Ihanaa, vihdoinkin saimme olohuoneeseemme sen, mitä olen ajatellut jo muutaman vuoden ajan. Saimme vihdoinkin ostettua uuden tv-tason!
Meillä on olohuoneessa ja olohuoneen vieressä olevassa meidän takkahuone-makuuhuoneessamme väreinä valkoinen ja harmaa. Kaiken tämän keskellä on loistanut kuin huutomerkkinä ruskeansävyinen tv-taso. Lue tästä postaus olohuoneestamme, jossa näkyy vanha tv-taso.
Ostimme kokopuisen tv-tason Jyväskylästä vuonna 2002 eli huikeat 15 vuotta sitten. Tv-taso oli tukeva ja ihan kiva, mutta aikansa kutakin. Tason luukun lasi oli rikki ja maali halkeillut. Eikä sen sävy tosiaan sopinut meille enää yhtään...
Bongasin Jyskin esitteestä korkeakiiltoisen, valkean tv-tason, joka oli tarjouksessa puoleen hintaan. Ei tarvinnut enempää miettiä: 124 euron hinnalla tv-taso lähti heti mukaamme mentyämme sitä katsomaan.
Vaikka olohuoneessamme olevat Ikean Liatorp-sohvapöytä ja -astiakaappi eivät ole korkeakiiltoisia, olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Kivalta näyttää mielestäni! Nyt koko olohuone tuntuu ihan uudelta, kun ruskea taso lähti pois.
Lahjoitimme vanhan tv-tason pois Facebookin lahjoitusryhmän kautta. Ihan mahtavaa, että joku saa iloa meidän turhasta tavarasta ja hakee vielä sen heti pois meiltä. Loistava juttu!
Mistä huoneestamme haluatte nähdä seuraavaksi kuvia? Vai kirjoitanko 5-, 10- tai 13-vuotiaan elämästä tai jostain muusta asiasta, jota mietit itse tällä hetkellä liittyen ruuhkavuosiin tai vanhemmuuteen?
Tapetti Värisilmän Everyday life Graphic lily, saatu blogin kautta.
Miten voi sisustaa kaikkea prinsessoihin liittyvää, voimistelua, tanssimista, piirtämistä ja pehmoleluja rakastavan viisivuotiaan tytön huoneen? Miten sisustaa niin, että näyttää kivalta ja juuri siltä, mistä sekä tyttö että vanhemmat tykkäävät? Miten sisustaa niin, että huone on kiva nyt, parin-kolmen vuoden päästä ja vielä varhaisteininäkin?
Aava sai kotimme isoimman makuuhuoneen, jossa on iso vaatehuone. Huoneessa oli siniset, maalatut seinät sekä yhdellä seinällä kukkatapettia. Päädyimme maalaamaan seinät valkoisiksi ja tapetoimaan yhden seinän Everyday life -tapettimalliston Graphic lily -kuitutapetilla. Valkeat seinät ovat ajattomat ja meille sopivat, joten päädyimme niihin. Lue tästä postaus siitä, miltä huoneessa näytti ennen tapetointia ja sen jälkeen.
Puolapuut ja voimistelurenkaat Suomen Voimistelutuote. Saatu blogin kautta.
Entisessä kodissamme tytöt asuivat samassa huoneessa ja Henrik omassa huoneessaan. Jos emme olisi muuttaneet, olisi Henrik samoihin aikoihin vaihtanut Aavan kanssa samaan huoneeseen ja Matilda saanut taas oman huoneen.
Pohtiessamme muuttokuvioita talokaupat tehtyämme päätimme säästää tyttöjen huoneessa olleen kerrossängyn Aavan huoneeseen. Sänky on tukeva ja laadukas eikä vie yhtään ylimääräistä tilaa huoneesta, vaikka huoneessa onkin nukkumapaikat kahdelle yhden sijaan. Näin meillä on aina valmiina vierassänky vaikka serkkujen tai ystäväperheen vierailua varten. Aava itse tykkää nukkua alasängyssä, joten ylhäällä nukkuu yleensä vain suuri pehmoleluperhe. Maalasin sängyn muuton keskellä pähkinästä valkoiseksi. Lue DIY kerrossängyn maalaus -postaus tästä.
