Toukokuu on monessa lapsiperheessä todellinen voimainkoitos. Suoraan töistä päiväkodin kautta kotiin, eilinen makaronilaatikko mikroon, lapset äkkiä pöytään, juhlavaatteiden pikainen silitys, nopeat letit tytöille, pojan siistimpien kenkien etsiminen, kameraan muistikortti ja sitten juostaan. Äkkiä, äkkiä, kohta alkaa! Sieltä sitten suoraan sinne toiseen, ehditään just ja just!
Kiireellä päiväkodin ja koulun kevätjuhlaan. Kiireellä partion kevätretkelle, lapsen pianokonserttiin, luokan musiikki-iltaan ja tanssiryhmän esitykseen. Kiire, on mentävä jo! Vaihda nyt äkkiä ne vaatteet! Ei tuota paitaa vaan se siistimpi!
Juhlavaatteiden etsimistä ja silittämistä, lahjojen ja kukkien
ostamista ja aikatauluttamista. Hae sinä lapset, niin minä haen ne kukat
ja parit sukkahousut, muista kamera, ehditäänkö syödä, muista siirtää
se palaveri, nähdäänkö suoraan siellä vai ehditkö kotiin? Nimet
opettajan ja valmentajien korttiin!
Siihen päälle
vielä toukokuun viimeisten viikkojen luokkaretket, joissa on
tavallisesta poikkeava aikataulu ja jonne on muistettava käydä
nostamassa rahaa ja josta lapsi on muistettava hakea siihen ja siihen
aikaan.
Töissä työkaverin läksiäiset ja projektien
viimeistelyt ennen kesälomia. Kun lapsilla on todistukset kädessä, on lähdettävä
kiireellä ajamaan lakkiaisiin parinsadan kilometrin päähän.
Kun
kaikesta tästä on selvitty, voi laittaa Facebookiin kuvia lapsista ja heidän todistuksistaan, stidendeistään ja hymytyttö-patsaistaan ja huokaista
helpotuksesta ja ylpeydestä.
Kiire on etuoikeus
Lapsiperheen kiire on onnellista kiirettä, joka on etuoikeus. On onnellista juosta töistä kotiin, napata lapsi päiväkodin pihalta kainaloon ja istua kohta lapsi sylissään koulun tai harrastuksen kevätjuhlassa kyynelehtimässä vanhemman lapsen taidokasta esiintymistä katsoessaan.
Toukokuu on monelle tahattomasti lapsettomalle vuoden raskainta aikaa. Äitienpäivästä alkaa juhlakausi, jolloin some täyttyy ylpeiden vanhempien kehuilla ja ihanien lasten kuvilla.
Vanhemmilla ja isovanhemmilla on oikeus olla ylpeitä lapsistaan ja kertoa se. Meilläkin koululaiset tekivät niin suuren työn hyvien todistustensa eteen, että saamme olla ylpeitä ihan heidän itsensä takia.
Toukokuussa ajattelen kuitenkin aina heitä, joiden käteen ei juhlamekkoinen pikkutyttö tai kauluspaitainen ja vaaleahousuinen pikkupoika ojenna posket ylpeydestä hehkuen juuri saamaansa todistusta ja käske äidin tai isän katsoa heti ja kehua.
Ollaan ylpeitä lapsistamme, mutta samalla muistetaan, että moni ottaisi valittamamme kiireen meiltä itselleen. Kun kehut lastasi tai lapsenlastasi muille, kehu sopivuuden rajoissa. Sinulla voi olla jotain, mitä joku toinen olisi halunnut myös itselleen.
Ruuhkavuosien kiire on etuoikeus.
Aiheesta lisää: Lapsettomien lauantai: Ei kenenkään äiti.