Vanhempainillat: tuskaiset piinapenkit

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen päiväkodin ensimmäinen vanhempainilta. Miten jännittävää! Siellä toisten vanhempien kanssa tärkeänä nukkekodin keittiön kokoluokkaa olevissa tuoleissa valmiina kirjoittamaan sääntöjä ylös, keskustelemaan ja verkostoitumaan! Päiväkodissa jo, meidän pikkuinen! Täällä jaetaan muiden vanhempien kanssa elämämme parhaita vuosia! Ihanaa! Tossut ja reput, kaappisängyt ja nimikoidut naulakot! Supersöpöä!

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen luokan ensimmäinen vanhempainilta. Täällä sitä nyt istutaan, koululaisen vanhempana. Siinä vieressä istuvat Jaana ja Reetta, kumpikin samalta kadulta, saatiin lapset samalle luokalle. Ajatella, koululaisia jo! Vastahan he syntyivät! Nyt jo istutaan täällä ja puhutaan läksyistä ja iltapäiväkerhoista. Ollaan päästy nextille levelille, nyt meillä iltaisin päällystetään kirjoja ja opetellaan lukemaan. Meidän Ville tosin opettelee jo kertotauluja.

Kolmannen lapsen toisen päiväkodin, perheen päivähoitohistorian yhdeksännen hoitopaikan, ensimmäinen vanhempainilta. Jep jep. Onhan sinne mentävä, että hoitajat näkevät kummankin meidän naaman. On mentävä, koska olemme uusia. On mentävä, koska välitämme ja haluamme mennä. Koskaan emme ole jättäneet yhtään vanhempainiltaa väliin emmekä aiokaan jättää. On kunnia-asia olla vanhempi ja saada mennä työpäivän jälkeen keskiviikkoiltana päiväkodille kello 18.

Odotuksena on kuulla ruoka-, uni- ja loma-ajoista, hakemisesta ja tuomisesta, käsihygieniasta, vaatteiden nimikoinnista, varavaatteista ja kuravaatteiden pesusta. BINGO, kaikki käydään läpi. Näiden lisäksi sivutaan vasua sekä puhutaan uudesta mobiilisovelluksesta, jolla lapset kuitataan sisään ja ulos. Kännykkäasia on selvitetty viidessä minuutissa, kunnes on vanhempien kysymysten aika.

 

Puolen tunnin ajan käydään läpi yksityiskohtaisesti kännykän käyttöä ja sisältöä sekä kännykän turva-asioita, vaikka vanhempien osuus on vain "lätkä kännykkään ja klik". Insinööri-isät innostuvat ja haluavat kuulla lisää. Vanhempien kysymyksille ei näy loppua. Puolessa tunnissa sitä oppii koko pienen pyöreän pöydän lasten allergiat ulkoa, ne kun ehtii lukea kunkin kohdalta pöytälevystä aika monta kertaa vanhempien kysellessä, mitä lukee kännykän näytössä, jonka vain hoitajat näkevät.

Kun arki-iltana istuu kaksi tuntia 110-senttiselle tarkoitetussa tuolissa kuuntelemassa, että kädet on hyvä pestä ja kuumeisena ei tulla hoitoon, alkaa lyhyellekin äidille käydä minituoli epämukavaksi. Syy, miksi vanhempainillat venyvät tuskaisiksi piinapenkeiksi, ei ole hoitajissa tai opettajissa. Vanhempainiltoja venyttävät erityisesti Meidän Tiina -vanhempi, Ope, ope -vanhempi ja Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi.

Meidän Tiina -vanhempi

Meidän Tiina -vanhemmalle tulee opettajan puhuessa usein mieleen oma kullannuppu, minkä hän tuo kaikkien tietoisuuteen. Aina sopivassa välissä hän huikkaa, että "No meidän Tiina on puhunut juuri tuosta..." ja kertoo mielellään pitkänkin monologin. Vanhempi kertoo Tiinan ajatuksia päiväkodista tai koulusta sekä kavereista ja opettajista. Joskus Tiinalla ei mene hyvin, ja vanhempi tuo sydäntäraastavasti kertoen esille Tiinan hyvinkin henkilökohtaisia ongelmia. Usein Tiina kuitenkin tykkää tosi paljon opettajasta, minkä vuoksi Meidän Tiina -vanhempi on vähintäänkin Ope, ope -vanhemman bestis.

