Työssäkäyvän äidin päivä kuvina

Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa päivä kuvina -postauksen. Päivä poikkesi kuitenkin paljon tavallisesta torstaista, koska A. ja lapset olivat yhä joululomalla. Päivästä puuttui siis koululaisten kouluasioista huolehtiminen sekä Aavan aamutoimet ja hoitoon vieminen ja hakeminen.

Heräsin 6.30. Meikkasin, puin, söin yhden ruisleipäpalan ja lähdin 20 asteen pakkaseen kävelemään kahden kilometrin työmatkan. Tavallisena aamuna joudun aina viemään Aavan, joten en voi koskaan kävellä.





Olin töissä kello 8. Vein eväät jääkaappiin ja avasin tietokoneen. Minulla alkoi jo kolmas työsuhde samassa työpaikassa. Työkaveri mainitsi tyttönsä lukeneen Ensimmäinen työpäivä -postaukseni, jonka kirjoitin vuosi sitten aloittaessani työpaikassa ensimmäisen työsuhteeni. Naurattaa yhä se, millaista ensimmäisenä päivänä aina on. Sellaista pientä paniikkia ja kestohymyä. Lue postaus tästä.

Työkaverit ovat sisustaneet huonettani. Huoneessani on muun muassa kolme kasvia, jotka kasvavat koko ajan ja joista osa kukkii. En minä mitään kukista ymmärrä, mutta kauniita ovat.





Söin ruokatunnilla A:n edellisenä päivänä tekemää lihapataa. Kävelin kotiin, jossa olin 16.45. Aava ja Henrik riehuivat sisälläoloon kyllästyneinä. Olivat he kuitenkin ulkoilleetkin, mutta meno oli sellaista "nujuamista". Istuin sohvalle, ja Henrik tunki ihan vain Aavaa ärsyttääkseen syliini. Jäin painijoiden alle.





Meillä A. tykkää ruuanlaitosta ja laittaakin ruuan aina, kun ehtii. Olikin ihan luksusta käydä valmiiseen pöytään. Ruuan jälkeen Aava selaili meidän ehdottomia tämän hetken kirjasuosikkeja: Puluboi ja poni -kirjoja.





Totesin A:lle, että joka aamu ärsyynnyn, kun minulla on liian vähän farkkuja. Päätimmekin lähteä heti Koskikeskukseen Tampereelle, että voisin vihdoinkin ostaa yhdet uudet farkut, joista olen puhunut jo kauan. Koululaiset jäivät kotiin. Aava pikkuinen nukahti autoon, vaikka matka ei ole meiltä Tampereelle kuin reilun vartin mittainen.





Sovitin farkkuja, jopa Freddyjä. Niitä en kuitenkaan ostanut, mutta löysin kyllä ihan hyvät, korkeavyötäröiset farkut. A. lähti etsimään parturia ja minä ja Aava otimme palasen luksusta arkeen menemällä Linkosuon kahvilaan.







Kotona Matilda oli tempaissut ja siivonnut huoneensa laatikoita myöten, mikä oli kyllä mahtava juttu. En olekaan vielä ehtinyt esitellä uutta kotiamme kuin tässä olohuonepostaksessa, joten tässä nyt palanen Matildan huonetta. Ostin farkkujen lisäksi yhden syntymäpäivälahjan, heräteostoksena Koiramäki-kirjan sekä perhekalenterin, jollaista ilman en enää pärjää. Kirjoittelin kalenteriin sovittuja menoja kaikkien kohdalle.









Matilda tyhjensi astianpesukoneen, ja minä kaivoin pakastimesta marjoja iltapalaksi. Aava ja Henrik himoitsivat jäisiä mansikoita. A. soitti pianoa.











A. pesi Aavan hampaat ja minä peittelin Aavan nukkumaan. Tällä kertaa emme lukeneet iltasatua, kun meni vähän liian myöhään. Laskin, että Aavan sängyssä oli 12 pehmolelua. Mahtui kuitenkin tyttökin mukaan sänkyyn. Aavan huone oli taas täynnä päivän aikana syntyneitä taideteoksia.





