Koululaisten synttäreiden ohjelmanumero: sketsihahmokilpailu

Matilda suunnitteli pitävänsä äskettäin olleet 13-vuotissynttärinsä kutsumalla vain pari kaveria yökylään juhlien järjestämisen sijaan. Kallistuimme kuitenkin juhliin, koska ystävät alkoivat kysellä, koska he pääsevät taas juhliin, joissa on se sairaan hauska ja siisti sketsihahmokilpailu. Tietenkin ne juhlat oli järjestettävä!

Matildan juhlissa on ollut nyt jo kolmena vuonna peräkkäin lähes ainoana ohjelmanumerona sketsihahmokilpailu. Idea on yksinkertaisuudessaan Putouksesta tuttu kilpailu, jossa jokainen luo itselleen hahmon, jolla on hauskat vaatteet, hassu liikkumistapa, persoonallisuus nimineen, ammatteineen ja kotikuntineen sekä tietysti hokema. Yksi osallistuja haastattelee kilpailijoita, ja lopussa äänestetään paras.

Keräämme ennen juhlia esille ison kasan Matildan, minun ja A:n vaatteita, joista muuten minun rintsikat ja uimapuku ovat kuumaa valuuttaa aina, harrastusvälineitä, asuja, koruja, kenkiä, naamiaisasuja, nukkeja, pehmoleluja, pikkuautoja ja leikkiruokia sekä kaikkea muuta, mitä vain keksimme. Niistä kukin kasaa itselleen hyvän hahmon.

Näistä 10‒13-vuotiaista tytöistä on paljastunut loistavia näyttelijän ja puvustajan lahjoja. Hahmot ovat olleet ihan huikeita hienoista naisista isomahaisiin miehiin ja urheilijanuorukaisiin. Nauran aina, kun katson eri vuosien juhlissa otettuja valokuvia. En kuitenkaan näytä niitä kuvia teille, koska asut on valittu vaatteiden päälle puettuine rintsikoineen ja minimekkoineen vain tuon synttäriporukan hauskanpitoa ajatellen.

Tämänkin vuoden juhlissa jokaisen esitys sai hyvät naurut ja aplodit. Olipa ihanaa järjestää ensimmäiset juhlat uudessa kodissamme! Saa nähdä, haluaako Matilda vielä ensi vuonna syntymäpäiväjuhlat. Jos hän haluaa juhlat ja sketsihahmokilpailun, järjestämme ne tietysti. Leipominen on ihanaa, juhlat ovat ihania ja kaverit ihan parasta!

Hui, 13 vuotta jo, mihin tämä aika katoaa? Vastahan hän syntyi. Olen kiitollinen, että saan yhä järjestää yhdessä tyttäreni kanssa hänelle syntymäpäiväjuhlia, joissa nauru raikaa. Vielä on jäljellä syntymäpäiviä, jolloin hän herää lapsuudenkodissaan syntymäpäivänsä aamuun. Onneksi.


Lue synttäriaiheesta myös

Lapsen synttärit ilman stressiä.
Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun.
Ideoita lastenjuhlien tarjoiluun.
Kymmenenvuotissynttärit muuton keskellä.
Kriisi! Olen vanha!
Purkautunut ranskalainen letti.

Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun

Synttärit olivat lapsena kauan odotettu tapahtuma. Juhlissa sai karkkia, jäätelökakkua ja limsaa. Oli ilmapalloja ja tikkarinsyöntikilpailu! Kavereiden ojentamista paketeista löytyi kirjepapereita, lyijykyniä, joiden päässä heilui vieterillä hauska eläin sekä hajukumeja, joilla ei voinut pyyhkiä lyijykynän jälkeä, mutta jotka olivat ihania ja mansikalta tuoksuvia. Joskus paketista löytyi karkkia, jota sai vain harvoin. Se oli todellinen juhlapäivä!

Nykyäänkin synttärit ovat lapselle suuri ja odotettu tapahtuma. Koska minä rakastan järjestää juhlia ja vahingossa leipomisinnossani leivon aina liikaa, on minulle ihan sama, onko lapsia kylässä viisi vai kaksitoista. Varsinkin isompien lasten synttäreillä, jolloin voi jo järjestää mukavia askarteluhetkiä ja sketsihahmokilpailuja ja juhlat sujuvat ilman, että kukaan hermostuu tai mikään paikka hajoaa, on kymmenen vierasta ihan hyvä määrä. Pojan synttärit ovat onneksi kesällä, jolloin vilkkaan poikajoukon voi viedä vaikka pelaamaan lipunryöstöä metsään.