Ope, ope -vanhempi

Ope, ope -vanhempi jumaloi luokan opettajaa tai ryhmän lastentarhanopettajaa. Hän ei käytä tästä aikuisesta etunimeä, vaan viittaa innokkaasti ja huikkii "ope, ope" viitatessaan. Hän on opettajan säestäjä, jonka mielestä tällä luokalla on maailman paras ope, jonka ideat ovat häikäiseviä. Hän istuu usein eturivissä, paitsi jos oman mussukan pulpetti on taaempana. Silloin hän saattaa sanoa, että olisihan edempää nähnyt paremmin, mutta voihan hän nyt tässä samalla siivota Pekan pulpetin, että haluaako ope kurkistaa, miten on nyt siistimpi ja työskentely helpompaa. Hän harkitsee, voisiko pyytää opea Facebook-kaverikseen tai jopa yhteisille sauvakävelyille.

Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi

Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi innostuu silloin, kun suurin osa vanhemmista kalpenee. Opettaja mainitsee sanan "leirikoulu" tai "luokkaretki". Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempi alkaa heti tehdä jaettujen opetussuunnitelmapapereiden kulmaan listaa siitä, mitä hän leipoo. Tältä vanhemmalta karkaa mopo käsistä ihan saman tien. Hän ehdottaa myyjäisten lisäksi keksipakettien myymistä, vanhempien osallistumista hyväntekeväisyysjuoksutapahtumaan sekä lasten valmentamista kiertävään sirkustemppuesitykseen, josta perittäisi joku kiva pikku maksu ovella.

Meidän paras luokka -vanhempi

Meidän paras luokka -vanhempi on yhdistelmä Ope, opea ja Myyjäiset ois ihana juttu -vanhempaa. Hän puhuu luokasta kuin opiskelisi siinä itse ja intoilee kaikesta. Hän itse on niin täynnä me-henkeä, että muiden ei ole pakko edes yrittää. Hän kyllä järjestää ja osallistuu! Meidän paras luokka -vanhempi on mielellään esimerkiksi vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja.

Neuloja-vanhempi

Neuloja-vanhempi tekee käsillään koko ajan. Jos hän ei neulo, hän piirtää paperinkulmaan tai näppäilee puhelintaan. Hänen ajatuksensa harhailevat muualla ja pian myös muiden ajatukset, koska hän kilisyttelee pulpetinkanteen puikkojaan. Pahimmassa tapauksessa hän pyytää opettajalta saksia kesken tämän lauseen, että saisi pääteltyä valmiin villasukan. Hän saattaa myös lähteä vastaamaan puheluun.

Olen täällä, koska on pakko -vanhempi

Myyjäiset-vanhemman intoillessa Olen täällä, koska on pakko -vanhempi kaivautuu syvemmälle penkkiinsä. Hänen päässään vilisee kolmen lapsen luokan joulumyyjäisiin leipominen ja tuotteiden myyminen, yhden luokan halloween-discon valvontatehtävät, sählyporukan vessapaperien myyminen ja tapahtumien narikkapalvelu, ensi kesän sukutapaamisen järjestelyvastuu, työmatkat ja -palaverit sekä nuorimman uhma. Hän näkee silmissään syksyn mahatautikierteen sekä läksyistä, luistimista, sisäliikuntavaatteista ja pianoläksyistä muistuttamisen, väsyneet illat ja väsyneet aamut. Hän näkee joulukuun kalenterin, jossa ei tule olemaan kuin yksi vapaa ilta (jolloin hankitaan kaikki joululahjat ja -ruuat), muulloin on harrastusten, koulun, työpaikan ja päivähoidon joulujuhlia. Tip tip, tip tap, tipe, tipe, tip tap ja maistuisiko glögi? Kyllä kiitos, terästettynä.

EVVK-vanhempi

EVVK-vanhempi loistaa poissaolollaan.