Peittelin Henrikin nukkumaan. Sain luvan kuvata myös unikoiran, joka on ollut hänellä vastasyntyneestä asti. Kävin sanomassa Matildallekin hyvää yötä.





Pesin hampaat, vaihdoin yökkärin ja avasin tietokoneen. Luin muutamia Kaksplussan blogeja ja katsoin sitten uusimman Elossa 24 h -jakson. Oli luksusta käydä nukkumaan ilman herätyskellon virittämistä. Ihana loppiainen!

Pidätkö tällaisista postauksista? Onko kivempi lukea aihepostauksia vaikka sisustuksesta, ruuanlaitosta, keliakiasta tai lasten ikävaiheisiin liittyvistä jutuista vai tykkäätkö lukea arjestamme? Olen superiloinen, jos jaksat jättää kommentin! 

Villi viikonloppu: halloween, Heureka, valmistujaiset ja säbäturnaus

Mitä enemmän tapahtuu, sitä enemmän olen elossa. Haluan koko ajan saada ympärilleni ihmisiä, ohjelmaa ja tapahtumia. Koska muutimme elokuussa, olemme saaneet tänä syksynä valtavasti rakkaitamme kylään. Meillä on ollut vieraita viikonloppuisin muun muassa Helsingistä, Vaasasta, Jyväskylästä, Rantasalmelta, Savonlinnasta, Punkaharjulta ja täältä kotikylästämme Pirkanmaalta. Laskin, että meillä on yöpynyt jo 19 ystävää ja sukulaista täällä uudessa kodissa. Ihanaa!

On ollu myös viikonloppuja, jolloin meillä ei ole ollut vieraita, mutta silti on tapahtunut vaikka mitä kivaa. Viime viikonloppu oli sellainen. Sunnuntai-iltana tosin tuntui jo, että nyt menee vähän liiankin lujaa.

Perjantaina hain kiireellä Aavan hoidosta ja aloin tehdä ruokaa. Syömisen jälkeen viimeistelin edellisenä päivänä tekemäni mango-piimäkakun ja lämmitin kinkkupiirakan. Tämän jälkeen aloimme valmistautua ystäviemme järjestämiin koko perheen halloween-juhliin. Lähdimme juhliin kello 18.

Oli tosi hauskat juhlat, joissa kaikki yksityiskohdat olivat mietittyjä! Kiitos juhlista Anne ja Jani! Olimme kotona vähän ennen yhdeksää, minkä jälkeen aloimme silittämään juhlavaatteita ja pakkaamaan laukkuja. Aava toki meni kiireellä nukkumaan.

Aamulla kello 9.20 olimme kaikki autossa ja matkalla kohti Vantaata ja Helsinkiä. Voin kertoa, että tupeerauskampaukseni purkaminen kesti hetken... Laitoin autossa Instaan kuvan, johon kirjoitin, että kyllä jokaisen äidin pelastus ovat kunnon yöunet ja suoristusrauta. Heh!

Pääsimme perille Vantaalle, jossa menimme Tiedekeskus Heurekaan. Saimme ystäväperheeltä liput, koska he eivät ehtineet käyttää lahjaksi saamiaan lippuja. Iso kiitos vielä kerran Pia! Meillä oli tosi hauskaa tutkia ja kokeilla kaikkea mahtavaa! Uusi talviurheilunäyttelykin oli tosi kiva.

Lähtiessämme vaihdoimme Heurekan vessassa juhlavaatteet muiden kävijöiden kummastukseksi, ja ajoimme Helsinkiin A:n veljen valmistujaisiin. Näimme siellä pienen serkun, monta setää, lasten isoäidin ja ystäviäkin. Kiitos juhlista J. ja S.!