Suuressa vierasjoukossa on vain yksi hassu ja vähän kurjakin juttu: lahjojen vuori, todellinen käärepapereista paljastuva ihanuuden Mount Everest. Mediatuottaja Tuomas Rajala kirjoitti juuri aiheesta kirjoituksen Milloin lastenjuhlista tuli tilaisuus mitata lompakon kestokykyä, joten minä päätin pohtia samaa.

Liika lahjamäärä on liikaa

Ajattelen sillä tavalla vanhanaikaisesti, että lapsi ei tarvitse määräänsä enempää lahjoja. Liika on liikaa. Jos kahden päivän kuluttua juhlista on osa lahjoista avaamatta muovikääreistään, on lahjoja liikaa. Jos osa lahjoista on avaamatta vielä viikonkin päästä, on aikuisilla karannut totaalisesti lahjaostosmopo käsistä.

Meidän pian 13-vuotias sai ystäviltään viime vuonna uskomattoman ihania lahjoja, joista hän oli hyvin onnellinen. Kymmenen vieraan ojentamista paketeista nousi aikamoinen vuori ihanuutta tytön ympärille. Kaikista paketeista kuoriutui vähintään 20 euron lahjoja: lahjakortteja, kalliita kirjoja, 20 euron seteli kirjekuoressa. Lapsen silmät loistivat, ja olimme toki iloisia ja kiitollisia.

Mietin tuolloin, lapsen täyttäessä 12 vuotta, että mielestäni 20 euroa vuosi aiemmin luokalle tulleen tytön synttärilahjaan on aivan liikaa. Vanhemmille tulee kiusaantunut olo niin kalliista lahjoista, saati sitten 25 euron tai jopa yli 30 euron lahjoista! Luokkakaverin, siis vanhemmille usein puoliksi vieraan lapsen, synttärilahjaan on 25 euroa mielestäni ihan käsittämättömän paljon!

Kymppikin on iso raha!

 

Ostan lasteni luokkakavereiden lahjat 5‒12 eurolla. Kummilasten, sukulaislasten ja perhetuttujen lahjoihin laitan 15‒25 euroa. Mielestäni niillä summilla saa kivoja lahjoja. Vieläkin halvemmallakin saisi halutessaan. Vanhemmat ja sukulaiset hankkivat sen isomman lahjan, ja ystäviltä riittää joku pieni juttu. Kuuden euron muovailuvahatkin ovat jo huippujuttu päiväkoti-ikäiselle. Ei kaverilahjan tarvitse olla kallis Lego-paketti!

Ajattelevatko vanhemmat, että noin 10 euron lahja on jotenkin nolo, ja lahja liian pieni? Miksi tarrat, askarteluvälineet, tussit, ne meidän aikojemme kirjepaperit, vihkot, tehtäväkirjat, pienet lelut, tyynyliina tai tarjous-cd-levy eivät muka riittäisi? Miksi me opetamme lapsillemme, että alle 20 euron lahja ei ole mitään? "Ei sillä saa mitään", sanovat monet. Kyllä saa, kun vain miettii, kiertelee ja hyödyntää alet.

 

 

Synttärikutsu voi olla köyhän kauhistus

Kutsu syntymäpäiväjuhlaan on lapsen, ja aikuisenkin, elämässä yksi parhaista asioista. On ihanaa saada kutsu ja osallistua juhlaan! Juhlat kuuluvat elämään, ja silloin saa vähän panostaa asuun, kampaukseen ja lahjaan. Kutsun saaminen voi kuitenkin olla joillekin perheille stressin paikka. Esimerkiksi monilla on meidän tapaan kolme lasta. Jos jokainen lapsista saa vuodessa seitsemän synttärikutsua, tekee se vuodessa 21 lahjaa. Jos jokaiseen lahjaan laittaa kaksikymppisen, tekee se vuodessa 420 euroa. Tämä siis ihan vain koulu- ja päiväkotikavereiden lahjoihin! Tähän päälle tulevat sitten omien, sukulais- ja perhetuttujen lasten lahjat. Ei puhuta mistään pienistä summista!

Jos löytyy rahaa, niin toki voi laittaa, ja onhan lahjan ostaminen ja antaminen ihanaa. Mielestäni ei ole kuitenkaan pakko laittaa niin paljon rahaa lahjoihin, jotka tulevat lapsille, joita ei välttämättä itse edes tunne. Ei lapsi tarvitse kymmenien eurojen lahjakasaa! Tärkeintä on saada ystävät lähelleen, pitää hauskaa ja herkutella! Kannatan myös porukkalahjaa: kalliin Barbien ostamiseen voi osallistua vaikka kolme perhettä, jos sellainen halutaan hankkia.