 

Jäätävä hiljaisuus

Viimeksi päiväkodin vanhempainillassa kävin läpi lähes nuo kaikki roolit ja päädyin ihan vahingossa Olen täällä, koska on pakko -vanhempaan. Vanhempainillassa kerrottiin, että vanhempaintoimikuntaan tarvitaan kiihkeästi uusia jäsenia. Aktiivivanhemmat ja hoitajat alkoivat innoissaan kertoa, mitä kaikkea vanhempaintoimikunta voisi järjestää lapsille. Olisi hyvä olla myyjäiset, sukkien myymistä, autonrenkaiden vaihtamista ja kirpputoria. Sitten se tapahtui: aloin nähdä lasten harrastusporukoiden talkoot, luokkien myyjäiset ja seurojen jouluesitykset. Vanne alkoi puristaa päätä ja paidankaulus kurkkua.

Minulta lipsahti. Päässäni ajattelin, että olen hauska. Voin kertoa, en ollut. Se oli aivopieru.

‒ Multa valuu jo hiki, naurahdin.

Tuli jäätävä hiljaisuus, kaikki pysähtyivät tuijottamaan järkyttyneen näköisinä. Juuri, kun lueteltiin ihanaa koko perheen tekemistä, jossa verkostoituu ihanasti, keskeyttää joku urpo. 

Lastentarhanopettaja tuijotti minua hämmästyneenä yhtenä isona kysymysmerkkinä.

‒ Sulta valuu jo hiki?

Aloin soperrella, että kolmen lapsen kanssa talkoita riittää. Yritin korjailla, kehuin, että varmasti kivoja retkiä järjestävät. En onnistunut pelastamaan tilannetta. Puheen aloittanut vanhempi sanoi, että retket voidaan järjestää myös niin, että vanhemmat maksavat suoraan eivätkä osallistu. Toinen lastentarhanopettaja katsoi minua ja sanoi, että kyllä kaikki lapset aina pääsevät retkelle, hekin, joiden vanhemmat eivät ole maksaneet tai tehneet mitään.

En minä sitä tarkoittanut! Kyllä minä osallistun, joka ikiseen tapahtumaan olen osallistunut ja mokkapaloja leiponut peltitolkulla. Olen ollut aina yksi aktiivisimmista ja jatkossakin olen, mutta saa minua hengästyttää, jos jo päiväkotiryhmän takia olen lauantain vaihtamassa renkaita! Lauantain!

Olen varma, että olen koko lapsen hoitouran ajan tunnettu hoitajien keskuudessa Hiki-Hannana.

Uuden syyskauden alku vain heitetään viattomien vanhempien päälle kuin jääkylmä suihku. Heti innolla tekemään, muistamaan, organisoimaan ja puuhaamaan yhdessä! Meidän luokka, ihanat myyjäiset, meidän Tiinakin tykkää niin äitikin tykkää!

Tervetuloa vanhempainiltaan, tuohon syksyn odotettuun piinapenkkiin! Varatkaa pari tuntia, puhumme vaatteiden nimikoinnista!

Päivitetty teksti blogini vanhasta osoitteesta viime syksyltä.  


Muokkaus 22.9.2016: Joku lukija huomautti, että unohdin valittajavanhemmat, joille ei kelpaa mikään. Totta! Heitäkin löytyy kyllä joka luokasta yksi. Pessimisti ei nähkääs pety!

#Badmomlista. Blogihaaste!

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Bad moms -leffan, joka kyllä iski todella lujaa monella tapaa. Elokuvassa täydellinen äiti tekee lapsilleen aamupalan, kuskaa kouluun, juoksee töihin ja palavereihin ja töiden jälkeen kauppaan, jalkopallotreeneihin, vanhempainiltaan ja vanhempainvarttiin. Muut äidit kadehtivat hänen täydellistä suorittamistaan. Jossain vaiheessa tämä äiti tajuaa, että hänen elämässään on vain liikaa töitä, liikaa velvollisuuksia ja liikaa univelkaa eikä arvostusta heru mistään.

Äiti päättää tehdä sitä, mitä itse oikeasti haluaa. Hän vetää koko homman ihan läskiksi, mikä näyttää aika kahdehdittavalta. Siis aivan loistava leffa, käykää katsomassa! Todella terapeuttinen keski-iän ja ruuhkavuosien elokuvaistunto.