A. jäi sovitusti viettämään Helsinkiin juhlien jatkoja, ja minä ja lapset ajelimme pimeyden keskellä kotiin nukkumaan.

Aamulla minä, Henrik ja Aava lähdimme naapurikylään Henrikin säbäturnaukseen. Siinä samalla tein päivän ensimmäistä metatyötä: Matilda kutsuttiin extempore mukaan uimahalliin, mitä varten pohdin käteisvaroja ja ruokailuaikatauluja. Ison lapsen kohdalla on jo se kivaa, että lapsi pakkaa itse tavaransa.

Henrik lähti verryttelemään, ja minä ja Aava kiipeilimme pihalla kiipeilytelineissä. Istuin hetken keinussa ja huomasin, että kenkäni ovat vähän rikki (joten täynnä kiviä!). Ilman puolen tunnin pakollista odottelua sellaisia asioita ei ehdi huomata.

Ensimmäisen pelin jälkeen ajoimme kiireellä kotiin, jossa tein ruokaa, söimme, käskin lapsia siivoamaan tavarat huoneensa lattioilta (lapset säilyttävät tavaroita lattioilla, lue tästä) ja aloitin imuroimisen. Kohta ampaisimme jälleen kohti turnausta.

Aava katseli hetken peliä ja tuli sitten mankumaan puhelintani. Annoin periksi. Kysyin jännittävän pelin jälkeen, kun viimeiset minuutit koko yleisö ulvoi oman joukkueensa nimeä tasatilanteessa, että kumpi voitti pelin. Aava kysyi, että minkä pelin. Heh. Henrikin joukkue voitti molemmat pelit, ja Henrik teki puolustajan paikalta upean maalin!

Huomaatteko muuten, että kynsisaksilla leikatut etuhiukset (lue!) ovat jo vähän kasvaneet ja että Tähkäpää-kampauksesta on luovuttu! Sain leikata hänen takkutukkaansa 15 cm!

Olimme kotona kello 17. A. oli juuri tullut kotiin ja oli jatkamassa imurointia. Palasin päivän metatöihin. Matildan oli pakko tehdä juuri sinä iltana harjoittelusalaatti ja -sämpylät kotitaloustunnin näyttökoetta varten, mutta meillä ei ollut kaikkia aineksia, koska unohdin ne aiemmin ostaessani lähipäivien ruokia ja halloween-juhlien leivontatarvikkeita. Ryntäsin kauppaan sovittuani A:n kanssa, että hän neuvoo tuon vanhempien kanssa tehtävän harjoitteluruuan ja minä lähden Henrikin kanssa jakamaan säbäjoukkueen yhteistyökumppanin mainoksia...

Heitin ruuat kotiin, nappasin pojan mukaan ja lähdimme kahdeksi tunniksi juoksemaan kerrostaloja ylös ja alas. Huh, tuli kuuma, mutta meillä oli hauskaa. Jo kolmatta syksyä samoja kerrostaloja juostessamme osasimme odottaa tiettyjä hassuja sukunimiä ovissa, joten hihittelimme ne bongatessamme. Myönnän: minunkin huumorintajuuni uppoaa ihan loistavasti se, jos jonkun sukunimi on Jortikka.

Tulimme kotiin kello 20.30. Matilda oli tehnyt upeaa Rapeaa parmankinkkusalattia ja meheviä sämpylöitä. Taitava tyttö! Illalla taittelimme hetken lakanoita ja minä käsittelin muutaman kuvan.

Ihana viikonloppu, mutta ehkä pikkuisen liikaa ohjelmaa sunnuntai-illalle.

Mites teidän viikonloppu meni? Onko teillä tulossa halloween-juhlia? 
 Ps. Haluatko lukulistallesi uusia blogeja tai kiinnostaako pikkulapsiperhearki? Tykkää Kaksplussasta Facebookissa! Kurkista tästä. :) 

Päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, muuttopuuhiin ja nukkumaan... Päivä kuvina.

Täällä tehdään ihan täysillä kahta työpäivää joka päivä. Aamulla töihin, töistä kotiin laittamaan ruokaa, kotoa talolle repimään tapetteja ja purkamaan laatikoita ja sitten nukkumaan. Kuvasin tänään pitkästä aikaa muutamia kännykkäkuvia pitkin päivää. Tässä meidän torstai muuton keskellä.