Alussa Aavan sängyssä oli Ikean valkoiset päiväpeitot, mutta kun olin katsellut jo muutaman kuukauden valkoista sänkyä, seinää ja päiväpeittoa, päätin tuoda huoneeseen väriä värjäämällä päiväpeitot pinkeiksi. Huoneen ilme muuttui hetkessä tyttömäisemmäksi. Lue tästä postaus DIY: Värjää prinsessalle pinkki päiväpeitto halvalla.
Aavan huoneessa onkin nyt lähinnä vain valkoista ja pinkkiä. Huoneen värimaailman saa halvalla ja helposti vaihdettua verhoilla, tyynyillä ja sängynpeitolla, joten kun pinkin aika on ohi, otamme avosylin vastaan uuden värimaailman. Saa nähdä, onko se isosiskon (ja äidin) tavoin mustaa, valkeaa ja harmaata vai jotain ihan muuta.
Yksi kotimme parhaista asioista ovat vaatehuoneet. Aavan vaatehuoneeseen mahtuu paljon vaatteita sekä leluja ja pelejä, mikä helpottaa siivousta, vähentää pölyjen määrää ja auttaa lasta keskittymään yhteen leikkiin kerrallaan. Tällä hetkellä Aava tosin kantelee pehmoleluja ympäri kotia, temppuilee Suomen Voimistelutuotteen puolapuissa ja renkaissa, piirtää ja lukee. Muita leluja ja leikkejä ei olekaan aikoihin näkynyt.
Varsinkin äskettäin kattoon saadut voimistelurenkaat ovat ihan huippujuttu. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla hän pyytää saada ottaa aamu- tai iltaroikunnat ja -kiepit.
Tällä hetkellä huone ei kaipaa mitään uutta juttua. Myöhemmin vuorossa on koulupöydän hankinta, mutta ei sillä vielä eskarivuonna ole kiirettä. Vielä riittää tuo pieni pöytä.
Millainen värimaailma teidän lastenhuoneessa on? Oletko miettineet sisustaessa lasten kasvua ja mieltymysten muuttumista?
Ilman ystäviä ei kukaan selviäisi tästä elämästä. Jokainen tarvitsee edes yhden ystävän. Parasta on, jos vähän joka asiaan löytyy tietty ystävä, jolta saa tukea, apua ja rohkaisua juuri siihen tilanteeseen. Välillä haluaa saada ystävältä ymmärrystä, välillä kunnon potkun takamukselle.
Ystävä on ihminen, joka iloitsee puolestasi, ikävöi sinua ja ajattelee sinua ja jota ilman et olisi enää sinä.
Lapsuudenystävä
Lapsuudenystävä tuntee sinut ihan kokonaan. Hän on paras peilisi, tukijasi ja kannustajasi. Lapsuudenystävääsi et voi huijata mitenkään missään asiassa. Hänen kanssaan sinun kannattaakin olla väleissä, koska hän tietää liikaa. Tämä ystävä muistaa, millaisen permanentin halusit ala-asteella etuhiuksiisi. Vaikka itse haluaisit unohtaa monta kasvuusi liittyvää yksityiskohtaa, hän ei unohda. Hänellä on myös valokuvia aknestasi, ripsivärillä värjäämistäsi kulmakarvoistasi sekä mauttomista farkuistasi, jotka saadaksesi lähes myit mummosi.
Lapsuudenystäväsi tietää, keneen olit ihastunut milloinkin aina viidennestä luokasta eteenpäin. Hän muistaa ensimmäiset kaljoittelusi ja ehdottoman jyrkät ja vahvat mielipiteesi eri asioista kultakin elinvuodeltasi. Ystäväsi tuntee myös perheesi historian ja niin tunnet sinäkin hänen. Parhaassa tapaksessa myös hänen perheensä on sinulle kuin toinen perhe.
Opiskelukaveri
Opiskelukaverisi jakaa kanssasi muistot opiskeluaikojen viinapokerista, pitkistä keskusteluhetkistä paikallispubissa ja opiskelupaikan kahvilassa ja luentojen tylsyydestä, hauskuudesta ja mielekkyydestä. Hänen kanssaan voit innostua ammatinvalinnastanne tai yhdessä angstata, kun opiskelusateenkaaren päästä ei löytynytkään aarretta.