Uhmaikä vs murrosikä vs keski-ikä

Äitiys menee jotenkin näin:

1.  Tiedät, millainen on hyvä äiti. Pyrit olemaan tällainen. 
2. Pääset siihen hetkeen ja fiilikseen käsiksi keskimäärin kerran vuodessa yhden iltapäivän ajan sekä hyvällä säkällä myös joulupäivänä. 

Meillä kolme eri iässä olevaa lasta kaipaavat kaikki erilaista huomiota, mutta eivät yleensä halua aikaani silloin, kun minulla olisi sitä heille antaa. On sellainen sataan suuntaan revennyt olo jatkuvasti.

Uhmaikä kohtaa murrosiän ja murrosikä kohtaa keski-iän, niin siinä sitä sitten ollaan: pulassa aika usein!

Isossa perheessä on jatkuvasti päällä ajatus siitä, että kun yhdelle kumartaa, pyllistää toisille. Jos vien yhden lapsen hänen suuresta toiveestaan ihan kahdestaan kanssani vaikka elokuviin (tietenkin eri sukupuolta ja ikää edustavat haluavat katsoa kukin eri elokuvia kuin sisarukset), on edessä kaksi muuta vastaavaa reissua. Tosin olen yhä sitä mieltä, että sisaruksia ei voi kasvattaa tasapuolisesti tai tulee hulluksi.

Vaikka kaikki meistä yrittävät olla täydellisiä äitejä, niin emmehän me ole. On jokunen pieni juttu, miksi se täydellisyys ei vain onnistu... 

Valokuvat Valokuvauspalvelu Markku Rintala.

 

Tunnustan teille, miksi olen bad mom.

• Koululaiset tekevät itse aamupalansa ja iltapalansa, koska minun aikani menee omissa ja Aavan aamu- ja iltatoimissa. Näillä aterioilla ei ole juuri koskaan kasviksia, hedelmiä, juureksia tai vihanneksia. Lapset syövät aika usein muroja tai vaaleaa leipää, jos minä tai A. emme huuda väliin, että terveellistä pöytään.
• En nykyään jaksa keittää puuroa, koska Aava syö sitä hoidossa. Muut kyllä tykkäisivät, mutta en vain muka ehdi ja jaksa.
• En jaksa innostua toisen ja kolmannen lapsen kohdalla asioista, joista innostuin esikoisen kanssa. Menen aina vanhempailtoihin, mutta esimerkiksi päiväkodin vanhempainilloissa en jaksa stressata tai hihkua joka himskatin asiasta niin kuin monet muut esikoisen vanhemmat. Hyvin se lapsi pärjää!  Kyllä ne hoitajat osaavat hommansa, älkää nyt joka asiasta kysykö! Jos teillä on noin niin fine, meillä ei ole pakko olla!
• Ahdistun, jos minun pitää mennä sählyotteluun toimitsijaksi, kiertää myymässä mainoksia tai leipoa mokkapaloja luokkaretkeä varten. Vanhempaintoimikunnan kierrän nykyään kaukaa, toisin kuin esikoisen ollessa alaluokilla. Enää en jaksa osallistua neljän tunnin kokoukseen, jonka aiheena on koululaisten ksylitolpastillien tilaaminen (että kyllä vai ei ja miksi ja mitä jos jotkut eivät maksa mutta lapsi ottaa niitä silti kourallisen kerralla).
• En muista kovinkaan usein tarkistaa 10- ja 13-vuotiaan reppuja ja läksyjä. Heidänhän se koulutyö ja vastuu on, ei minun. (Bad mom! Tuhma äiti!)
• Muistan vasta yöllä luistimet, synttärikutsut ja rahakeräykset. Lapsi palauttaa palautettavat paperit usein viimeisenä mahdollisena päivänä. 
• Joskus valmentaja joutuu muistuttamaan, että viimeinen ilmoittautumisaika ensi viikon peliin meni jo, mutta haluaako teidän Yrjö-Petteri nyt kuitenkin tulla.
• En käy joka päivä Wilmassa. Välillä käyn vain kerran viikossa Wilmassa. En hermostu, jos luen merkinnän, että lapsi on joskus unohtanut vihkon kotiin. En soita tai viestitä opettajalle kuin hengen hädässä. 
• Ulkoilen ja liikun liian vähän ja olen vähän someriippuvainen, joten näytän huonoa esimerkkiä. 
• En välttämättä muista antaa lapsille d-vitamiinia joka päivä. Tai siis joka viikko.
• Kassistani ei löydy ksylitolipastilleja kyläillessä eikä ravintoloissa käydessä. Jos purkat ja pastillit loppuvat, ne ovat sitten jonkin aikaa (päiviä) loppu ennen kuin tilaan lisää verkkokaupasta tai muistan ostaa ruokakaupasta. 
• Hermostun liian herkästi. Käyttäydyn välillä huonommin kuin 5- tai 13-vuotias. 
• Olen vähän turhan siivousneuroottinen.
• En askartele lasten kanssa. 
• En todellakaan osaa neuloa lapsilleni villasukkia.
• En opeta lapsilleni sieniä, kasveja ja kaloja, koska en tunne niitä. Kärpässienen, kantarellin ja lohen (kalatiskistä) tunnen. Niin ja mustikan ja puolukan!
• Elokuvaan liittyen: minäkin haaveilen pääseväni kahdeksi viikoksi sairaalaan toipumaan pienestä onnettomuudesta ja katsomaan peiton alle telkkaria. Täydellistä!
• Sata muuta päivittäin eteen tulevaa asiaa. 

