Lapsen kauhea painajainen

Kello oli soinut juuri kuudelta, mutta en ollut jaksanut vielä nousta. Luin kännykästä kavereiden Facebook-päivityksiä peiton alla yhä makoillen, kun yläkerran portaista alkoi kuului pientä tepsuttamisääntä.

Aava kiipesi sänkyyni maailman rakkain Pupu kainalossaan (lue tästä, Pupu on perheenjäsen) ja mönki peittoni alle.

‒ Näin hyvää ja pahaa unta, hän kuiskasi terävästi. Työnsin kännykän tyynyni alle ja vedin tytön itseeni kiinni.

‒ Jäämies jahtasi vanhempia ja tappoi ne, hän kertoi ihan rauhallisella äänellä kuin olisi pohtinut, että lähdettäisikö ulkoilemaan metsään vai sittenkin leikkipuistoon.

‒ Se ei tiennyt, että mulla oli kahdet vanhemmat. Se tappoi ne toiset. Löysin sut ja "Matildan" (siskon oikea nimi) Kauppahallista. Matilda hämmästyi, kun mä löysin itse sinne! Se oli hyvä, kun mä löysin sut! Otit syliin! Ajettiin koko matka kotiin asti! Pupu oli mukana.

Unen kerrottuaan Aava kömpi peiton alta pois edelleen rauhallisena ja iloisena ja lähti sohvalle lukemaan sarjakuvia. Minä vilkaisin sänkymme viereistä paikkaa, josta työmatkalla oleva A puuttui.

En ollut joutunut nukkumaan ilman miesseuraa. Kesällä 11 vuotta täyttävä Henrik oli tullut yöllä A:n paikalle nukkumaan, kun olin luvannut illalla, että hän saa tulla, jos herää yöllä. Tyynyllä vaalean hiuspörrön vieressä oli ruskea unikoira, vastasyntyneenä saatu pehmolelu. Sitä en ehkä olisi saanut teille kertoa, mutta se on oleellinen osa tätä hetkeä, tätä arkea, tätä väsyttävien ruuhkavuosien ja samalla elämän onnellisimpien vuosien hetkeä. 

Sänky täynnä kylmiä varpaita, pehmoleluja, rakkautta ja hyviä ja pahoja unia.

He ovat vain hetken lainassa. 

Lue myös 

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Saisiko olla jäätelöä? SISÄLTÄÄ ARVONNAN.

Tiedätkö sen tilanteen, kun lapsella enää vain vähän lämpöä tai on meneillään ensimmäinen kuumeeton päivä ja pitäisi levätä, mutta lapsi on täynnä virtaa? Kaikki leikit on jo leikitty ja leffat katseltu. Ulos ei oikein viitsisi mennä, että lapsi olisi varmasti huomenna terve. 

Entäs jos ulkona on lähes 25 astetta lämmintä ja kaikki muut ovat leikkipuistoissa ja rannoilla? Niin tai itse asiassa koulussa, päiväkodissa ja töissä, mutta kuitenkin muualla kuin neljän seinän sisällä kotona... 

Tänään oli niin mahtava ilma, että uskalsin päästää flunssan jälkeen ensimmäistä kuumeetonta päivää viettävän Aavan parvekkeelle. Takapihalle en vielä ennen iltaa päästänyt, että hän ei lähtenyt juoksentelemaan pitkin pihaa. Illalla päästin jo vähän uloskin. 

Levitimme parvekkeelle viltin ja annoin Aavalle yllätyksen, jota olin säästellyt juuri tällaista erikoista hetkeä varten. Tässä tapauksessa täysi kyllästyminen kaikkeen oli sopiva erikoisen hetken määritelmä. 

Kaivoin kaapista puisen Djecon Jäätelökioskin. Aava ryhtyi silmät loistaen tekemään meille tuutteja, joihin sai kuutta erimakuista jäätelöä. Pieni myyjä ilmoitti, että vohvelit ovat sitten vain gluteenittomia tässä kioskissa ja aloitti leikin innosta hihkuen. 

Aika suloinen jäätelökioski ja myyjäkin, vai mitä?

Ei ehkä enää kauan, että naapurinavetan Mansikit tulevat niitylle. Parasta meidän kylällä!

Mitä makua saisi olla? Ne maut lukevat siinä edessä. Kaikkia on, kaikki ovat gluteenittomia.

Okei, mansikka on hyvä valinta!