Työkaveri
Työkaveria tarvitset jakamaan arjen kommellukset, antamaan vertaistukea työarkeen sekä piristämään kahvihetkiä ja ruokatunteja. Työkaveri on usein ainoa ystävä, jota ehtii arjessa tavata, joten on onni, jos työpaikalta löytyy ihminen, jonka kanssa synkkaa.
Naapuriystävä
Naapuriystävä on kultaakin arvokkaampi. Hän lainaa leivinpaperia, kun päätät leipoa sämpylöitä iltapalaksi kello 22. Hän ottaa lapsesi hoitoon, kun arki-illan tetriksen palikat eivät meinaa loksahtaa kohdilleen. Hän käy kastelemassa kukkasi, ruokkimassa kultakalasi ja poimimassa postisi, kun et ole kotoa. Naapuriystävän kanssa tulee todennäköisemmin lähdettyä lenkille kuin yli kilometrin päässä asuvan ystävän kanssa.
Lähellä asuva vertaistukiystävä
Lähellä asuva vertaistukiystävä on hetken vierelläsi vaikkapa lasten ollessa pieniä. Tapaatte esimerkiksi leikkipuistossa tai perhekerhossa. Hänet voit tavata vaikkapa jossain lyhyessä koulutuksessa. Hän on tärkeä sen hetken ajan, kunnes on aika mennä elämässä eteenpäin.
Harrastusystävä
Harrastusystävä kannustaa sinut kanssaan lenkille, salille, kitaratunnille tai teatteriin. Hänen kanssaan tulee lähdettyä varmemmin kuin ilman häntä.
Intohimon jakava ystävä
Saman intohimon jakava ystävä ymmärtää, että neuloosin iskiessä voi tehdä villasukkia kolmeen yöllä. Hän kyttää puolestasi verkkokaupan alea, että saat lapsellesi juuri oikean paidan, joka maksaa yhtä paljon kuin puolen viikon ruokaostokset. Yhdessä voitte intoilla laihdutuskuurista, puutarhanhoidosta, hiihtämisestä, luomutuotteista, kasvissyönnistä, moottoripyöristä, koirista, matkailusta Espanjaan, baareissa käymisestä... Teitä yhdistää asia, joita muille ei edes kannata alkaa selittää. Te ymmärrätte toisianne puolikkaasta sanasta.
Elämänarvot jakava ystävä
Samanlaiset elämänarvot jakavan ystävän kanssa jaatte ymmärrystä esimerkiksi siitä, että koti on aina siisti tai että koti on aina sotkuinen. Teitä yhdistää esimerkiksi usko tai ateismi. Te kasvatatte lapsianne samalla tavalla tarkkoihin rutineihin tukeutuen tai boheemisti pöydän alla syöden. Olette samaa mieltä elämän suurista kysymyksistä ja elämän suunnasta.
Yhteisen huumorin jakava ystävä
Mikä ikinä teitä naurattaakin, pitäkää siitä kiinni. Tähän arkeen tarvitaan ystävä, joka laittaa pikkutuhmia meemejä puhelimeesi kesken työpäivän tai joka saa tavatessanne sinut nauramaan niin, että alat ennen tapaamistanne ihan tosissasi katsella Tena-hyllyn tuotteita.
Someystävä
Someystävä jakaa vertaistukea erilaisissa elämänvaiheissa. Erilaisista Facebook-ryhmistä voi saada ystäviä loppuiäksi tai sitten he ovat läsnä vain sen hetken, kun tarvitsette toisianne. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi vauvanodotusryhmät, laihdutusryhmät, sairauksiin liittyvät ryhmät tai vaikka ryhmät, joissa puhutaan bändin fanittamisesta, ruokavaliosta, harrastuksesta tai vaikka tietystä koirarodusta.
Toivottavasti omistat jonkun jostain näistä ryhmistä tai mahdollisimman monista niistä! Hyvää ystävänpäivää jokaiselle, joka on jonkun ystävä! Sen parempaa lahjaa ei voi toiselle antaa kuin ystävyys.
