Mielenkiintoisen blogin resepti! Linkitä suosikkiblogisi

Olen pohtinut täydellisen perhelifestyleblogin reseptiä. Auttakaa minua kirjoittamaan sellainen! Vastaa lyhyesti tai halutessasi pitkästikin kysymyksiini, niin kokoan vastauksista postauksen, jonka julkaisen myöhemmin. Aikaa vastaamiseen on lauantai-iltaan 23.7. asti.

1. Millainen on mielestäsi hyvä, kiinnostava ja koukuttava blogi? Mitkä ominaisuudet saavat sinut seuraamaan jotain blogia aktiivisesti ja liittymään blogin seuraajaksi ja tykkääjäksi esimerkiksi Bloggerissa, Facebookissa tai Instagramissa? Mitä etsit blogeista? Mitä haluat tietää jonkun muun, useimmiten tuntemattoman, arjesta? Kiinnostaako sinua lukea asioita samanlaisesta arjesta kuin itselläsi, jolloin haet vertaistukea ja ideoita arkeesi vai haluatko lukea täysin erilaisesta elämästä kuin omasi on? 

2. Lapsiperheblogeja on yhtä paljon kuin Pokemoneja Suomen kaduilla. Olettaakseni siis, en ole kokeillut peliä. Mutta kuitenkin: lapsiperhearjesta kirjoittaa hyvin moni. Mitä sinä haluat lukea lapsiperheblogeista? Miksi luet niitä?

Kumpi tyyli viehättää enemmän näistä kahdesta seuraavasta kärjistetystä vaihtoehdosta?

A. Rakastan näitä ihania tyyppejäni, maailman rakkaimpia ja ihastuttavimpia lapsia! Katsokaa, miten ihania! Meillä on aina siistiä, ostan uusia vaatteita lapsille ja itselleni. Blogista saatte inspiraatiota ihanaan arkeen ja kauniita kuvia siitä, mitä vanhemmuus on onnistuessaan. Blogin ideana on tarjota kauneutta, seesteisyyttä ja iloa. Negatiiviset asiat pysyvät poissa blogista. 

B. Maitolasit kaatuvat, uhmaikäinen ja äiti huutavat kilpaa, kotona on kaaos. Ihana kamala arki, jossa välillä on jokainen perheenjäsen ihan hukassa. Mikään ei ole täydellistä, mutta lapset ovat maailman rakkaimpia. Blogin ideana on kuvata realistisesti ja rehellisesti arkea väsymyksineen ja tappeluineen.

3. Onko hyvän ja kiinnostavan blogin edellytys, että blogissa kerrotaan kaikki avoimesti? Onko salaisuus siinä, että tunnet blogin lapset kuin naapurin tai siskosi muksut? Tiedät syntymäajat, nimet, päiväkodin nimen, pottatreenit ja sairaudet. Bloggaajasta itsestään tiedät pakaratreenin aikataulut, seurustelusuhteet ja työpaikan. Jos näitä, kärjistäen tottakai, ei kerro, eikö blogi ole yhtä kiinnostava kuin kaiken avoimesti kertova blogi? Tuleeko blogeja lukiessa kiusaantunut olo, vai onko se juuri se juttu, että saa lukea kaiken? Jääkö blogi liian pintapuoliseksi, jos ei kerro kaikkea? 

4. Millaiset postaukset ovat kiinnostavimpia perhelifestyleblogissa? Kiinnostaako sinua erityisesti perusarki leikkipuistotarinoineen, lasten kasvupäivitykset, aihepäivitykset kuten kodin sisustus, remontointi, ruoka, bloggaajan oma terveys ja kauneus, matkat tai ravintolasuositukset vai kenties hyväksi havaittujen tuotteiden tuote-esittelyt, arvonnat ja alennuskoodit?

5. Linkitä suosikkiblogisi. Kerro, miksi palaat lukemaan tiettyä blogia aina vain uudelleen. Miten se eroaa muista blogeista? Mikä saa sinut lukemaan jokaisen postauksen ja seuraamaan sitä? Voit myös linkittää oman blogisi ja kertoa, mistä asioista kirjoitat. Jos haluat, kerro myös, missä minä olen onnistunut.