Pieni toipuja oli hyvin tomera myyjä, joka sai kyllä myytyä minulle ja kuvissa näkyvälle räsynukke-tyttärelleni Veeralle hyvinkin monta tötteröä. Aava itse joutuu lähes aina ottamaan oman jäätelönsä kuppiin, koska gluteenittomia vohveleita löytyy niin harvoin, joten hänelle oli tärkeää, että oli myös kuppivaihtoehto. Sopivat kupit löysimme leveistä kertakäyttömukeista onneksi, joten saimme myös tuon "kuppiin kiitos" -vaihtoehdon.

Jäätelöpalloja oli niin hauska ottaa puisella kauhalla, että minä en saanut myyjän vuoroa ollenkaan. Sain kuitenkin sitten syödä sitä jäätelöä ihan kunnolla! Ennustan, että puisen pakkauksen, iloisten värien ja pieneen käteen sopivan muotoilun vuoksi tämä lelu tulee pysymään leikeissä kauan. Aika näppärä ottaa mukaan vaikka mökille sadepäivän tekemiseksi! 

Veeran suosikki: appelsiinitötterö.

Äiti mä teen sulle vielä yhden tötterön.

Ei kun syö vielä tämäkin!

Kyllä leikkijäätelöitä jaksaa syödä monta, äiti hassu!

Saimme Jäätelökioskin testaukseen entisessä kotikaupungissamme Jyväskylässä olevasta Pienikamarista, jonka kivijalkaliikkeeseen suuntasin lähes aina, kun etsin jollekin syntymäpäivälahjaa. Juttelin Pienikamarin väen kanssa joku aika sitten siitä, miten isossa perheessä saa aika usein olla ostamassa pienille päiväkoti-ikäisille ja kouluikäisille kavereille lahjoja, mutta tuntuu, että halvalla ei saa mitään ja toisaalta että kaikilla on jo kaikkea. 

Pienikamarin väki lähetti meille testaukseen kolme hauskaa kaverilahjaa: Djeco Travel Yhdistä pisteet -tehtäväpohjat, Djecon taikatussit ja Vilac Pussileijan. Aava teki pisteestä pisteeseen -tehtävät hetkessä, koska ne ovat nyt aika kova sana hänelle. Värittäminen vielä jäi vähän kesken, vaikka hän testasikin jo taikatusseja. 

Hetken aikaa tusseilla väritettyämme keksimme niiden idean. Jokaisessa tussissa on erivärinen korkki. Kun väritetyn kohdan päälle värittää pakkauksessa mukana olevalla valkealla tussilla, muuttuu teksti tussin korkin väriseksi! Koululaistenkin piti vähän testailla tusseja koulusta tultuaan. Aika hauskat!

Pussileija on kuulemma ollut nyt aika suosittu lahja vaikka koulukaverille. Leijassa on taskut, joihin tuuli tarttuu, joten leija nousee hienosti. Me emme kuitenkaan avanneet koko pussia, vaikka kovasti teki mieli, koska päätin, että tässä on nyt se lupaamani hauska arvonta! Lupasin aiemmin, että jos saan blogin Facebook-sivulle 300 tykkääjää, järjestän arvonnan. Hip hurraa, tuo määrä on jo kivasti ylittynyt! 

Arvon kaikkien Facebook-tykkääjieni kesken sunnuntaina 29.5. Vilac Pussileijan! Osallistumisaikaa on siis lauantai-iltaan asti! Jos tykkäät jo sivusta, olet automaattisesti arvonnassa mukana. Jos et, liity tykkääjäksi tästä, niin olet mukana! Arvon voittajan painamalla kerran random.org -arvontakonetta sunnuntaiaamuna. Onnea arvontaan!

Kurkista leijan tietoja tästä linkistä!

Postaus on tehty yhteistyössä Pienikamarin kanssa. 

Kännykät parkkiin: tilalle lautapelit

Olen ahdistunut lasten ja aikuisten kännykän käytöstä. On järkyttävää lukea, että kolmevuotiailla on huono sanavarasto, koska aikuiset ovat kiinnostuneempia ruuduistaan kuin lapsistaan. Lapset katsovat illat lastenohjelmia tableteilta ja koululaiset kännyköitään.

Tärkeä osa nykyvanhemmuutta on kerätä laitteet pois, piilottaa kaukosäätimet ja katkaista nettiyhteydet silloin, kun homma riistäytyy käsistä. Mitä on tapahtunut kahden tunnin ruutuajalle? Haluan kasvattaa lapseni ymmärtämään, että internet ja kännykkä ovat kivoja juttuja, mutta niiden käytölle on aikansa ja paikkansa. Haluan viedä kännykät parkkiin ja tarjota niiden tilalle jotain muuta. Lue postaussarjan Kännykät parkkiin aloitusteksti kokonaisuudessaan tästä. 