Antti P., Pia J., Minna J., Annukka M., Elina V., Marja K., Kaisa T., Maiju M., Tiina R., Anne L., Veera V., Elisa R., Saija L., Anna R., Mari L., Heli K., Reetta-Liisa M., Taru L., Taru L., Pilvi V., Juha S., Jukka K., Suvi P., Hanna-Maria P., Marika H., ja kaikki te muut, jotka tästä äkkiä unohdin... Love you all! Ilman teitä en olisi kokonainen. Kiitos, että pysytte vierellä vaikka tunnette minut kokonaan. Ihanaa ystävänpäivää!
‒ Silloin, kun minä olin vielä vehnä, niin silloin minä sain syödä näitä. Äiti, tykkäsinkö minä ihan kauheasti näistä silloin?
‒ Näitä me ei varmaan voida ikinä ostaa, hän sanoo ja vastausta odottamatta jatkaa matkaa jättäen kaupan hyllyyn muropaketin, jossa on Frozen-elokuvan prinsessat kyljessä.
Niin rakas. Luulen, että et syönyt niitä silloin kaksivuotiaana, kun olit vielä omien sanojesi mukaan vehnä eli elimme aikaa, jolloin et ollut saanut vielä keliakia-diagnoosiasi. Ei, en ostaisi sokerisia muroja vaikka olisitkin vehnä, vaikka niissä onkin ihania prinsessan kuvia, joten jatketaan vaan matkaa.
Gluteenittomat keksit vain aikuisten makuun
Tiedätte varmaan, miltä keksihyllyt kaupoissa näyttävät? Iloisia,
värikkäitä ja houkuttelevia keksipaketteja aina prinsessakekseistä
autokekseihin ja suklaakekseihin. Sitten on se gluteenittomien tuotteiden kohta,
joka on ehkä 1/15 osa koko hyllyn tarjonnasta. Ne keksit ovat yksivärisiä ja tylsiä.
Ainoa
harmittava asia koko keliakia-sairaudessa on se, että Suomessa myynnissä olevat
gluteenittomat keksit, murot ja myslit ovat aina tarkoitettu aikuisten
makuun. Pakkaukset ovat yksivärisiä eikä niissä ole yhtään kuvia, vain
tekstiä. Keksit ovat ihan hyviä, mutta ulkonäöltään yksinkertaisia ja pelkistettyjä.
Keliakia on meille ihan tuttu juttu, joka ei harmita, itketä, kiukuta
tai mietitytä. Aavan ruoka on ihan samannäköistä ja makuista kuin
muillakin. No problem. Mutta silti: hän on lapsi ja koko yhteiskuntamme on täynnä lapsille suunnattuja tuotemerkkejä. Kaikki paitsi gluteenittomat tuotteet, jotka ovat suunniteltu vain aikuiseen makuun.
Vaaleanpunaisia pupukeksejä!
En tarkoita, että ostaisin kenellekään lapsistamme sokerisia keksejä tai muroja tuosta noin vain, mutta kyllä ne juhlahetkiin kuuluvat. Mikäs sen ihanampaa kuin valita värikkäitä keksejä ystävän tullessa kylään tai kun järjestetään omia syntymäpäiviä. Se vasta on juhlaa!
En ole törmännyt Suomessa missään gluteenittomiin viljatuotteisiin, jotka olisi suunniteltu lapsille. Miksi en? On mahtavaa, että gluteenittomia tuotteita löytyy, kiitos siitä, mutta miksi markkinoilla ei ole edes yhtä keksipakettia, jossa olisi Aavan toiveen mukaan vaikka paketin kyljessä kissan, pupun tai prinsessan kuva ja jossa olisi vaikka kuorrutteena jotain ihanaa vaaleanpunaista?
Ulkomailla ollessamme ostamme omat tuliaiset kotiin aina ruokakaupasta. On ihan mahtavaa löytää kaupoista iloisia paketteja iloisenmuotoisilla kekseillä täytettynä. Viime joulukuussa ostin Aavalle Unkarista hainmuotoisia keksejä. Hän oli tosi onnellinen!
