Asuin lapsuudessani kahdella eri paikkakunnalla Itä-Suomessa keskellä kirkasvetisintä Saimaata. Mökkimme on näiden kahden kunnan keskellä Savonlinnassa, joka on mielestäni Suomen kaunein kesäkaupunki.
Kuvittele heinäkuinen Savonlinna. Olavinlinna, 1400-luvulla rakennettu linna pienellä saarella kaupungin keskustassa täyttyy upeasta musiikista ja ympäri maailmaa saapuneista oopperavieraista. Torilla mansikat, herneet, lörtsyt ja käsityöt tekevät kauppansa. Tuoksuu paistetuilta muikuilta, aurinkovoiteelta ja jäätelöltä. Terassit ja ulkoilmaravintolat täyttyvät illanviettäjistä ja lomatunnelmasta. Vesi kantaa Olavinlinnasta säveliä kaihoisista rakkauslauluista, ja terassin baarista kantautuu puheensorinan keskeltä kesän kuumimmat hitit. On vaikea päättää, mihin jää, vai jääkö vain istumaan laiturille ja katselemaan vettä, laivoja, kävelysiltaa ja torin kuhinaa.
Höyrylaivat kutsuvat turisteja ja paikallisia mukaan risteilylle lähisaarten ympärille tuuttaamalla kansallisromanttisesti. Innokkaimmat risteilymatkustajat eivät malta irrottaa katsettaan hetkeksikään rantakivistä, koska risteilijän kannelta tiiraillen voi nähdä palasen eksoottisinta ja ainutlaatuisinta Saimaata: saimaannorpan.
Täytyy kuitenkin olla erittäin hyvä tuuri, että näkisi saimaannorpan. Tällä hetkellä on arvioitu norppia olevan 320. Se ei ole paljon. Onneksi esimerkiksi norppien kalaverkkoihin joutumisen estämiseksi on tehty paljon työtä.
Pari kesää sitten Matilda, Henrik ja mummi onkivat mökkimme edustalla soutuveneessä. Oli tyyntä ja hiljaista. Ihan yllättäen nousi aivan veneen vierestä pintaan pyöreä pää, tummat silmät ja pitkät viikset. Onkijoita kurkistettuaan se sukelsi takaisin syvyyksiin. Nestori Miikkulainen, harvinainen, eksoottinen ja sympaattinen ystävä, jonka suojeleminen on ensisijaisen tärkeää, tervehti lomalaisia jättäen heille upean muiston kalastushetkestä.
Itäsuomalaisille saimaannorpat ovat ylpeydenaihe ja tärkeä kotiseudun symboli. Vaikka olen asunut viidessä maakunnassa, on Itä-Suomi silti minussa aina vahvasti mukana.
Mie voin lähtee Itä-Suomesta vaikka kuinka kauas mut Itä-Suomi ei voi lähtee miusta koskaan! Siispä olen ollut innoissani kuin lapsi lelukaupassa, kun olen saanut katsella norppia #norppalivestä. Norppien näkemisessä kiteytyy polttava ikävä kotiseutuun. Samalla #norppalive paljastaa minulle vahvat juureni sekä lämpimät muistot lapsuudesta. Saimaannorpat ovat yhä siellä, missä muistot ja rakkaat ihmisetkin ovat.
Sukupolvikokemus, vain tämän yhden kuukauden, jotain yksinkertaista mutta todella suurta! Olethan muistanut katsoa?
Norppia voi kurkistaa tästä. Jos ne eivät nyt ole kivellä, tule myöhemmin uudestaan. Kyllä ne sinne tulevat!
Ihania, eikö!?