Tietenkin listani onnistumisista on pitempi kuin tämä, mutta tässä teille helpotuksen tunteeksi ja samaistumiseksi oma listani. Äidit, erityisesti bloggaavat ja feisbuukkaavat mammat:

 

Haastan teidät tekemään oman Bad mom -listanne! #badmomlista

Linkitä haasteeseen minun blogini, niin lukijat voivat verrata, löytyykö jopa minun listaani komeampaa listaa. Hah, kokeilkaa!

By Pinja -korun arvonnan voittaja

Terveisiä uskomattoman aurinkoisen viikonlopun keskeltä! Nyt avasin ensimmäistä kertaa blogin koko viikonloppuna arpoakseni blogin Facebook-sivulla järjestämäni arvonnan voittajan. 

Palkintona arvonnassani oli By Pinja -silikonikoru, joka on kotimainen, BPA-vapaista silikoni-helmistä ja kestävästä satiininarusta valmistettu koru. Korussa on lukko, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä, joten se sopii hyvin se vauvan äidille että pienen lapsen omaksi koruksi. Korujen idea on antaa pikkukäsille turvallista näperreltävää imetyksen, sylittelyn ja kantamisen ajaksi, jolloin äiti välttyy nipistelyltä ja hiuksista kiskomiselta. Korut sopivat myös pureskeltavaksi hampaiden tehdessä tuloaan. Korut ovat kauniita ihan tavallisinakin koruina.

Arvoin voittajan Random.org-sivustolla. Sivusto arpoi voittajaksi kommentin numero 19. 

Onnea Ida Gardemeister, sinulle lähetetään toivomasi Shiny Twist Smart! Hyvä maku, minulla on muuten juuri sama koru! 

Postaus on toteutettu yhteistyössä By Pinjan kanssa.

DIY: Sängyn maalaus ruskeasta valkeaksi

Meidän kahdessa aiemmassa kodissa lapsilla ei ole ollut omia huoneita, joten meillä on ollut aina kerrossänky. Ostimme Henrikin siirtyessä pinnasängystä isompaan sänkyyn hyvän puisen kerrossängyn, joka on ollut meillä nyt kahdeksan vuotta. 

Täytyy sanoa, että näinä kahdeksana vuotena olen aika usein pysähtynyt tuijottamaan otsa rypyssä kerrossängyn pähkinäsävyä sekä kuluneita kohtia. Kallista ja laadukasta kerrossänkyä ei noin vain vaihdeta erisävyiseen, joten sellainen ruskea sänky meillä on sitten ollut. Kuva vanhasta kodista ja ruskesta sängystä näkyy tässä postauksessa.