Keksit Budapestista. Vai ovatko nämä muroja? En tiedä, mutta kelpasivat hyvin!
Kehittele tai maahantuo lasten keksejä!
Keliakia on astman ja diabeteksen lisäksi yleisimpiä lasten pitkäaikaissairauksia. Keliakialiiton
mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 1600 keliakiaa sairastavaa alle
16-vuotiasta lasta. Kun tähän määrään lisää vielä vilja-allergiset
lapset, on gluteenittomia tuotteita päivittäin käyttäviä lapsia iso
joukko.
Gluteenittomien tuotteiden maahantuoja tai tuotekehittelijä. Ole kiltti ja tuo kauppoihin keliaakikko- ja vilja-allergisille lapsille suunnattuja gluteenittomia tuotteita!Anna lasten nauttia lapsuudessaan siitä, että he saavat onnellisena valita ihanimman keksipaketin ja kantaa sen silmät hehkuen kassalle. Kaikki muutkin lapset saavat valita ihania värejä, muotoja ja makuja lasten maailman aiheista. Miksi eivät hekin?
Tämä voi kuulostaa pieneltä jutulta, mutta meille se on iso juttu.
Kuka ottaa haasteen vastaan? Voisitteko te kehitellä gluteenittomia keksejä, jotka miellyttävät vaativia lapsiasiakkaita?Jos kaipaatte taitavaa piirtäjää tai lisäideoita, niin Aava on kuulemma täysin valmis auttamaan. Hänen taidettaan löytyy Instagramin tililtämme @hanna.ylipyykkivuorten.
Onko teidän keliaakikko tai vilja-allergikko huokaillut keksihyllyllä? Oletko löytänyt jostain kivoja gluteenittomia tuotteita?
Sinä lähdit pois. Minä katselin aikuisuuden parvekkeelta loittonevaa selkääsi. Kiersit vesilammikot ja arvaan ettet murehtinut tätä eroa. Minä kyllä murehdin.
Jos vietit nuoruutesi villeimmät ja kipeimmät kasvuvuodet 1990-luvulla, saatat tietää, mistä puhun. Puhun siitä, kun yön viimeinen drinkki vaihtui aamiaiseksi ja Ultra Bra jätti meidät. Noina nuoruuden hei hoi hauki -henkisinä hulvattomina vuosina olimme jakaneet päiväkirjoihimme ja ystävillemme surullisiakin juttuja ja toisaalta illoista rannoilla, jolloin mikään ei olisi voinut olla paremmin.
Yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän. Sellaista vuosilukua lapsemme eivät edes usko olleen olemassakaan, paitsi ehkä silloin, kun ei ollut vielä kännyköitä mutta oli dinosauruksia. Silloin me, Ultra Bra -sukupolvi, opettelimme aikuisuutta musiikin soidessa taustalla cd-soittimesta, johon rikkailla perheillä mahtui kaksi levyä yhtä aikaa, kumpikin omaan pesäänsä.
Kyllä, minulla on yhä nämä kaikki. En myy! Houkutusten kiihottava maku (1995) puuttuu.
Ultra Bra, se vain oli jotain suurta. Kun pääsin kesätöihin kahdeksi viikoksi, ostin palkalla Kroketti-albumin. Kuuntelin levyjä tehdessäni läksyjä ja lukiessani ylioppilaskirjoituksiin. En ymmärtänyt juurikaan kappaleiden poliittisesta sanomasta, mutta lauloin silti. Opin kuitenkin, että Shell on täällä tuomiolla ja tehdyt rikokset rangaistaan ansionsa mukaan. Ymmärsin, että ei ole itsestään selvää, ostetaanko kotimaisia vai ulkomaisia tuotteita.
Kaiken kruunasi 23.5.1999. Lähdimme isolla kaveriporukalla Itä-Suomen pikkukylästä isompaan kaupunkiin Savonlinnaan ja oikein jäähalliin. Eturivissä lauloimme, tanssimme ja lähes itkimme onnesta. Viulut soivat upeasti, Kerkko oli komea ja Terhi oli niin laiha ja kaunis pitkine hiuksineen. Siinä hetkessä oli kaikki hetken tässä.