PS. Postauksen kuvat ovat tältä päivältä. Tänään oli arkinen lomapäivä, jolloin  muun muassa Matilda lähti Roihu-leirille, meillä oli kylässä Aavan ystävä, tein tytöille pahvilaatikoista majan, ostin torilta mansikoita ja siivosin ja pakastin ne, kävin Aavan kanssa uimarannalla, Henrik ja A. kävivät frisbeegolfradalla ja kirjastossa, Henrik leikkasi nurmikon, pakkasin muuttoa varten, siivosin ja tein ruuaksi broilerin koipia vesi-sitruuna-suola-pippurikastikkeella ja riisillä. Kiinnostiko kuulla tämä arkinen pikapostaus? :) 

Onnea 16-vuotias cavalier kingcharlesinspanielini!

Kaksikymmentävuotiaana kaikki oli uutta ja jännittävää. Lukion ja yhden työntäyteisen välivuoden jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea lähelle A:n opiskelupaikkaa. Opiskelujen alkamisen ja A:n kanssa yhteen muuttamisen kruunasi koko elämäni mittainen haave: otin oman koiranpennun. 

Olin tutustunut opiskelupaikassani kahteen ihanaan nuoreen naiseen, joiden kanssa lähdimme Ilmajoelta kohti Merikarviaa hakemaan minulle omaa koiraa. Tricolour-värinen cavalier kingcharlesinspaniel Magnumin Armi´s Shadow (synt. 15.7.2000) oli pienempi kuin A4-paperiarkki ja suloinen kuin ihanin pehmolelu. Se käpertyi syliini auton takapenkillä ja pelkäsi vähän pientä keltaista kumikoiraa, jonka olin sille ostanut jo valmiiksi. 

Heinäkuu 2016.

Opettelimme elämää kolmestaan. Nelliksi nimetty pikkuinen seurasi minua kaikkialle ja nukkui jalkapöytäni päällä, kun seisoin tekemässä ruokaa. Se käpertyi syliini aina, kun istuin ja toi usein innokkaana lelujaan heitettäväksi. Nelli kasvoi ja lenkit pitenivät. Teimme metsäretkiä ja harrastimme tokoa ja agilityä. Nelli oli nopea liikkeissään ja innokas oppimaan. Se alkoi haukkua jo hyvissä ajoin ennen kenttää, kun näki, minne olimme menossa.

Muutimme Seinäjoelle vaihtaessani koulua ammattikorkeakouluun. Vuoden päästä muutimme jälleen. Olimme menneet naimisiin. Minä vaihdoin opiskelupaikkani jälleen kerran päästessäni Jyväskylän yliopistoon. 

Agilitya 2001.

"Matilda" 1 vuotta, Nelli 4 vuotta vuonna 2004.

Vuoden päästä elämämme muuttui jälleen, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Muistan, miten metsälenkeillämme Nelli juoksi edelläni ja pysähtyi sitten odottamaan minua, kun lyllersin ison mahani kanssa perässä. Muistan ajatelleeni silloin, että minä kyllä odotan sitä sitten, kun se on vanha.

Mitä ikinä teimme, seurasi Nelli mukana. Harrastimme innokkaasti agilitya, mitä Nelli rakasti. Odottaessani toista lastamme Nelli alkoi kieltäytyä lenkkeilystä. Perjantaina asian huomasin ja varasin eläinlääkäriajan maanantaille. Nellin selkää ja jalkoja kuvattiin, jolloin huomattiin paha kohtutulehdus. Välitön leikkaus pelasti viisivuotiaan koiramme hengen. 

Metsäretkellä 2009.

Jossain vaiheessa Nellillä huomattiin myös selän nikamissa ongelmia, minkä vuoksi agility jäi. Kohtutulehduksen jälkimainingit toivat Nellille uuden rakkauden: ruuan. Ensimmäisten vuosien aikana se ei ruuasta välittänyt, mutta nyt alkoi ruoka maistua, ja vahingossa annoimmekin sitä vähän liikaa. 