7.15. A. on jo töissä ja koululaiset aamupalalla. Aava lukee alakerrassa muuttolaatikoiden ja rullattujen mattojen keskellä Muumimaailman esitettä.



7.37. Pyydän ensimmäiseen koulupäivään valmistautuvan neljäsluokkalaisen ja seiskaluokkalaisen parvekkeelle kuvaukseen. Tyypeillä on hyvä fiilis, he tanssivat ja ilmeilevät. Saan yhden vakavan poseerauskuvankin. Eka koulupäivä, jännää!



7.52. Minä ja Aava lähdemme kohti päiväkotia.



8.06. Aava jää iloissaan aamupalalle eikä edes näy vilkuttamassa ikkunassa. Hyvä niin!



8.17. Töissä.




9.48. Kymmenen minuutin päästä puhelinhaastattelu mielenkiintoisesta aiheesta. Saan loistavia kommentteja. Se on aina siistiä, kun ei tarvitse nyhtää vastauksia, ja kun jutun otsikkokin annetaan kuin kukka kämmenellä.



12.07. Elämme niin muuton keskellä, että en ehtinyt tehdä eväitä. Tyydyin tällä kertaa läheisen kaupan eineshyllyyn.



12.38. Työpaikan ruokailutilassa olevan Aamulehden sääpalsta ei lupaa hyvää. Eihän nyt pitänyt olla vielä syksy!



16.12. Aava ei malta lopettaa keinumista. Saan hänet lopulta mukaani, kun lupaan kantaa reppuselässä autoon.



16.30. Olemme siivonneet kirpparilla myyntipöytäni. Totean, että ei enää ikinä. Tavara ei vain liiku tällä tavalla, ei ainakaan meidän myyntiartikkelimme. Samat tavarat siivosin kuin eilenkin.



16.44. Aava haluaisi ostaa tämän pöydän tyhjäksi.



18.19. Tässä välissä on syöty, juteltu koululaisten kanssa kaikki koulukuulumiset, pakattu muutama pahvilaatikko, täytetty auto ja pyydetty Aavalle ystävä mukaan. Vihdoinkin uuden kotitalon pihassa!





18.20. Puran autosta tavaroita. Kuvaa ottaessani repeän spontaanisti. Laatikon päällä lukee Hannan ja kyljessä lukee rehellisesti VIINAT. Kyllä siellä ihan minun papereitani on eikä mitään Kossuja ja vodkaa. Laatikon edellinen omistaja on pitänyt huolta, että laatikon sisältö on kaikkien tiedossa.



18.27. Yritän mahtua sisään.



18.31. Henrikin huoneen tapetit on irrotettu ja Aavan huoneessakin työ on jo pitkällä. A. on ollut hommissa jo puoli tuntia ennen meidän tuloamme. Kummassakin huoneessa oli kolme tapettia päällekkäin! Postaan tapettiurakoista myöhemmin lisää.





18.37. Tytöt leikkivät laatikoiden keskellä jo ties kuinka monetta päivää. Täydellinen ratkaisu lastenhoito-ongelmaan ottaa aina paras kaveri mukaan!





19.05. Puran laatikoita ja siirtelen tavaroita. Aava ottaa minusta yhden kuvan. Hän voikin olla jatkossa hovikuvaajani. Ei tarvitse niin murehtia, miltä kuvissa näyttää, heh.







19.23. Aava ja ystävä syövät keittiön lattialla iltapalaa.



20.45. Ihan liian myöhään neiti sängyssä. Näin mennään nyt hetki, että saadaan muuttoa eteenpäin. Vaan jospa huomenna ehdittäisi vanhaan kotiin nukkumaan jo kahdeksalta.





21.15. Koululaisten kanssa muutama sana ja heidän nukkumaan peittely

21.30. A:n kanssa taittelen kasan lakanoita ja avaan sitten tietokoneen. Yritän ehtiä nukkumaan vielä tämän päivän puolella...