Kroketti-levyn sisältä putosi aarre: muisto keväältä 1999.
"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni torjuisi." Kaikki äitiyteni vuodet olen laulanut tätä lapsilleni, varsinkin iltaisin ja usein öisinkin. Lue tästä Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat.
"Kalat on mun kavereita, kaikki kampelat ja kolme kuhaa..." laulan kesämökillä, kun seisomme rantavedessä ja katselemme pieniä kalaparvia.
Aleksanterinkadullahan ei yksinkertaisesti voi kävellä hyräilemättä tarinaa siitä, miten kyseisellä kadulla oli valoisaa ja mulla oli laukussa yksien tyttöjen kirjoituksia. Jos puhe kääntyy Kaliforniaan, niin minähän laulan jo saman tien ruosteisista kukkuloista.
Kyllähän te tiedätte: Yön viimeinen drinkki, aamiaiseksi vaihtuu, lisäsin siihen kahvia. Veturi, taksi, valtamerilaiva. Hei pikku kissa, olet ahne ja typerä tyttö.
Oh happy days!
Miehellänikin on pari noilta ajoilta
jäänyttä kappaletta, joita hän laulelee minulle pilke silmäkulmassaan.
Toinen on varsinkin tiettyyn aikaan kuukaudesta laulettu "Julma nainen,
naispaholainen, hänellä ei ole lainkaan tunteita..." ja toinen hiukan
härski laulu, jossa lauletaan naisesta, jolla on lähes sama nimi kuin
minulla. Kenties tiedät laulun tästä vihjeestä: "Kaikkien kädet
nousivat, Anna oli ovensuussa. Heidän kätensä oli yhä pystyssä,
jääkaapin ovi jäi auki..."
Ultra Bra saattoi väistyä, mutta meistä hämmästyttävästi keski-ikäistyneistä faneista se ei ole lähtenyt ikinä! Hei hoi hauki!
En
enää katsele aikuisuutta parvekkeelta, Ultra Bra. Olen jo joutunut
aikuisuuden aitoja ylittävän ratsun, kiiltäväkylkisen ja tuuheaharjaisen
hevosen selkään. Pyörremyrskyistä on tullut arkipäivää myös tässä
rauhallisessa kaupungissa. Vaikka on mennyt jo monta vuotta, hämmästyin
yksi yö, miten äkkiä loppui lapsuus.
Ultra Bra. Sinä lähdit pois, mutta jo toistamiseen tulit palauttamaan meille ysärinuorille uskon tulevaisuuteen. Lupaat yhä suojella meitä kaikelta pahalta, myös siltä, että maailma kenties tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen. Minä odotin parvekkeellani kaikki nämä vuodet.
Ihanaa, että laulat taas meille, Ultra Bra. Minä siirrän sokeriastiaa ja annan sinun iskeä minua. Hymyilen sinulle pöydän yli.
Kuvittele tilanne: Plaston taaperokärry, jossa istuu kolmevuotias poika. Kärryjä työntää tyttö, joka ei osaa vielä kävellä ilman tukea, mutta tukea vasten onnistuu jo hyvin. Kärryn työntäminen on hänestä tosi hauskaa, ja hän tekee sitä koko ajan. Hänellä on pehmeä konttauskypärä päässään, koska hän saattaa kaatua kesken huiman kärryajelun. Hän on kahdeksan kuukautta vanha. Hän on meidän Matilda.
Kaikki lapsemme ovat oppineet aikaisin kävelemään, ja sen jälkeen sitä vauhtia on sitten riittänyt. Matot ovat olleet rullalla, sohvalta on hypitty alas ja olohuoneessa on järjestetty triathloneja, joiden lajit ovat auenneet vain kisailijoille itselleen.
Aava oppi tekemään kärrynpyörän kolmevuotiaana, ja on siitä lähtien edennyt kaikki kävelymatkat mieluiten kärrynpyörillä. Hän saattaa keskeyttää hampaiden pesun ja alkaa treenata käsillä seisomista, kun muistaa yhtäkkiä, että jalkaterät eivät vielä ole niin kuin pitäisi.