No onhan se nyt aika hieno, eikö? Tuolle ihanalle tapettiseinälle ei kyllä raaski laittaa tauluja.

Olen haaveillut sängyn maalaamisesta, mutta lasten ollessa pieniä ei siihen ollut aikaa, ja edellisessä asunnossa ei ollut mitään tilaa, missä maalata. 

Kun nyt muutimme uuteen kotiin, jossa on autotalli, päätin toteuttaa haaveeni ja maalata kerrossängyn. Vaikka lapsilla on omat huoneet, päätimme pitää Aavan huoneessa kerrossängyn. Aava rakastaa leikkiä sängyssä kotia, lueskella ylä- ja alasängyissä ja alasängyssä nukkuessa laittaa yläsängystä roikkumaan päiväpeiton, jolloin hän nukkuu majassa. Yläsänkyyn on näppärä majoittaa myös yökylään tullut kaveri tai serkku.

Koska Aava sai huoneeseensa uudet tapetit ja maalipinnan, en halunnut sinne enää ruskeaa sänkyä. 

Tarvitaan pohjamaali, maali, pensseleitä, maalipesu ja hiomapaperia.

Kerrossänky hiottuna. Jo tässä vaiheessa väri on vaalentunut hurjasti. Katso alkuperäinen sävy tästä postauksesta.

Kerrossängyn maalaus

Näin sain kerrossängystä valkean.

1. Hioin sängyn kaikkialta hiekkapaperilla. Minulla oli imuriin kiinnitettävä hiontalaite, mikä helpotti roskan määrää.  Laite oli kuitenkin manuaalinen. Hioin niin hyvin, kuin jaksoin.
2. Pesin sängyn maalipesulla. 
3. Maalasin yhden kerroksen pohjamaalilla. 
4. Maalasin kaksi kerrosta maalia.  

Ensipuraisu!

Hiekkapaperit maksoivat hiukan alle 10 euroa ja maalit, maalipesu ja pensseli vähän yli 80 euroa. Maalia meni 1,5 tölkkiä. 

En maalannut yläsängyn pohjaa, mikä jäi vähän harmittamaan. Maalia kuitenkin vielä jäi, joten ehkä sen vielä teenkin. 

En ollut koskaan ennen maalannut saati entisöinyt mitään, mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Aikaa meni aika kauan, mutta tykkäsin maalaamisesta. Nyt himoitsen maalaavani puisen tv-tasomme...

Miten olette saaneet kauniisti tuollaiset verhot kiinni alareunasta? Ompelemalla, vain solmimalla vai rullaamalla jonkun rullan päälle? Mistä saisi rullia?

Tapetti Värisilmän Everyday life Graphic lily.

Mitäs tykkäätte muutoksesta?

Lapsi leikkasi itselleen sivukaljun!

Eilen illalla siivoilimme Aavan kanssa yhdessä hänet huonettaan. Ponien, Barbien, Petshopien, villalanganpätkien, nukenvaatteiden ja korujen keskeltä löytyi jostain syystä kynsisakset, jotka pyysin Aavaa viemään vessaan. Huoneen siivottuamme pötkähdimme hänen sängylleen mahallemme, ja aloimme lukea iltasatua täytekakkua tekevästä pupusta ja hänen vaaristaan. 

Keskellä satua, kääntäessäni sivua, näin näkökentässäni jotain outoa. Kohotin kättäni ja kosketin varovasti Aavan hiuksia. Salamana peitin kasvoni käsilläni, puristin silmäni kiinni ja luulen, että ehkä huudahdin. Huusin jotenkin näin: 

"Mitä sä olet mennyt tekemään! Mä en uskalla katsoa!"

Saatoin toistaa parkaisuni, koska myös A. tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut. 

Tyttäremme oli leikannut itselleen sivukaljun. 

 

Hiukset tulivat tielle

Raotin varovasti sormiani ja aloin tutkia tuhoja. Olin aamulla laittanut Aavan alaselkään asti yltäviin hiuksiin ranskalaisen letin, josta, kuten aina, pitkä polkka -mitassa olevat etuhiukset olivat irronneet päivän kuluessa.

