen lauantain vaihtamassa renkaita! Lauantain!

Olen varma, että olen koko lapsen hoitouran ajan tunnettu hoitajien keskuudessa Hiki-Hannana.

Uuden syyskauden alku vain heitetään viattomien vanhempien päälle kuin jääkylmä suihku. Heti innolla tekemään, muistamaan, organisoimaan ja puuhaamaan yhdessä! Meidän luokka, ihanat myyjäiset, meidän Tiinakin tykkää niin äitikin tykkää!

Tervetuloa vanhempainiltaan, tuohon syksyn odotettuun piinapenkkiin! Varatkaa pari tuntia, puhumme vaatteiden nimikoinnista!

Päivitetty teksti blogini vanhasta osoitteesta viime syksyltä.  


Muokkaus 22.9.2016: Joku lukija huomautti, että unohdin valittajavanhemmat, joille ei kelpaa mikään. Totta! Heitäkin löytyy kyllä joka luokasta yksi. Pessimisti ei nähkääs pety!

Päiväkodin hoitotätien lahjat

Tänä keväänä Matildan ja Henrikin opettajille kerätään porukkalahja, mikä on minusta aina kiva juttu opettajankin kannalta. Uskon, että suklaata, kyntilöitä ja kahvikuppeja, niin ihania kuin ne ovatkin, tulee aina iso kasa. Minusta on ihanaa kiittää ihmisiä, jotka vuoden ajan tekevät töitä minun rakkaitteni eteen ja kanssa, joten haluan aina jotenkin kiittää. K-kaupan kassaa en kiitä lahjoin, koska mielestäni on eroa, myydäänkö minulle maitoa vai hoidetaanko ja kasvatetaanko lapsiani tuntikausia viitenä päivänä viikossa. 

Opettajat saavat lahjakortit, mutta en kerro minne, jos he sattuvat lukemaan blogiani. Porukalla on kiva kerätä lahjakortti, jolla lahjan saaja saa nauttia kulttuurista, virkistäytyä tai hankkia jotain, mitä itse haluaa ja tarvitsee, oman maun mukaan. 

Aavan kolmelle päiväkotitädille ostimme kullekin lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan sekä sydämenmuotoisen jalkakylpysuolan. Lahjakortilla hoitajat voivat ostaa yhden tai kaksi pokkaria tai vaikka värityskirjan. Pieni materiaalinen muistaminen ja lämmin halaus, jotka kertovat, että olemme tyytyväisiä lapsen hoitoon. Yritän muistaa myös kyllä pitkin vuotta kiittää kuluneesta päivästä ja hyvistä hetkistä.  

Jos joku haluaa ostaa vaikka 30 euron arvoisen lahjan jokaiselle hoitajalle, opettajalle ja sählyvalmentajalle, niin se toki sopii ja on taatusti ihana juttu saajalle. Minä taas näen asian niin, että tärkeintä on kiittää sanoen ja halaten. Lapsen itsetekemä kortti, jossa lapsi kertoo ajatuksiaan hoitajasta, on varmasti jopa ihanampi lahja kuin monen kympin maljakko.

Aava, 5, taiteili hoitajien kortteihin ampiaiset, kun sattui löytymään niin hauskaa kaksiväristä pahvia. Hän katsoi mallia ampiaisen kuvasta netistä. Eikö tullutkin aika hauskat kortit?

Vielä ehtii liittymään blogin Facebookissa tykkääjäksi! Arvon sunnuntaiaamuna 29.5. kaikkien tykkääjien kesken Vilac Pussileijan. Liity tykkääjäksi tästä.

RATKAISU UHMARAIVARIN TALTUTTAMISEEN

Aamu alkoi vaikeasti. Aava ei taaskaan halunnut pukea sisä- eikä ulkovaatteita, vaan huusi vain, että ei halua päiväkotiin. Saimme kuitenkin vaatteet päälle ja sain houkuteltua hänet autoon.

Päiväkodin portin avattuamme hän lysähti keskelle pihaa istumaan pyllylleen pieneen lumihankeen ja huusi: "En halua mennä päiväkotiin!"

Olen kuningatar, suuri kuningatar, kuningatar E ja I!

Vilkaisin häntä ja lysähdin samantien istumaan maahan hänen viereensä ja huusin: "En halua mennä töihin!".

Aava vaikeni ja katsoi minua järkyttyneenä. Siinä me istuimme, hän pukeutuneena oranssi-pinkkiin haalariin, Kuomiin, pipoon, kaulahuiviin ja rukkasiin  ja minä harmaaseen villakangastakkiin, mustiin farkkuihin ja mustiin saappaisiin. Hän naurahti hämmentyneen iloisesti ja vaikeni sitten. "Nouse ylös", hän komensi äänessään ripaus naurua, ripaus häpeää ja aimo annos käskyä.

"Enkä nouse, koska en halua mennä töihin", sanoin."No minä nousen ensin. Mennäänkö mielummin tuonne penkille istumaan", hän kysyi.

Pyyhittyämme nauraen täysin lumisen takkini selkäpuolen menimme istumaan penkille, joka oli päiväkodin seinustalla. Huokaisin lapselle, että haluaisin tänään vaihtaa. Jospa minä menisin aamupalalle, leikkimään, pulkkamäkeen ja nukkumaan ja hän menisi töihin.