Nelli rakasti veneilyä ja autoilua yli kaiken. Opiskeluikoinamme se tottui matkustamaan junassa kanssamme ja myöhemmin farmariauton takaosassa. Se oli aina valmis lähtemään kaikkialle ja kaikkien mukaan. Vanhempieni kodista tuli sille toinen koti, josta se ei olisi halunnut koskaan lähteä pois. 

Veneilemässä ystävien kanssa 2009. "Henrik" 3 vuotta.

Voi näitä aikoja! Nelli herättämässä kerrossängyn yläpedissä pieniä pörrötukkia vuonna 2008 tai 2009.

Nellin selkävika oireili enemmän ja se alkoi yhä enemmän lepäillä täytettyään 10 vuotta. Lastemme ja heidän kavereidensa leikit ja äänet alkoivat stressata sitä. Kun aloin odottaa kolmatta lastamme, teimme kaikkia tukevan, mutta raskaan päätöksen: yhdellä lomalla Nelli jäi vanhempieni luo samanikäisen villakoiran kaveriksi. Mummolassa Nelli sai tarpeeksi lepoa, koirakaverin ja pitempiä lenkkejä kuin kolmen pienen lapsen perheessä, jossa toinen vanhempi on paljon työmatkoilla.

Mummolassa Nelli sai myös veneillä, palvoa aurinkoa, olla vapaana isolla pihalla ja kesämökillä ja tulla halutessaan rapsutettavaksi. Se laihtui sopivampaan painoon ja sai rakkautta osakseen valtavasti. 

"Matilda" kuusi vuotta, Nelli 9 vuotta.

Kesä 2009.

Metsälenkit, parasta aikaa yhdessä.

Cavalier kingcharlesinspanielien keski-ikä on 12 vuotta. Aloitin tarinani imperfekstissä, mutta vaihdan sen nyt preesensiin. Yllätykseksemme Nelli on yhä täällä: 15. heinäkuuta se täytti upeat 16 vuotta. Se on yhä pirteä, mutta näkö on toisesta silmästä huono, ja kävely on jo horjuvaa välillä. Sen sydämessä on sivuääni. Sen hampaita ei enää puhdisteta eikä turkkia leikata kuin vain sen verran, kuin on pakko. Se pääsee yhä veneilemään ja muistaa pyytää herkun heti, kun sitä on vähän harjattu.

Nelli lopetti leikkimisen jo parivuotiaana eikä ole koskaan halunnut hakea keppiä tai uida. Sen sijaan se rakastaa varastaa rakkaittensa vaatteita ja nukkua niiden päällä. Kun jossain on vähänkin aurinkoa, on Nelli siinä kohdassa katse kohti aurinkoa. Metsässä se piti nuorempana piilosleikistä, jossa etsi omia ihmisiään. Sisällä herkkujen etsiminen ja tokotemput olivat aiemmin sen ehdottomia suosikkeja.  

Se tulee yhä tervehtimään innokkaasti ja rakastaa kaikkia yhtä paljon. Se jaksaa yhä pieniä kävelyretkiä ja innostuu välillä juoksemaankin. Vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon: meidän Nellimme on jo vanhus. 

Kuvat heinäkuu 2016.

Olen kasvanut 20-vuotiaasta opiskelijasta 36-vuotiaaksi kolmen lapsen äidiksi ja oman alani ammattilaiseksi. Tunnen itseni ihan eri ihmiseksi kuin silloin nuorena. Paikkakunnat ovat vaihtuneet, ulkonäköni on kenties muuttunut ja moni asia on kaukainen muisto enää. On uskomatonta ajatella, että se pieni A4-kokoinen koiranpentu on yhä täällä kanssamme, kaikkien näiden elämäni merkittävimpien vuosien jälkeen. 

Heinäkuu 2016.

"Aava" 5 vuotta, Nelli 16 vuotta yhdessä kesämökillä heinäkuussa 2016.