Tyttärellämme on nyt nykerretty miniotsis sekä toiselta puolelta korvaan asti yltävä lähestulkoon sivukalju. Etuhiukset, joita olemme kasvattaneet pois huhtikuusta 2013 asti, olivat kuulemma tulleet tielle. Hän sitten ratkaisi ongelman kynsisaksien avulla. Eivätpä tule enää tielle!

Olen kiitollinen letistä, jonka myötä suurin osa hiuksista säästyi. Sivukaljun päälle voi osittain asetella vielä muutamia hiuksia. Huh!

Todistusaineisto piilotettu

Vaikka huone oli ollut sotkuinen, oli todistusaineisto piilotettu. Löysin roskiksesta ison kasan blondia tukkaa - vähän liian ison kasan ja vähän liian karkean kasan. Suurin osa hiuksista olikin pienen kampaajan toisen asiakkaan päästä: myös kampauspääparkaa oli kynitty, vaikka ei yhtä pahasti kuin kampaajaa itseään. 

Kaipa jokainen pikkuinen joskus vähän kokeilee itse leikata hiuksiaan. Pitäähän sitä olla kokeilunhaluinen ja rohkea! Huomenna ehkä jo hymyilen tälle ja vuoden päästä nauran. Onhan tyttäreni ihan ajan hermoilla!

Ystävällinen vaikerrukseni ja valitukseni meni kuitenkin ehkä vähän hukkaan. Vedin henkeä ja kysyin, että mitä hän nyt itse ajattelee, kun katsoo itseään peilistä. 

Lapsen kasvoille levisi onnellinen hymy: 

"Mä tykkään!"

Ps. Parin viikon päästä on päiväkotikuvaus, jossa tämä tilanne sitten tallennetaan hienosti muistoihin ja sukulaisten valokuvakehyksiin. Viime vuoden kuvakaan ei mennyt ihan putkeen... Lue tästä. 

Seuraa Pyykkivuoria somessa - Sisältää By Pinjan koruarvonnan ja alekoodin!

Heippa muuton loppuhulinoista! Tällä hetkellä viimeistelen kerrossängyn maalausta pähkinän sävystä valkeaksi, järjestelemme viimeisiä tavaroita laatikoista kaappeihin ja pohdimme taulujen, hyllyjen, mattojen ja sisustusesineiden paikkaa. Vihdoinkin tässä vaiheessa! Näytän teille joitain kuvia kodistamme, kun on oikeasti valmista. 

Muutostamme voi lukea esimerkiksi tästä postauksesta Muuttaja, muista nämä asiat ja katsoa kuvia esimerkiksi Instagramista @hanna.ylipyykkivuorten. Pyykkivuorten some onkin muuten ollut lähiaikoina kovassa käytössä, kun saimme Ylen kautta mahtavasti näkyvyyttä pohtiessani, annammeko tyttärellemme luvan aloittaa vloggaamisen. Lapsi vloggaa - Lue haastattelumme Ylen ja YleX:n jutuista löytyy tästä.  

Oma omenapuu - saavutettu unelma!

Muistan, miten keväällä järjestin arvonnan, kun Pyykkivuorten Facebook-sivulle tuli täyteen 300 tykkääjää. Aloitin tämän blogin heinäkuussa 2015 ja siirryin Kaksplussan blogiverkostoon tammikuussa 2016. Blogin kasvu on ollut huikeaa, mistä olen iloinen. Olin niin innoissani tuosta 300 tykkääjästä keväällä!

Ilokseni huomasin nyt, että blogin Facebook-sivun tykkääjämäärä on kivunnut jo yli 600:n. Mahtavaa, kiitos! Jos kukaan ei lue eikä seuraa, ei bloggaaminen tunnu järkevältä. Kiitos, että luette ja osallistutte keskusteluun blogin kommenttikentässä ja somessa.

By Pinja -korun arvonta

Lupasin aiemmin, että jos 600 Facebook-tykkääjää täyttyy, järjestän arvonnan, joten nyt on sen aika! Saan arpoa yhdelle lukijalleni erityisesti blogimaailmassa vahvasti näkyvän must have -jutun: By Pinja -korun! Arvonnan voittaja saa valita haluamansa aikuisten tai lasten korun! Kannattaa kurkata valikoima! (Löytyy myös kaltaiselleni mustan, harmaan ja valkean ystävälle ihania vaihtoehtoja!)