"No etkä", huusi hän nauraen ja juoksi edelläni ovelle. Rutiinit päiväkodin naulakoilla sujuivat paremmin kuin koskaan. Ikkunassakaan hän ei heiluttanut kuin puoli sekunttia ja kääntyi sitten ystäviensä kanssa leikkimään.

Miten helpolla näistä kohtauksista voisikaan selvitä, jos ehtisi, muistaisi ja jaksaisi heittäytyä välillä itsekin lumihankeen.

En malta odottaa, että saan heittäytyä mahalleni huutamaan kaupan lelu- tai karkkihyllyllä ensi kerralla! Tosin luultavasti menisi siinä heittäytyessäni lopullisesti välit perheen teinin kanssa, jos hän sattuisi olemaan mukana tai kuulisi asiasta. Sitä riskiä ei ehkä voi ottaa.

Esittelyssä viikon päiväkotivaatteet

Aava on prinsessa henkeen ja vereen. Mitä enemmän röyhelöä, mitä pinkimpi ja mitä pidempi hameen helma, sitä parempi. Koska minulla on vanhempikin tytär, tiedän, että prinsessavaihe ei kestä ikuisesti. Siispä annan hänen valita mekkoja ja hameita joka päivä päälleen. Minua ei haittaa, että housut jäävät pitämättä. Jos lapsi on onnellinen mekossa, niin hän myös saa käyttää mekkoja. Kukapa ei haluaisi tuntea itseään kauniiksi ja ihanaksi?

Kuvasin tällä viikolla Aavan vaatteet aamuisin. Olkaa hyvä: yhden viikon arkipäivien päiväkotivaatteet pian viisi vuotta täyttävällä neidillä.

 

Maanantai

Me  & I:n paita ja housut. Vasta lähiaikoina Aava on hyväksynyt tällaisiakin asukokonaisuuksia. Useimmiten hän haluaisi lisätä housujen päälle vielä hameen... Tykkään tosi paljon noista yogapantseista. Aavalla on niitä kahdet, Matildalla kahdet ja minulla yhdet. Tosi pehmeät ja laadukkaat housut!

Tiistai

Sukkahousut, hame ja paita H&M. Yhdessä vaiheessa tuo hame oli niin tärkeä, että sen pesua odotettiin itkien.

"En halua enää kuvaa!"

Keskiviikko 

Kuten aina, laitoin vaatteet valmiiksi olohuoneen sohvalle ja menin sillä aikaa meikkaamaan. Sininen mekko on Matildan vanha, ja rakastan sitä. Sukkahousut ja paita H&M, mekko muistaakseni myös H&M, lappu on kulunut.

Totuus on tarua ihmeellisempää. Kun tulin meikkaamasta, olivat vaatteet yhä sohvalla, mutta hän oli jo pukenut. "No kun mä halusin tän jumpsuitin", sanoi hän katse Pikku Kakkosessa. Selvä, ne vaatteet sitten. Sukat siskolta perityt ja vähän jo huonot, jumpsuit jo liian pieni, mutta olkoon menneeksi, jos hän kerta ne suureksi ihmeekseni halusi. Oli jumpsuitfiilis! Muistaakseni Seppälästä tuo jumpsuit.

Torstai

Torstaina Aava laittoi Savonlinnan torilta löytämämme Sampsukan ihanan mekon, H&M:n paidan ja Finnwearin sukkahousut. Hän halusi välttämättä päähänsä tuollaisen kruunun prinsessavaatekassistaan. Ei kai siinä, hienosti sopi. Valokuvausintoa ei juurikaan enää löytynyt loppuviikosta.

"En halua enää kuvaa!"

Perjantai

Kuvaushaasteen viimeisenä päivänä Aava muistutti jo aamulla, että lupasin perjantaina palkkion, jos saan ottaa hänestä asukuvia. Sen hän illalla saikin: saippuakuplia, joista oli iloa sen 10 minuuttia ennen kuin purkki kaatui. #lapsiperhearki #ihanparasta #bubbles #mitenjokuvoiilahtuaniinpienestä

Perjantain asuna  oli KappAhlin ihana keijumekko ja jotkut markettisukkahousut.

Huomatkaa myös ihanat nutturat. Hän repi ne raivokkaasti pois heti kuvan jälkeen. Ainakin yritin estää hiusten uppoamisen puurolautaselle päiväkodin aamiaisella... Meillä on hiusten kanssa menossa pieni miettimistauko. Hän haluaa Tähkäpään letin, mutta ei pidä harjauksesta eikä hiusten laittamisesta...

Sellaiset vaatteet valikoituivat Aavalle tällä viikolla päiväkotiin ilman sen suurempaa pohtimista. Ihan perusvaatteita, jotka pyörivät surutta koneessa harva se päivä. Meillä on tällä hetkellä suurin osa Aavan vaatteista Me & I:lta, H&M:sta, KappAhlista ja Lindexistä.

Pomp de lux kiinnostaisi kovasti, mutta nyt ei ole meillä mitään sieltä. Minua saa kutsua Tampereelle tai lähikuntiin sellaisille kutsuille, jos joku pitää :)

Jos vaate- tai hiusaihe kiinnostaa, niin lue vaikka näitä arkistojen aarteita: 
 
Pipon päällä prinsessakruunu

Lasten päivän asut

Prinsessa Takkutukan tavoite

Prinsessamekko

T-paita riittää pakkasellakin 

Jos minun hiukseni kiinnostavat niin lue tämä: Asukuvia ja kampauksia kunnon bloggaajan tyyliin. 

Ihanaa viikonloppua!