Eläimiin liittyvään rakkauteen kuuluu myös tarkastella, koska ystävä on liian väsynyt ja sen aika on lähteä. Nellin kanssa mennään nyt päivä kerrallaan. Kesälomallaan vanhempani voivat auttaa Nelliä kaikessa, ja se pääsee tarpeeksi usein ulos. Aika näyttää, pärjääkö Nelli syksyn pitkiä päiviä enää. Sitten, kun Nellistä aika jättää, on luultavasti tehtävä pian kaksinkertainen surutyö: miten reagoi syksyllä 16 vuotta täyttävä kääpiövillakoira Roosa,  kun sen paras ystävä ei enää palaakaan kotiin? 

Miten me ihmiset selviämme? Kiitos Nelli kaikesta jo nyt! Ehkä ensi kerralla palatessamme mummolaan et enää ole siellä.

"Hyvää matkaa, hyvää matkaa. Sinua paljon rakastin." Nelli 15.7.2000‒24.9.2016.

Parisuhdeaikakateus

Yhtäkkiä olen nähnyt niitä kaikkialla. Facebook-päivityksiä, joissa parit istuvat päät yhdessä ravintolassa kynttilän valossa, festareilla nurmikolla ihmisjoukossa ja etelän uimarannalla saman pyyhkeen päällä. Olen kuullut tarinoita risteilyistä, hotelliviikonlopuista ja kotipäivistä ihan kahdestaan. 

Parit ovat saaneet uppoutua vain toisiinsa. He ovat saaneet rakastua taas toisiinsa, nauraa yhdessä, kävellä käsi kädessä, syödä ruuan lämpimänä ilman kaatuneita (maito)laseja. Tutustumiskohteina on ollut aikuisten konsertit, tapahtumat ja näyttelyt ilman syöttötuoleja, Hevisauruksia ja matkasänkyjä.

Yhtäkkiä olen huomannut, että olen kateellinen. 

Teimme lapset itsellemme

Meillä on aina ollut tukiverkot kaukana. Jyväskylässä asuessamme meillä oli samassa kaupungissa siskoni perheineen ja Aavan kummit perheineen. Mummoloihin oli reilu 200 kilometriä. Nyt Pirkanmaalla asuessamme Jyväskylään on 160 kilometriä ja mummoloihin 400 kilometriä (lue!). 

Olemme tottuneet pärjäämään aina yksin. Emme ole koskaan vieneet lapsia mummolaan kauppareissun ajaksi. Kukaan ei ole koskaan tullut laittamaan meille ruokaa valmiiksi uuniin tai hakenut lasta puolestamme hoidosta työpäivän venyessä. 

Olemme hyvä tiimi emmekä ole koskaan kaivanneet esimerkiksi isoäitiä pesemään meidän ikkunoitamme tai viihdyttämään koululaisiamme. Ajattelen vahvasti, että olemme tehneet lapset itsellemme eikä siinä ole mitään outoa, että hoidamme lapsemme aina itse. Lapsemme ovat ihania ja helppoja tapauksia ja nautimme heidän seurastaan. Kouluarkena meillä on hiljaista kello 21, joten meillä on joka ilta aikaa syödä yhdessä iltapalaa, katsoa Netflix-sarjoja, pelata lautapelejä, näppäillä  puhelimiamme sohvalla kylki käyljessä tai jutella. Sängyssämme ei nuku ketään muuta kuin me kaksi. 

Olemme viettäneet lapsiperhe-elämää jo vuodesta 2003 alkaen. Näinä vuosina olemme saaneet kaksi kertaa käydä kahdestaan viikonpituisella matkalla, kun lähellä toisiaan asuvat isovanhemmat ovat jakaneet lasten hoitovastuun. Jälkeenpäin olen kuullut, että päivät pienten lasten kanssa ovat olleet hyvin rankkoja. Kuitenkin vanhempamme ovat sen meille lyhyestä kesälomastaan suoneet, mistä olen syvästi kiitollinen. Olemme myös päässeet joihinkin juhliin sekä esimerkiksi risteilyille, kun sukulaiset ja ystävät ovat rientäneet apuun. Olen onnellinen, että meillä on sukulaisia, jotka haluavat auttaa, vaikka ovatkin niin kaukana, että hoitoapu on erittäin harvinaista.