Kyseessä on kotimainen silikonisia koruja valmistava yhden äidin ja pienen pojan yritys. Korut on valmistettu BPA-vapaista silikonihelmistä, kestävästä satiininarusta sekä lukosta, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä.

Vaikka korut ovat tarkoitettu pääasiassa imetys- ja kantamiskoruksi, käyvät ne hyvin ihan tavallisiksi koruiksikin. Käy siis kaikenikäisille ihan tavallisina koruina. Lasten versioissa toki on kiva, että koru on turvallinen ja kestävä eikä pieni imeskelykään haittaa mitään. Koruja suositellaan myös vauvan kutittaville ikenille, joten loistava lapsen koru!

Arvontaan pääset osallistumaan näin: 

1. Tykkää Pyykkivuorista Facebookissa: www.facebook.com/ylipyykkivuorten

2. Tykkää By Pinjasta Facebookissa: www.facebook.com/bypinja

3. Kerro blogin Facebook-sivulla tämän blogitekstin kommenttikentässä, minkä lasten tai aikuisten korun valitset, jos voitat.

Viimeinen päivä osallistua kilpailuun on lauantai 10.9.!

 

Alekoodi voimassa tiistaihin 6.9.!

Yli pyykkivuorten lukijat voivat myös tilata itselleen oman By Pinja -korun koodilla YLIPYYKKIVUORTEN, jolla saa koko valikoimasta -10% tiistaihin 6.9. asti. Koodi siis lakkaa voimasta, kun päivä kääntyy keskiviikon puolelle. Kurkista koruvalikoima tästä. Mistä tykkäät eniten?

Postaus on toteutettu yhteistyössä By Pinjan kanssa.

Lapsi vloggaa. Lue haastattelumme Ylen ja YleX:n jutuista!

Lapsi kasvaa teini-iän kynnykselle ja haluaa alkaa vlogata. Lapsen mukaan "kaikki kaveritkin" vloggaavat eli tubettavat eli julkaisevat omalla Youtube-kanavalla julkisia videoita. Videoilla yli 13-vuotiaat (tai nuoremmat aikuisen luvalla) kertovat päivästään, elämästään, itsestään ja arjestaan. Suosituimmilla vloggaajalapsilla on kymmeniä tuhansia seuraajia.

Mitä vastaamme, kun lapsi kysyy, että saako hän aloittaa vloggaamisen? "Et tietenkään", huudamme kitarisat vilkkuen. Vai huudammeko?

Tästä me puhumme joka päivä. Kirjoitin aiheesta postauksessa Annatko lapsesi vlogata eli tubettaa.  Annoin 13-vuotiaan "Matildan" tehdä aiheesta videon, jonka julkaisin postauksessani. Käy kurkistamassa linkistä. 

Ylen toimittaja Satu Krautsuk tarttui aiheeseen ja etsi minulle vastauksia. Lue tästä Ylen uutinen Äiti ei antanut 13-vuotiaan kuvata itseään nettiin - tytär teki nerokkaan videon. Jutussa on haastateltu myös vloggaaja Herbalistia sekä mediakasvattaja Pauliina Mäkelää.

Ylen uutisesta napattu kuva.

Myöhemmin tänään (perjantai 2.9.2016) myös YleX kirjoitti aiheesta oman versionsa: Vanhemmat ovat niin pihalla tubettamisesta, että kieltävät sen - 13-vuotias perusteli vlogihaaveensa äidin blogissa.

Kuva YleX:n jutusta.

Kiitos Yle ja YleX ajankohtaisen aiheen nostamisesta esiin! Kiitos kommenteista, joita olen saanut edelliseen postaukseeni! Kiitos kehuista: hän todella on ihana, taitava, huumorintajuinen, fiksu, innostunut - ja lapsi. Kiitos avusta ja ideoista.

Me vanhemmat pohdimme nyt, miten etenemme. Se, että tämä ei ole pieni juttu, kertonee kai välittämisestä, rakkaudesta, huolesta ja kenties nipottamisestakin. Siis vanhemmuudesta.