Keliaakikkolapsen kiukku

Olimme ravintolassa syömässä joku aika sitten. Aava oli kiukunnut jo kauan kaikkea, ja kun tuli meidän vuoro tilata, keskeytti hän koko ajan tilaamiseni. Kun olin saanut tilattua, kertoi hän, mitä asiaa oli ollut... Kirjoitin tästä juuri ryhmäblogiin Arjen murusia, jonne en olekaan ehtinyt kirjoittaa aikoihin. Jos keliakiajutut kiinnostavat, etkä ole vielä lukenut toista blogiani, kurkista blogia tästä.

Huomaan odottavani koko ajan, että saadaan lehmät laitumelle. Ihan kohta, ihan kohta! Lue meidän lehmistä tästä. Kuva ei sovi postaukseen, mutta sopii tämän päivän fiilikseeni. Kohta on kesä!

Aava ei ole erityislapsi, mutta on erityisen ihana. Normaalissa arjessa keliakiaa ei huomaa, mutta lähestyvät kaverin synttärit ja toukokuinen matkamme Kreetalle mietityttävät. Olisi tärkeää, että lapsi ei kokisi itseään erilaiseksi ja ulkopuoliseksi ystäviinsä ja sisaruksiinsa verrattuna. Ei arkena eikä varsinkaan juhlan aikana.
 
Kävin juuri Aavan ja hänen serkkunsa kanssa karkkiostoksilla. Serkku osoitteli jokaista näkemäänsä sokeripitoista tuotetta lakuista karkkipusseihin ja kyseli innoissaan, että valitaanko tuo tai tuo tai tuo. Aava odotti hiljaa, että minä näytän, minkä hänelle sopivan tuotteen löydän... Muistin Aavan sairauden ja erilaisuuden selkeämmin, kun katselin innosta hyppivää serkkua ja hiljaa odottavaa keliaakikkoa.

Jos ajatukset lapsen sairaudesta kiinnostavat, lue helmikuussa kirjoittamani postaus Taistelen lapseni terveydestä kynsin ja hampain.

Nyt alan valmistella Matildan kanssa postausta, jonka julkaisen tänään illalla tai huomenna. Pysy kuulolla!