Sanatonta yhteistyötä

Olemme hyvä tiimi. Hoidamme lapset sanattomasti ja joustavasti. Toinen antaa iltapalan ja pesee hampaat, toinen lukee iltasadun ja peittelee nukkumaan. Ravintolassa toinen auttaa toisella puolella pöytää, toinen toisella puolella. Jos jonnekin ei voi pienen kanssa mennä, jää toinen leikkimään pienen kanssa ja toinen menee isojen kanssa. Aika usein jakaannumme näin kahteen jengiin.

Joskus otamme maksullisen lapsenvahdin ja käymme vaikka syömässä ja leffassa. Sellainen ilta tulee kalliiksi, mutta myös tarpeeseen. Joskus olemme rohkaistuneet kysymään naapureilta apua ja saaneet sitä. Ainakaan pariin-kolmeen vuoteen emme ole olleet missään yötä ilman lapsia.

Jos haluan mennä elokuviin, konserttiin tai teatteriin, yön yli -reissusta puhumattakaan, on helpointa aina mennä ystävän kanssa. Lapset saavat jäädä kotiin isän kanssa, jolloin heillä on varmasti kaikki hyvin. Voin mennä rauhallisesti ja nauttia täysillä. 

Olen lähiaikoina kuitenkin pysähtynyt miettimään tarkemmin parisuhdetta. Olen saanut kokea ystävien kanssa upeita hetkiä ja reissuja, joita muistellemme yhä vedet silmissä nauraen. Älyttömän kivoja muistoja! Olen kuitenkin pohtinut, miten huonoa on parisuhteelle sellainen, että kaikki aikuisten reissut ja kokemukset saadaan ystävän kanssa eikä puolison, joka on kuitenkin se paras ystävä, elämän valittu ja rakastaja.  

Ensi vuonna olemme olleet yhdessä 20 vuotta, ja meillä on ollut paljon upeita kokemuksia yhdessä. Silti tällä hetkellä pysähdyn aina, kun kuulen tai luen, miten helposti ja huolettomasti muut voivat tehdä asioita yhdessä puolisonsa kanssa. Pikkulapsiaika on meillä nyt ohi, joten enää ei ole sellaista polttavaa rakkauskuplaa, jossa kääritään koko perhe kuplamuoviin ja sylitellään peittojen alla yhdessä. Silloin ei haluakaan mitään muuta kuin pussailla pieniä varpaita ja katsoa, kun vauva kikattaa. Nyt lapsemme haluavat jo tehdä muutakin kuin istua ja nukkua äidin ja isän sylissä 24/7.

Seuraavat 20 vuotta kotona

Olemme halunneet kolme lasta, jotka saimme opiskelujen ja töiden ajoittamalla tavalla isoilla ikäeroilla. Jos ajattelee, että 15-vuotias voi jäädä yksin kotiin vanhempien lähtiessä toiseen kaupunkiin vaikka festareille, niin meillä se tekee kotiin sidottua elämää yhteensä 23 vuotta, jos odotamme, että kuopus on 15-vuotias eikä häntä hoida kukaan muu kuin me itse. Isovanhemmat kyllä auttaisivat meitä mielellään, mutta tuntuu hyvin hankalalta järjestää parisuhdeviikonloppu, kun isovanhemmat, joilla on omat työnsä, harrastuksensa ja menonsa, asuvat kuuden tunnin matkan päässä. Elämä on vienyt meidät tänne eikä sille taas voi mitään.

Täytyykö parisuhde unohtaa 20 vuodeksi? Ei ihme, että moni eroaa pikkulapsiaikana, jos noin kauan täytyy odottaa. Itsellehän ne lapset tehdään, mutta eikö pieni breikki tekisi kaikille hyvää?