En halua opettaa lapsilleni, että lyijykynä- ja pyyhekumipaketin tai itse tehtyjen villasukkien tai keksien vieminen olisi jotenkin noloa. En halua, että lastenjuhlista ajatellaan kuten hääkutsusta, että näin monta tulee meiltä sinne syömään, näin paljon täytyy laittaa lahjaan rahaa.

7-vuotisjuhlien budjetti 250 euroa

Juhlat on muodikasta ulkoistaa temppukeskuksiin, mutta kaikkien kukkarosta ei löydy paria sataa lapsen juhliin, eikä pidäkään löytyä. Mielestäni juhlat, joissa pelataan ensin pihalla taskulampun valossa piilosta tai juostaan pää hiessä jalkapallon perässä ja mennään sitten sisälle jätskille, ovat lasten mielestä ihan yhtä kivat kuin vaikeammin ja kalliimmalla toteutetut. 

Jos lastenjuhlien budjetti on jo 250 euroa, niin miltä sitten jatkossa tuntuvat pienemmät synttärit, jos joskus ei lompakon täyte riitäkään kalliisiin juhliin? Toki jokainen lapsi on arvokas ja syntymäpäivä juhlittavan arvoinen, mutta onko itsestäänselvyys, että 7-vuotissynttäreiden kunniaksi tilataan paikalle poni, pelle ja pomppulinna? Mielestäni 7-vuotisjuhlien budjetin ei tarvitse olla yhtä iso kuin vaikka ylioppilasjuhlien tai 30-vuotisjuhlien budjetti.

 

Jokainen saa toki järjestää näköisensä synttärit ja leipoa ja ostaa niin paljon kuin haluaa. Pääasia, että kaikki viihtyvät ja kaikilla, myös aikuisilla, on kivaa. Toisten aikuisten takia ei kannata ryhtyä kilpavarusteluun.

Tärkeintähän on lapsi itse ja hänen suuri päivänsä. "Kukaan ei pidä enää kotona juhlia, joten kotijuhlat ovat parhaita. Kotisynttärit ovat eksoottiset", sanoo 12-vuotias. "Voitaisi pelata polttopalloa puistossa", sanoo 10-vuotias. "Syötäisiin kakkua", huudahtaa viisivuotias.

Onnistuu!

Ideoita lastenjuhlien tarjoiluun!

Kun meidän Matilda, kohta 13, täytti vuoden, kyselin lähes hädissäni ohjeita kakun tekemiseen. En ollut koskaan tehnyt synttärikakkua! Nykyään rakastan leipomista ja lastenjuhlien suunnittelua emmekä ole koskaan viettäneet lasten synttäreitä missään peuhupaikassa vaan aina kotona. Laskin juuri, että jos jokaiselle lapselle olen pitänyt vain yhdet juhlat, niin se tekee kolmen lapsen kanssa jo 27 juhlat! Jyväskylässä asuessamme pystyimme pitämään vielä erikseen sukulaisille ja kummeillekin tarkoitetut juhlat, joten oikeasti juhlien määrä on paljon enemmän. 

On ihanaa suunnitella tarjoilua ja pohtia kaikkea synttäreihin liittyvää jo hyvissä ajoin. Ymmärrän ja tiedän, että monille lastenjuhlien suunnittelu aiheuttaa jo valmiiksi tilanteen, jossa kaivetaan nitroja kielen alle. Listasin muutamia tarjoiluideoita leipomuksista, joita usein teen. Käytä ihmeessä ideoita!

Makeat kakut ja piirakat

 

 

Parhaat täytekakut syntyvät perunajauhoilla tehdystä pohjasta. Kostutan aina maidolla. Väliin teen rahkan, jossa on kermavaahtoa, maitorahkaa ja vaikka vadelmia, mansikoita tai tummaa suklaata. Maustettuja rahkojakin olen kokeillut. Jos päälle tulevaan kermavaahtoon sekoittaa rahkaa, on vaahto pysyvämpi. Marsipaanista saa kakun päälle hauskan, sileän pinnan. 

Piimähyytelökakkuun tulee muun muassa mangososetta. Ohje tässä postauksessa. 

Jos sinulla on iso pakastin, tee ihmeessä Makea jäädyketorttu, johon tulee marenkia, Daimia ja vaikka vadelmia. Ihanaa! Ohje löytyy Yhteishyvän sivulta täältä.  