Aavan huoneessa olevat isot valokuvat on ottanut Valokuvauspalvelu Markku Rintala Tampereelta. Kurkista tästä. Kuvaus saatu blogin kautta.
Aava hyppelee, jumppaa, voimistelee ja juoksee suurimman osan hereilläoloajastaan. Arki-iltaisin emme ehdi yleensä ulos, eikä hän enää sitä kaipaakaan ulkoiltuaan pitkään päiväkodissa. Kotona kuitenkin vielä riittää virtaa.
Välillä innostun rakentamaan hänelle temppuradan, joka kulkee esimerkiksi ympyrän keittiön ja olohuoneen välillä. Temppurata kulkee kahden sohvamme välissä niin, että esimerkiksi sohvilla ryömitään, matolla kuljetaan Duplojen reunustamaa kapeaa polkua, keittiön lattialla soudetaan tyynyjen päällä ja kieritään heinikossa ja keittiön pöytä kierretään yhdellä jalalla pomppien. Jos temppurataan kuuluu vielä tarina, kuten pehmolelun pelastaminen viidakosta, voi olla varma, että hän kiertää rataa niin kauan, että hiki valuu.
Myönnän, että välillä tulee sanottua, että istu hetkeksi alas. Lue vaikka kirja, katso vaikka elokuva. Olen sanonut usein, että jalat kuuluvat lattialle ja kädet ilmaan, koska saamme jatkuvasti väistellä kärrynpyöriä tekevän neidin kantapäitä leukojemme lähellä.
On kuitenkin aika huikeaa katsoa lapsia, joille liikkuminen on vielä noin luontevaa. Siskoni tytöt ovat oikeita pikkuapinoita. He vetävät leanvetotangossa monta leukaa ja kiepauttavat hetkessä itsensä tangon päälle ylösalaisin jalat suorana kohti kattoa. Niin kai meidän kaikkien pitäisi osata tehdä? Tai olisi ainakin hyvä, että meillä aikuisilla olisi edes ripaus tuosta lasten liikunnan ja liikkumisen ilosta.
Iltaisin on pimeää, kylmä ja väsyttää. Kännykkäajan lapset ja aikuiset liikuttavat vain sormiaan kännykän näytöillä. Ei jaksa lähteä mihinkään, halutaan olla vain kotona. Silti liikkua pitäisi. Kaikilla lapsillamme on liikunnallisia harrastuksia, mutta ei joka illalle.
Keksimme ratkaisuksi tuoda kotiin lisää liikuttavia elementtejä. Meillä on lämmin autotalli, johon meillä ei nyt mahdu auto, koska päätimme tilata sinne pingispöydän. Halusimme kuitenkin jotakin kivaa Aavallekin. Suureksi iloksemme saimme omassa kylässämme sijaitsevasta Suomen Voimistelutuotteesta Aavan huoneeseen puolapuut ja voimistelurenkaat! Me rakastamme niitä!
Jokainen käy vuoronperään roikkumassa puolapuissa. Meille aikuisille tekee hyvää roikkua ja venytellä varsinkin tietokoneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen. Aava on monena aamuna jo ennen seitsemää kiipeilemässä pehmolelujensa kanssa. Tänään hän asetti pehmolelut lattialle ja kertoi, että eläimet ovat hänen yleisönsä ja hurraavat hänen sirkustempuilleen.
Emme ole ehtineet vielä asentaa renkaita Aavan huoneen kattoon, mutta kun saamme ne sinne, ei meitä pidättele enää mikään. Voisinkohan minäkin oppia temppuja?
Lapsi haluaa liikkua, joten sitä täytyy tukea. Vihdoinkin meillä on uudessa kodissamme tilaa myös temppuiluun.
Suomen Voimistelutuotteen tuotteista löydät lisää täältä. Puolapuut ja renkaat kestävät oikein asennettuna myös aikuisen turvallisen temppuilun. Meillä on varmaan edessä nyt jumppapatjan osto, sen verran hurjasti neiti jumppaa. Hyvä niin, tämä temppuilu kannattaa aina!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Suomen Voimistelutuotteen kanssa.
Anna lapsen valita itse kaupassa hänen ikäisilleen sopivista vaihtoehdoista mieleinen harja ja tahna.