En kadu yhtäkään päätöstämme tehdä uusi lapsi. Rakastan lapsiperhe-elämää lähes suurperheen kokoisessa perheessämme yli kaiken enkä muuta kaipaa, mutta en myöskään halua, että rakastamani mies muuttuu vain yhteistyökumppanikseni ja kollegakseni Perhe Oy:ssä sekä samanlaiseksi rakkauden ilmentymäksi, jota kokee lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan.  Haluan nähdä hänet myös rakastajanani, en vain toisena perheen taloudenhoitajana.

Ei ole helppoa pyytää ystäviltä apua varsinkaan kolmelle lapselle, mutta me pyysimme. Ystävät riensivät apuun, vaikka heillä on omatkin lapset ja omat menonsa. Me saamme jättää lapset rakkaiden ystävien huomaan ja lähteä tällä viikolla yhdeksi yöksi pois! Pääsemme Tallinnaan ihan kahdestaan. Saamme kävellä kahdestaan, syödä kahdestaan rauhassa ja jutella kokonaisia lauseita. Nimemme eivät ole silloin vain "Äitiäiti Äitiäiti Katso" ja "Iskäiskä Iskäiskä Katso". 

Ajatus kahdesta päivästä tuntuu viikon irtiotolta. Kiitos ystävät jo etukäteen!

Hyvästi kesä!

Kesä syntyy monista eri asioista, kuten auringon valosta ja lämmöstä sekä luonnon väreistä. En sano, että kesään tarvitaan lomaa, koska olen viettänyt muutaman kesän kokonaan ilman lomaa. Sen sijaan sanon, että kesä syntyy siitä, että saa vihdoinkin tehdä asioita ja käydä paikoissa, joista on haaveillut koko pitkän ja pimeän ikisyksyn. 

Kesä syntyy rakkaisiin paikkoihin pääsemisestä. Kesäfiilis on läsnä, kun pääsee lempiuimarannalle, kesämökille, parhaimmalle kesäterassille, rantasaunaan, tiettyyn kesätapahtumaan, ihanien ihmisten lähelle, soutelemaan, sille ainoalle ja oikealle mustikkamättäälle, syömään siihen tiettyyn ravintolaan sen tietyn annoksen tai sille one and only oikealle jäätelökioskille ostamaan pehmiksen. 

Silloin on vihdoin kesä ja voi huokaista, että ihanaa, kyllä tätä on kaivattukin, hyvin taas jaksoin rämpiä läpi pimeyden ja märkyyden. Vihdoinkin mökkisaunan kipakat löylyt saavat kumartumaan alas. Jalkapohjat etsivät tuttuja kiviä järven pohjasta astellessa varovasti uimaan 20-asteiseen veteen. Torilta saa käteensä uudet perunat ja mansikat siltä tuottajalta, jolta joka kesä ostetaan herkkuja kesäpöytään. Tutulla terassilla näkee sattumalta ystäviä vuosien takaa. Uimarannalla on joka vuosi kymmenvuotiaita poikia, jotka hyppivät toisiaan tönien pommilla veteen ihan niin kuin 80-luvullakin. 

Kesän loppuessa mökki siivotaan talvikuntoon. Vedet kylmenevät entisestäänkin ja jäätelökioskit sulkeutuvat. Hyvästellään rakkaat kesäpaikat, ja aletaan odottaa uutta kesää. Kyllä se kesä vielä tulee taas. Kiitos kesä, olit ihana! 

Blogi ja me lomailimme

Blogihiljaisuuden syynä oli yli viikon kestänyt matkamme rakkaaseen Savonlinnaan kahteen mummolaan ja kahdelle kesämökille. Teimme kaikkea sitä, mitä kesällä rakkaassa kesäpaikassa tehdään. Söimme mustikoita, jäätelöä ja rannan puugrillin antimia. Pelasimme isoäidin kanssa Gang of four -korttipeliä lasten nukahdettua siskonpedeilleen. Vaelsimme pitkin metsiä toisen isoäidin kanssa ja palasimme hirmuisten kantarellisaaliiden kanssa. Isoisät peuhasivat lasten kanssa ja kantoivat lisää ja lisää puita saunan uuniin lapsenlapsilleen, jotka lähes asuivat vedessä. Pienimmän uimaan oppiminen on nyt ihan pienestä enää kiinni. 