Kakun päällä kirjainkynttilöillä Matildan kutsumanimi. Kuvat Matildan Halloween-synttäreiltä.

Meidän perheen suosikkeja ovat jääkaapissa tai pakastimessa tehtävät suklaa-juustokakut, joissa on Digestive-pohja, tuorejuustoa, suklaata, kermavaahtoa ja valkuaisvaahtoa. Tällainen kakku korvaa lähes aina meillä täytekakun. Laitan meidän lemppariohjeen postauksen loppuun. 

Kinderpiirakka on lasten lemppari, mutta leikkaa tarpeeksi pieniä paloja, että et joudu kippaamaan joka lautaselta paloja roskiin juhlien jälkeen (jää enemmän itsellesi). Gluteeniton ohje täältä. 

Mariannetorttu on erilainen ja herkullinen kääretorttu. Suklainen kääretorttu, jonka täytteenä on maustamatonta tuorejuustoa, kermavaahtoa ja Marianne-karkkeja rouhittuna. Yöksi jääkaappiin ja ennen tarjoilua päälle kermavaahtoa ja rouhetta. 

Tiramisu! Lähes aina tehdessäni kokeilen eri reseptiä netistä. 

Jäätelöbaari käy useimmille vieraille hyvin! Muutama laji laktoositonta jäätelöä, eri kastikkeita, karkkeja, marjoja, hedelmiä, nonparelleja, kermavaahtoa ja kenties vohveleita, jos vieraita on suhteellisen vähän ja ehtii pyöritellä palloja. Viitseliäin tekee kaikesta hienon menun ja toimii itse tai antaa päivänsankarin toimia jäätelökioskin tai jäätelöbaarin myyjänä. Vieraille voi jakaa leikkirahoja jäätelökioskia varten. Kioskin voi askarrella isosta pahvilaatikosta. 

Karkkibuffet, jossa karkkeja voi valita kulhoista omaan pussiin tai karkkikioski, jossa päivänsankari myy pikkuruisia popcorn- ja sipsipusseja ja karkkipusseja, jotka on tehty aiemmin valmiiksi. Herkut ostetaan leikkirahoilla.

Marianne-pätkismuffinit. Eri ohjeita netissä. 

Itse tehdyt riisisuklaat riisimuroista. 

 

Suolaiset herkut

 

Pienet parin sormen paksuiset nakkisämpylät minuutiksi uuniin ja väliin keitetty nakki. Tarjoillaan suodatinpussista. Ehdoton suosikki!

Pienet hampurilaiset itsetehtyinä tai valmiina.

Pienet valmiit riisipiirakat ja munavoi.

Kolmioleivät, jotka ovat ihan pieniä ja joissa on hammastikku, jonka päässä on juhliin sopiva koriste. 

Muutaman haukun kokoiset itsetehdyt tai valmiit pikkupitsat lasten lempitäytteillä. 

Hammas- tai cocktailtikut, joissa on itsetehtyjä pieniä lihapullia, prinssinakkeja, kurkkua, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja, juustokuutioita, mozzarellapalloja, ananasta... 

Lohkotut kasvikset ja juurekset ja sipseille tarkoitettu dippi. Vesimelonilohkot.

Kaikenlaiset kinkku-, kala- ja kasvispiirakat, mutta eivätpä niihin lapset yleensä koske. Äidit ja isät syövät kyllä!

Pasteijat, joihin tulee valmistaikinalevyjä, Aura-muruja, kinkkusuikaleita, ananasmurskaa, muna ja pippuria ja paprikajauhetta. Ei vältämättä tosin uppoa lapsiin, mutta aikuiset tykkää.

Kinkku-juustohyrrät, joissa sämpylätaikinan sisällä on esimerkiksi kinkkua, juustoraastetta ja tuorejuustoa. 

 

Suklaa-juustokakku

125 g Digestivejä

n. 50 g voita

125 g tummaa suklaata

2 liivatelehteä

tilkka vettä

2 dl vispikermaa

2 munaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl sokeria

Pinnalle suklaata rouhittuna.

Sulata suklaa, rouhi keksit, sekoita. Vuoraa irtopohjavuoka muovikelmulla (tai oletan, itselläni on silikoninen vuoka aina tässä piirakassa). 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset, sulata suklaa, liota liivatteet kylmässä vedessä. Sekoita tuorejuusto ja sokeri, lisää keltuaiset ja suklaa. Purista liivatteista vesi, sekoita kuumaan veteen. Kaada heti ohuena nauhana tuorejuustoseokseen. Vaahdota kerma, lisää seokseen. Vaahdota valkuaisvaahto, lisää seokseen. Älä vatkaa. 