Kännykät parkkiin: tilalle lautapelit 

Pelataanko teillä lautapelejä? Pelaatko itse? Mitä lautapelejä tiedät? Tunnet varmaan Afrikan tähden, Monopolin, muistipelin ja Trivial pursuitin, mutta olet ehkä korviasi myöten täynnä niitä. Niin minäkin olen. En pelaa mielelläni niistä mitään. On kuitenkin muitakin pelejä.

Koko perheemme harrastaa lautapelien pelaamista. Ison osan kotimme kaappitilasta vievät lautapelimme, joita kyllä kannattaa kerätä. Tunnet varmaan näitäkin:

Kanin loikka, Skipbo, Kimple, Quaridor kid, Mullin mallin maatila, Pingu, Rummikub, Arvaa kuka, Viirun ja Pesosen syntymäpäivä, Namukakku, Uuno, Crazy spaghetti, Build a burger, Castle logix, Atlantis, Alfapet, Muuttuva labyrintti, lotto, domino... Näitä voi pelata hyvin lasten kanssa, mutta heti, kun he aloittavat koulun, voit ottaa heidät opettelemaan vaikka näitä: 

Alhambra, Menolippu, Catanin uudisasukkaat, Carcassonne, Love letter, Port royal, Gang of four, Jaipur, Splendor, Keltis, Mallorca, Dominion, Modern art, Uudet löytöretket, 7 wonders, Matka maan keskipisteeseen, Taivaan pilarit...

Kun koko perhe istuu pöydän ääreen ja ottaa eteen koukuttavan lautapelin, ei kukaan tarvitse kännykkäpelejä. Kokeilkaa vaikka! Laittakaa kännykät parkkiin ja pelatkaa koko perhe vaikka erä Uunoa! Lautapelejä kannattaa myös vaihdella kavereiden kanssa.

Lapset yhdessä pelaamaan

 

Kun 400 kilometrin ajomatkalla mummolasta kotiin sanoimme lapsille, että kännyköihin ei kosketa ennen puolta väliä, nurisivat lapset aluksi. Hetken kuluttua huomasimme, että he olivat pakanneet pelikortit mukaan ja oikeasti pelasivat niillä yhdessä. Ihan mahtavaa!

Yritän rohkaista ja kannustaa lapsia löytämään pelejä, joita he voisivat pelata sekä yksin että keskenään. Aika usein meillä lapset haluavat vain pelata aikuisen kanssa, mutta aina emme ehdi tai jaksa viettää iltaa pelaten. Siispä yritän koko ajan katsella uusia pelejä, joita he voisivat pelata ihan omatoimisesti itse. Siis riitelemättä ja hyvällä tuulella... 

Kävin Aavan ja hänen ystävänsä kanssa lähellä meitä sijaitsevassa Leikkien-lelukaupassa, jossa kännykkäahdistukseni ymmärrettiin täysin. Puhuin yrityksen väen kanssa leikin ja varsinkin pelien merkityksestä ja siitä, että olen kuullut, että jotkut lapset eivät enää osaa leikkiä. 

Kävimme Tampereen ja Pirkkalan rajalla sijaitsevassa liikkeessä ensimmäistä kertaa ikinä. En meinannut saada pikkuprinsessoita pois sieltä! Siis ihana liike! Tytöt juoksentelivat ympäri kauppaa ja kiljahtelivat ihastuksesta. "Mä pyydän nää kaikki joululahjaksi!" "En osaisi ikinä valita!" Leikkienin liikkeessä saa oikeasti leikkiä ja testata monia leluja, joten lähes retuutin neidit väkisin pois ihanuuksien keskeltä, kun oli lähdettävä. 

Meillä lapset myös kyllästyvät äkkiä omiin peleihin eikä siksi lautapelien ottaminen kaapista innosta. Siksipä uudet pelit ovat aina kiva juttu. Saimme Leikkieniltä kokeiluun kaksi hauskaa peliä: Leikkien Jätskin ja  Quadrillionin.

Otimme uudet pelit mukaan pääsiäislomalle mummolaan, jossa olikin hyvin aikaa pelata. Pelasimme lasten kanssa muutaman kerran Jätski-peliä, minkä jälkeen Aava jäi aina leikkimään yksin pelillä. Pelissä jokainen saa jätskivohvelin, jonka päällä on pallo numero yksi. Jokainen pelaaja kääntää vuorollaan yhden edessä olevan pallon ympäri. Tarkoituksena on saada ensimmäisenä kymmenen pallon tötterö aikaan luvuilla, jotka ovat järjestyksessä välillä 1‒49. Jos ykkösen päälle laittaa pallon numero 8 ja saakin ensi kerralla numeron 3, ei väliin saa enää laittaa tätä pienempää numeroa!