Matkasimme tänään halki Suomen takaisin kotiin Pirkanmaalle. Kävimme matkalla Valamon luostarissa, jossa A. ja lapset eivät olleet koskaan käyneet. Ajaessamme tunteja ja tunteja ja Itä-Suomen jäädessä yhä kauemmaksi koin tavallaan, että hyvästelimme kesän. Vielä on kesää jäljellä, mutta ei enää sitä meidän perheen oikeaa kesää, johon kuuluu kaikki se, mikä jäi taaksemme kotiseudulle. Mökkisaunan löylyt odottavat meitä ensi kesänä taas. Höyrylaivojen tuuttauksen saamme kuulla sitten, kun on taas eletty uusi talvi. Vain kesän avoinna oleva ravintola odottaa meitä ensi kesänä taas.

Kotiin oli ihana palata, mutta hetken tämä taas kestää. Pirkanmaa, opeta meille, millainen on Pirkanmaan ihana kesä. Kyllä me vielä löydämme sen kesän täältäkin. Pikku hiljaa.

Ideoita lastenjuhlien tarjoiluun!

Kun meidän Matilda, kohta 13, täytti vuoden, kyselin lähes hädissäni ohjeita kakun tekemiseen. En ollut koskaan tehnyt synttärikakkua! Nykyään rakastan leipomista ja lastenjuhlien suunnittelua emmekä ole koskaan viettäneet lasten synttäreitä missään peuhupaikassa vaan aina kotona. Laskin juuri, että jos jokaiselle lapselle olen pitänyt vain yhdet juhlat, niin se tekee kolmen lapsen kanssa jo 27 juhlat! Jyväskylässä asuessamme pystyimme pitämään vielä erikseen sukulaisille ja kummeillekin tarkoitetut juhlat, joten oikeasti juhlien määrä on paljon enemmän. 

On ihanaa suunnitella tarjoilua ja pohtia kaikkea synttäreihin liittyvää jo hyvissä ajoin. Ymmärrän ja tiedän, että monille lastenjuhlien suunnittelu aiheuttaa jo valmiiksi tilanteen, jossa kaivetaan nitroja kielen alle. Listasin muutamia tarjoiluideoita leipomuksista, joita usein teen. Käytä ihmeessä ideoita!

Makeat kakut ja piirakat

 

 

Parhaat täytekakut syntyvät perunajauhoilla tehdystä pohjasta. Kostutan aina maidolla. Väliin teen rahkan, jossa on kermavaahtoa, maitorahkaa ja vaikka vadelmia, mansikoita tai tummaa suklaata. Maustettuja rahkojakin olen kokeillut. Jos päälle tulevaan kermavaahtoon sekoittaa rahkaa, on vaahto pysyvämpi. Marsipaanista saa kakun päälle hauskan, sileän pinnan. 

Piimähyytelökakkuun tulee muun muassa mangososetta. Ohje tässä postauksessa. 

Jos sinulla on iso pakastin, tee ihmeessä Makea jäädyketorttu, johon tulee marenkia, Daimia ja vaikka vadelmia. Ihanaa! Ohje löytyy Yhteishyvän sivulta täältä.  

Kakun päällä kirjainkynttilöillä Matildan kutsumanimi. Kuvat Matildan Halloween-synttäreiltä.

Meidän perheen suosikkeja ovat jääkaapissa tai pakastimessa tehtävät suklaa-juustokakut, joissa on Digestive-pohja, tuorejuustoa, suklaata, kermavaahtoa ja valkuaisvaahtoa. Tällainen kakku korvaa lähes aina meillä täytekakun. Laitan meidän lemppariohjeen postauksen loppuun. 

Kinderpiirakka on lasten lemppari, mutta leikkaa tarpeeksi pieniä paloja, että et joudu kippaamaan joka lautaselta paloja roskiin juhlien jälkeen (jää enemmän itsellesi). Gluteeniton ohje täältä. 