Ota käyttöön kaksi harjaa: toinen sinulle, toinen lapsen omaan käteen.
Anna lapsen valita, kumpi harja otetaan tänään, jos käytätte vain yhtä harjaa.
Osta sähköhammasharja, joka piippaa tai soittaa musiikkia, kun on pesty tarpeeksi kauan.
Käytä tiimalasia, jolloin lapsi voi seurata, koska pesu on ohi.
Harjatkaa vuorotellen, jos lapsi haluaa itsekin harjata. Tai tehkää niin, että lapsi aloittaa ja sinä viimeistelet (eli peset kunnolla kaikki hampaat) tai toisin päin.
Askarrelkaa yhdessä kuvataulu, johon lapsi kerää hampaiden pesusta tarroja tai pieniä kuvia, jotka hän tai vanhempi piirtää tauluun. Kun taulu on täynnä (määrä riippuu pesutilanteiden vaikeustasossa arjessanne), on edessä kiva palkinto, kuten vaikka elokuvailta. Tee taulusta sellainen, josta lapsi innostuu: piirtäkää vaikka linna, johon kiinnitetään prinsessatarroja tai maantie, johon liimataan autotarroja! Taulu voi olla myös vaikka ihmisen avonainen suu, jonka hampaita väritetään tai vaikka polku, josta väritetään kiviä.
Käytä hyväksesi hampaiden pesussa lapsen kiinnostuksen kohteita. Luettele hampaita pestessä lempiprinsessoitanne, automerkkejä tai vaikka muumihahmoja. Kerro lapselle, kuinka monta itse muistat. Kun hampaat on pesty, hän saa kertoa, mitkä unohdit.
Kerro pestessäsi itse keksimääsi tai jotain tuttua satua. Satuhan voi vaikka jatkua pesusta toiseen. Teidän oma hammaspesutarina!
Hassuttele. Aloita hampaiden pesu etsimällä hampaita lapsestasi. Harjaa ilmaa hiusten kohdalta, polvesta, navasta ja korvasta. Lapsi luultavasti avaa nauraen suunsa, että löytäisit lopulta hampaat.
"Pese" ensin hampaat pehmolelulta tai pikkuautolta.
Laula joko tuttuja lauluja tai tutulla sävelellä, sanoittaen kappaleen lapseesi ja hänen säihkyviin hampaisiinsa.
Leiki harjalla autoa, joka ajelee vuoristoteillä tai pupua, joka hyppii kiveltä kivelle.
Jahtaa harjalla hammaspeikkoa. Kiljahtele riemusta ainakin joka toisen hampaan kohdalla, kun "tavoitat hammaspeikon". Älä päästä peikkoa karkuun!
Hämmästy, mitä kaikkea kummallista lapsen suusta löytyy. Kesken pesun löytyy isän auton avaimet, äidit korkokengät, lentokone, kokonainen täytekakku, lempilelu, kottikärryt... Mitä hän onkaan syönyt?!
Pese omat hampaasi samalla, kun lapsi pesee omansa. Peskää vierekkäin peilin edessä. Viimeistele tämän jälkeen lapsen pesu.
Kuunnelkaa lempimusiikkianne pestessänne.
Laita pesun ajaksi pyörimään Youtubesta lapsen lempiohjelma tai vaikka joku alla olevista esimerkeistä, kuten huikea ysärihitti Titiltä ja Riitalta. Vaarana on tietysti se, että ohjelma kestää kauemmin kuin pesu ja muut iltatoimet hankaloituvat...
Kuunnelkaa äänikirjaa pestessänne.
Ilmeisesti on olemassa myös hampaidenpesusovelluksia. Niitäkin voi kokeilla.
Opeta, että hampaat pestään aina vaikka lapsi vastustaisi pesua kuinka. Älä anna periksi, niin pesusta tulee helpommin rutiini.
Ole kärsivällinen, ystävällinen ja napakka. Jos tällä kertaa pesu ei ihan täysin onnistuisi, niin ehkä jo ensi kerralla. Tai vuoden päästä. Kunhan peset joka aamu ja ilta edes vähän.