Peli oli ihan "ookoo" meistä muista, mutta Aava ihan rakastui siihen. Hän opetteli lukuja innoissaan ja kasasi 49 pallon jäätelöään ihan oikein numerojärjestyksessä. Hyvä ja opettavainen peli pienille siis. Ikäsuositus pelissä on 6+, mutta hyvin menee jo 4-vuotiaallekin.

Leikkien Jätski, saatu blogin kautta.

Haluan koukuttua johonkin muuhun

Löydän usein itseni kännykkä kädessä, kun en oikein jaksa tehdä muuta. En ehdi (tai kenties jaksa tai viitsi) lasten ollessa hereillä oikein lukea kirjaa enkä katsoa telkkaria. Kännykkä on helppo ottaa käteen ja olla silti muka ihan skarppina läsnä. Tai niin luulen...

Olen koukussa kännykkään, mutta haluisin koukuttua johonkin muuhun. Johonkin, johon voisin kenties ottaa lapsetkin mukaan. Luulen, että pääsiäisenä löysin sopivan kohteen. 

Me kokeilimme sitä kaikki. Sitten joku otti sen taas. Toinen tuli viereen. Ensimmäisenä ottanut hermostui, koska halusi tehdä sitä yksin. Aikuiset luovuttivat vuoronsa harmista huokaisten lapsille, mutta lapset eivät vuorostaan noin vain luopuneet. Me teimme sitä kummassakin mummolassa sekä istuessamme kuusi tuntia autossa. 

Loistava, hauska, oivaltava, koukuttava, kännykän toiseksi jättävä Quadrillion! Jokaisella lapsella ja aikuisella pitäisi olla tämä! Oikeasti hauska peli!

Quadrillion-peli, saatu blogin kautta.

Pelissä on neljä kaksipuoleista magneettilaattaa, jotka voi kasata eri tavoin yhteen. Ideana on saada 12 eri muotoista "nappulaa" menemään laudalle niin, että nappulat ovat lautojen kuopissa, mutta eivät eri väristen pisteiden päällä. Mukana on ohjekirja, jossa on eri vaikeusasteisia pelin aloituksia. Peliä voi kuitenkin pelata myös ilman ohjekirjaa: jokaiseen variaatioon on ainakin yksi oikea vaihtoehto.

Siis oikeasti tosi hauska peli! Laitoimme nappulat kangaskassiin, jota yritän nyt koko ajan ujuttaa sohvalla lojuvan lähelle, autoon, säkkituoliin... Hauskaa itsensä haastamista kaiken ikäisille! Ja mikä riemu, kun jopa äiti-ihminen saa kaikki palat kerrankin (elämässään) kloksahtamaan paikoilleen!

Välillä menee ihan sormi suuhun, kun pitää pohtia, mikä menee minnekin. Mummolassa oli aikaa pelata.

Quadrillionia pelataan yksin tai joskus yhdessä, mutta olen myös miettinyt, onko olemassa enää mitään leikkiä, mistä innostuisivat niin eri jutuista kiinnostuneet 4-vuotias tyttö, 9-vuotias poika ja 12-vuotias tyttö. Leikkien näytti, että on. Saimme testaukseen lelun, jolla lapset haluavat leikkiä joka päivä! Oikeasti, sellainen löytyi! Kirjoitan siitä oman postauksen lähipäivinä, nyt on pakko lähteä pesemään hampaita ja mennä nukkumaan, että ei käy niin kuin tässä postauksessa.

Saimme Leikkieniltä myös motivaatiotarroja, joista kirjoitin tässä postauksessa. Vielä on aikaa perjantaihin 1.4. klo 20 asti osallistua tuon postauksen kommenttikentässä tai Instagrammissa @ylipyykkivuortenblogi kahden tarrataulun arvontaan!

****

Leikkien on vuonna 2006 perustettu opettavaisiin leluihin, peleihin ja kirjoihin erikoistunut suomalainen perheyritys, joka myy lelujaa myymälän ja verkkokaupan lisäksi myös leikkien-kutsujen kautta. 

Kannattaa kurkistaa verkkosivut ja käydä liikkeessä, jos asut lähellä. Minä harkitsen Leikkien-kutsujen pitämistä. Olisi hauskaa kutsua kaverit lapsineen kylään ja testata joko pienten leluja tai isojen pelejä ihan sen mukaan, minkä ikäisiä lapsia kutsuille tulee. 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Leikkienin kanssa.