Mariannetorttu on erilainen ja herkullinen kääretorttu. Suklainen kääretorttu, jonka täytteenä on maustamatonta tuorejuustoa, kermavaahtoa ja Marianne-karkkeja rouhittuna. Yöksi jääkaappiin ja ennen tarjoilua päälle kermavaahtoa ja rouhetta. 

Tiramisu! Lähes aina tehdessäni kokeilen eri reseptiä netistä. 

Jäätelöbaari käy useimmille vieraille hyvin! Muutama laji laktoositonta jäätelöä, eri kastikkeita, karkkeja, marjoja, hedelmiä, nonparelleja, kermavaahtoa ja kenties vohveleita, jos vieraita on suhteellisen vähän ja ehtii pyöritellä palloja. Viitseliäin tekee kaikesta hienon menun ja toimii itse tai antaa päivänsankarin toimia jäätelökioskin tai jäätelöbaarin myyjänä. Vieraille voi jakaa leikkirahoja jäätelökioskia varten. Kioskin voi askarrella isosta pahvilaatikosta. 

Karkkibuffet, jossa karkkeja voi valita kulhoista omaan pussiin tai karkkikioski, jossa päivänsankari myy pikkuruisia popcorn- ja sipsipusseja ja karkkipusseja, jotka on tehty aiemmin valmiiksi. Herkut ostetaan leikkirahoilla.

Marianne-pätkismuffinit. Eri ohjeita netissä. 

Itse tehdyt riisisuklaat riisimuroista. 

 

Suolaiset herkut

 

Pienet parin sormen paksuiset nakkisämpylät minuutiksi uuniin ja väliin keitetty nakki. Tarjoillaan suodatinpussista. Ehdoton suosikki!

Pienet hampurilaiset itsetehtyinä tai valmiina.

Pienet valmiit riisipiirakat ja munavoi.

Kolmioleivät, jotka ovat ihan pieniä ja joissa on hammastikku, jonka päässä on juhliin sopiva koriste. 

Muutaman haukun kokoiset itsetehdyt tai valmiit pikkupitsat lasten lempitäytteillä. 

Hammas- tai cocktailtikut, joissa on itsetehtyjä pieniä lihapullia, prinssinakkeja, kurkkua, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja, juustokuutioita, mozzarellapalloja, ananasta... 

Lohkotut kasvikset ja juurekset ja sipseille tarkoitettu dippi. Vesimelonilohkot.

Kaikenlaiset kinkku-, kala- ja kasvispiirakat, mutta eivätpä niihin lapset yleensä koske. Äidit ja isät syövät kyllä!

Pasteijat, joihin tulee valmistaikinalevyjä, Aura-muruja, kinkkusuikaleita, ananasmurskaa, muna ja pippuria ja paprikajauhetta. Ei vältämättä tosin uppoa lapsiin, mutta aikuiset tykkää.

Kinkku-juustohyrrät, joissa sämpylätaikinan sisällä on esimerkiksi kinkkua, juustoraastetta ja tuorejuustoa. 

 

Suklaa-juustokakku

125 g Digestivejä

n. 50 g voita

125 g tummaa suklaata

2 liivatelehteä

tilkka vettä

2 dl vispikermaa

2 munaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl sokeria

Pinnalle suklaata rouhittuna.

Sulata suklaa, rouhi keksit, sekoita. Vuoraa irtopohjavuoka muovikelmulla (tai oletan, itselläni on silikoninen vuoka aina tässä piirakassa). 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset, sulata suklaa, liota liivatteet kylmässä vedessä. Sekoita tuorejuusto ja sokeri, lisää keltuaiset ja suklaa. Purista liivatteista vesi, sekoita kuumaan veteen. Kaada heti ohuena nauhana tuorejuustoseokseen. Vaahdota kerma, lisää seokseen. Vaahdota valkuaisvaahto, lisää seokseen. Älä vatkaa. 

Kaada pohjan päälle ja pidä yö jääkaapissa. Koristele suklaarouheella ja vaikka mansikoilla.