Kaada pohjan päälle ja pidä yö jääkaapissa. Koristele suklaarouheella ja vaikka mansikoilla. 

Kymmenenvuotissynttärit muuton keskellä

Miltä kuulostaa tällainen yhtälö: pieni koti, jossa on pieni keittiö ja pieni olohuone, muuttovalmistelut alussa, joten tyhjiä ja täytettyjä pahvilaatikoita on siellä täällä ja kymmenvuotissynttärijuhlat täynnä vilkkaita poikia? No, se kuulostaa siltä, että toivotaan, että ei sada kaatamalla, heh! 

Kirjoitimme Henrikin synttärikutsuun, että päälle ei saa laittaa ykkösiä, koska aiomme mennä heti herkuttelun jälkeen kotimme viereiseen metsään pelaamaan lipunryöstöä. Tässä lauseessa yhdistyvät kaikki ne asiat, joita 10-vuotias poika toivoo. Saa laittaa kolmiraitaverkkarit ja t-paidan farkkujen ja kauluspaidan sijaan, saa herkutella ja saa pelata metsässä isolla porukalla. Ihan huippua! 

Henrikin syntymäpäivä on kesäkuun lopussa, joten aina on se pelko, että juhlien aikaan kaikki ovat lomamatkalla poissa kotoa. Saimme onneksemme seitsemän vierasta, joten kymmenen lapsen voimin meillä oli oikein kiva porukka kasassa. Meillä ei ole muuten oikeastaan koskaan sukulaissynttäreitä, koska kaikki asuvat vähintään 150 kilometrin päässä, molemmat isovanhemmat jopa 400 kilometrin päässä, joten me juhlimme aina kavereiden kesken. 

Kun kaikki vieraat olivat tulleet, istuivat lapset rinkiin lattialle. Päivänsankari pyöritti pulloa ja se, keneen pullo osui, ojensi lahjansa. Henrik luki kortin ääneen ja avasi lahjan vieraiden saadessa samalla ihastella. Lahjan ojentanut pyöritti pulloa uudestaan. Minusta tämä on hauska tapa kiittää samalla lahjasta. Me olemme tehneet tätä ihan kaksivuotiaankin juhlissa. Minusta on hassua, jos lahjan saaja repii lahjansa jo eteisessä ja lahja ja lapsi katoavat lastenhuoneeseen niin, että kukaan ei ehdi nähdä, mitä lahjassa oli ja keneltä mikin lahja on. 

Herkuttelujen jälkeen lähdimme metsään. Pelasimme lipunryöstöä säännöillä, joita sovelsimme PartioWikista löytämistämme säännöistä. Koko porukalla oli tosi hauskaa! Juhlamekkonsa rikkinäisiin leggingseihin ja ponchoon vaihtanut balleriinakenkäinen Aava liihotteli kaikkien keskellä kuin metsän keijukainen ja ilmoitti, että on kummassakin joukkueessa pelaajana. 

Toinen peli venyi niin pitkäksi, että yksi äiti oli jo ehtinyt tulla hakemaan lastaan. Yhtäkkiä kaikkien keskeltä ryntäsi keijukaiseni ponchon helmat lepattaen. Hän juoksi hämmentyneiden poikien keskeltä toisen puolen lippu, joka meillä oli pieni huivi, kädessään rajan yli toisen joukkueen puolelle. "Minä voitin", hän nauroi. 

Yhä hämmentyneet, ihanat pojat vain nauroivat. Kaikkien keskellä liihotellut pikkutyttö näki tilaisuutensa tulleen, kun yllättäen löysi toisen puolen lipun. Viis siitä, että hän kuului kumpaankin joukkueeseen. Joku poika oli yrittänyt tulla eteen, mutta pinkki prinsessa vain sujahti ohi. Ihanaa, että pelaajat eivät suuttuneet omien sääntöjensä mukaan pelaavalle pikkusiskolle. 

Hauska päätös loistaville juhlille, joista kaikki poistuivat taatusti herkkukalorit kuluttaneina ja pää märkänä. Niin paitsi minä, kun minä keskityin vain kuvaamiseen syömisen ohella... Onneksi esimerkiksi ihanaa gluteenitonta Kinderpiirakkaa jäi vielä täksikin päiväksi.